Palaute on oleellinen osa oppimista ja kehitystä. Erityisesti Proakatemialla tiimioppimisessa palautteen merkitys korostuu. Toimivan palautekulttuurin syntymiseen ei kuitenkaan riitä pelkät palautetaidot; kyky antaa ja vastaanottaa palautetta, vaan asiaa on tutkittava syvemmältä. Jari Ranne puhuu kirjassaan Anna vaikuttaa! palautteen dynamiikasta, sen voimanlähteistä ja palautevirroista. Ranteen mukaan palautteen dynamiikan tunteminen auttaa esimerkiksi tunnistamaan ja ohjaamaan oleellisia tekijöitä, jotka tekevät palauteprosesseista vaikuttavia. Dynamiikan hyvä tuntemus lisää palautteen tulokseen vaikuttavien asioiden tuntemusta, taitoa vaikuttaa palautteen tuloksellisuuteen ja palautteen tehoa. Dynamiikka viittaa eteenpäin pyrkivyyteen ja muuttuvuuteen. Palautteen heikko dynamiikka aiheuttaa esimerkiksi heikkoja muutoksen voimia, palautteen vaikuttavuuden riittämättömyyttä ja palautteen vaikutuksen mahdollistavien prosessien puutteellisuutta. Toisaalta vahva dynamiikka tarkoittaa myös vahvoja muutoksen voimia, antaa edellytyksen palautteen vaikuttavuudelle ja luo monipuoliset ja toimivat prosessit. Dynamiikassa oleellisessa osassa ovat organisaation johtohenkilöt, Proakatemialla esimerkiksi valmentajat apuvalmentaja ja business leaderit. Kuitenkin onnistuneen palautekulttuurin luomiseen tarvitaan kaikkia organisaation jäseniä.

Vahva palautteen dynamiikka vaatii toimiakseen monenlaisia tekijöitä, joista vähintään kaksi keskeistä on löydyttävä: jatkuvat ja perustarpeisiin liittyvä voimanlähteet sekä jatkuvat ja monipuoliset palautevirrat. Jotta dynamiikka olisi riittävän voimakas, se vaatii lähteet, jotka saavat palautteen liikkeelle ja antaa sille vaikuttauutta. Voimanlähteiden on oltava jatkuvasti käyttäytymistä ohjaavat ja niiden on liityttävä syvästi yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden perustarpeisiin. Vaikka palautteen antaja ja vastaanottaja olisivat mestareita palautetaidoissa, ei palautteen antamisesta tai sen keräämisestä ole hyötyä, ellei niiden takana ole voimanlähteitä, syitä palautteelle. Proakatemialla on tänä syksynä ollut keskustelua yhteisön kehittämisestä ja Proakatemiapäivästä. Vaikka palaute on oleellinen osa opintojamme, miksi palautetta ei anneta ja yhteisöä haluta kehittää? Tuntuuko akatemialaisista, ettei palautteella ole merkitystä, onko yhteisö niin iso ettei omalla mielipiteellä ole väliä, vai eikö vain kiinnosta? Sen sijaan, että yritetään väkisin kehittää yhteisöä ja saada palautetta, tulisi ehkä pureutua juurisyihin ja voimanlähteisiin. Halutaanko kehittää? Miksi halutaan tai ei haluta?

Toisena perusedellytyksenä ovat toimivat palautevirrat. Palautteelle ja sen arvioinnille on rakennettava riittävän kattavat ja monitasoiset palautekanavat ja –prosessit. Tällöin mahdollistetaan perustellun ja monipuolisen palautteen kulku joka suuntaan. Palautevirrat syntyvät tarpeesta, joten on välttämätöntä, että ne vastaavat täysin olemassa olevaa tarvetta. Alla olevassa Ranteen kirjasta poimitussa listauksessa esitellään keskeisiä palautevirtoja ja niitä mahdollistavia sekä tukevia näkökulmia.

Keskeisiä palautevirtoja:

Systeemin avoimuus ja tuulettuvuus

Sisäiset palautevirrat, itsearviointi

Ulkoiset palautevirrat, ulkoinen arviointi

Kehittyminen muiden mukana verkostoissa

Pohtiva ja arvioiva toimintakulttuuri

Palautevirtojen aikaulottuvuudet

Tietoisen ja alitajuisen välinen palautevirta

Mielestäni Proakatemialla tärkeimpiä palautevirtoja ovat systeemin avoimuus ja tuulettuvuus, itsearviointi, kehittyminen muiden mukana ja pohtiva toimintakulttuuri. Systeemin avoimuus ja tuulettuvuus auttaa turvaamaan tarvittavat palaute- ja tietovirrat, sekä mahdollistaa ympäristön kehityksessä mukana pysymisen. Se on uudistumisen ja kehittymisen edellytys, sekä haitallisen urautumisen ja kehityksen pysähtymisen estäjä. Jos sisäinen palaute ei toimi tai on heikkoa, on mahdotonta pitää systeemi ajan tasalla. Heikko itsearviointi voi estää kokonaan ulkoisen palautteen hyödyntämisen. Itsearviointia pidetäänkin perinteisesti yhtenä ammattilaisuuden piirteistä. Tähän kuuluu kyky tarkastella omaa toimintaa, arvioida pätevyyttä ja muuttaa toimintaa tarpeen mukaan. Ajan kuluessa rutinoituminen helposti vähentää itsearviointia ja oman toiminnan kriittistä tarkastelua. Rutiinit ja perinteet sinänsä parhaimmillaan palvelevat toimintaa, mutta ne ovat myös aikaansa sidottuja. Niiden hyödyt korostuvat muodostumisvaiheessa, mutta vanhenevat nopeasti. Rutiinien vanhetessa, ne urauttavat ajattelua ja toimintaa poluille, jotka eivät välttämättä enää ole parhaita mahdollisia. Verkostoissa tapahtuva muiden mukana kehittyminen liittyy vahvasti systeemin avoimuuteen ja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa. Tässä korostuu vuorovaikutus ja kyky kehittyä muiden mukana sekä kehittää muita. Kun kehittyminen muiden mukana verkostoissa toteutuu tuotetaan palautetietoa, joka mahdollistaa yhteisen kehityksen ja kiinnittää systeemiä verkostoon ja verkoston osien kehitykseen. Tämä toteutuu hienosti Proakatemialla esimerkiksi dialogin muodossa, silloin kun se saadaan toimivaksi.

Aiemmin esitetyt sisäinen palaute ja itsearviointi ovat pohtivan ja arvioivan palautekulttuurin osia ja työkaluja. Ilman niitä ei ole mahdollista rakentaa toimivaa pohtivaa ja arvioivaa kulttuuria. Kun näitä työkaluja käytetään monipuolisesti ja säännöllisesti ne muokkaavat systeemiä sellaiseksi, että niistä tulee talon tapa ja voidaan jo puhua toimintakulttuurista. Pohtivan ja arvioivan toimintakulttuurin luomiseen tarvitaan kuitenkin myös ihmiskäsitystä ja arvomaailmaa, missä arviointia, kehitystä ja jatkuvaa oppimista pidetään arvossa. Myös osallistava ja keskusteleva johtamistapa sekä pohdintaa ja arviointia tukevat rakenteet ovat oleellisia, kuten myös niitä tukevat tiedot ja taidot. Kun pohtiva ja arvioiva toimintakulttuuri saadaan luotua ja ylläpidettyä, mahdollistetaan monipuoliset sisäiset ja ulkoiset palautevirrat sekä palautteen vahva dynamiikka. Vaikka yksittäiset palautemenetelmät eivät korvaa tällaista systeemin tapaa toimia, ne kuitenkin osaltaan täydentävät sitä. Kun toimintakulttuuri pystytään luomaan, se muodostaa palauteprosesseille kasvu- ja toimintaperustan. Kulttuuri myös luo edellytyksiä itseään korjaavalle onnistumisen kehälle ja vastaa systeemin osien tarpeisiin osallistua, vaikuttaa ja kehittää.