Tampere
25 Nov, Wednesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Vaikuta, älä uhriudu, menesty



Kirjoittanut: Sanna Tahlo - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Taivas + helvetti Vol. 2
Karo Hämäläinen
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Menestysresepti

 

Jos ja sitten kun

Tuntuu, että liian usein olen törmännyt ilmiöön, jossa vähättelemme omia taitojamme tai mahdollisuuksiamme menestyä. Keskusteluissa saattaa vilahdella lauseita kuten en minä siihen pystyisi tai jos pystyisin tai ei minusta ole siihen tai kyllä mä tästä jotain tiedän, mutta en tarpeeksi tai jos olisin yhtä hyvä tai fiksu kuin…

Samoin tunnistan sitten kun – ilmiön. Olen onnellinen sitten, kun pääsen lomareissulle. Olen onnellinen sitten, kun pääsen parempaan työpaikkaan. Sitten kun. Tuumin välillä, että emmekö ota vastuuta omasta elämästämme, onnellisuudestamme ja menestyksestämme? Voimme kuitenkin valita olemmeko oman elämämme aktiivisia vaikuttajia.

Ja osa meistäkin, nöyristä ja vähättelevistä suomalaisista menestyy ja monella eri alalla. Ihan suotta viljelemme ajatusta siitä, että me emme voisi saavuttaa menestystä tai onnea.

 

Taivas + helvetti

Taivas + helvetti vol.2 tarjosi kiinnostavia, hyvin erilaisia ja inspiroivia tarinoita menestyksestä. Nappasin tuon teoksen alkusyksystä rappukäytävästämme, kun joku naapureista halusi jakaa lukemisen iloa eteenpäin. Tartuin toimeen heti ja aloin lukemaan.

Mieleeni vaikutti voimakkaasti kirjan ensimmäinen tarina Mika Anttosesta, St1:n johtajasta. Muistan, kun yhteisömme yhteisessä Proakatemiapäivässä kerroin silmät loistaen tiimikaverilleni lukemastani. Ajatella – joku on uskaltanut yrittää, ottanut riskejä ja onnistunut noin, ja tienaa miljoonia. Eikä kyseessä ole edes mikään superihminen. Se oli jotenkin oivalluttavaa.

Muistan myös Proakatemiapäivän pajatilanteen, jossa eri vuosikurssien tiimit oli sekoitettu pienemmiksi tiimeiksi ja meidän pajassamme huomasin useamman kerran ilmassa liikkuneet lauseet, jotka jollain tapaa vähättelivät sanojan omaa osaamista tai mahdollisuuksia.

”En mä, mutta joku Steve Jobs”

”Jos mä olisin niin fiksu ja hyvä kuin…”

Muistan miettineeni jälleen, että miksi ajattelemme näin? Eihän kukaan synny menestyjänä, vaan jokainen on tehnyt töitä sen eteen ja uskonut itseensä, todennäköisesti silloinkin kuin muut eivät. Ja todennäköisesti matka menestykseen on sisältänyt pettymyksiä ja epäonnistumisia. Silti niitä syntyy, menestyjiä. Ja väitän, että kellä tahansa meistä on potentiaalia siihen.

 

Se ei-superihminen

Siis kuka?

Mika Anttonen aloitti opiskelujen ohessa työuransa Nesteen raakaöljyn trading-toiminnassa, ostamalla ja myymällä öljylasteja. Hän sai omakseen vastuullisen työn ja johtajan paikan, mutta päätti ruveta yrittäjäksi. Anttonen alkoi käydä öljykauppaa omaan lukuunsa. Pelkkä rahan tekeminen rahalla ei kuitenkaan lopulta tyydyttänyt ja Anttonen myi bisneksensä Enronille. Siitä alkoi keskittyminen öljyn vähittäiskauppaan Suomessa, hän osti ja perusti uusia asemia. Syntyi kaikille tuttu St1.

St1 on kasvanut Mika Anttosen johdolla pohjoismaiden kärkeen huoltoasemillaan, niitä on satoja.

Lukemani perusteella voisin kuvailla Anttosta pelottomaksi yrittäjäksi, joka ymmärtää vastuunsa. Hän näkee, että työllä ei ole tarkoitus täyttää vaan omaa lompakkoaan tai mahaansa. Silti hän tekee kymmeniä miljoonia. Hän on myös yksi suurimpia Suomen huippu-urheilun tukijoita. Ja hänenkin urapolkunsa on sisältänyt epäonnistuneita kauppoja ja miljoonien tappioita, hänkin on vain ihminen.

”Mulla oli iso lasti öljyä myymättömänä New Yorkin satamassa ja kaikki tiesivät, että se on rejectattu erä. Tapahtui niin sanottu raiskaus. Lasti seisoi satamassa useamman päivän ja jouduin myymään yli miljoonan taalan tappiolla.”

Hämäläinen & Mäkeläinen (2014, 40) kirjoittavat, että Mika Anttosessa olisi ainesta kansanjoukkoja sytyttäväksi poliitikoksi. Eikä ajatus ole hänelle vieras, ehkä jopa kiehtova, mutta Anttonen uskoo, että hän pystyy tekemään suomalaiselle yhteiskunnalle enemmän hyvää yritystoiminnalla eli hankkimalla varoja jaettavaksi ja työllistämällä.

Anttoselle ei tule rimakauhua. Hänelle kymmenet miljoonat ovat vain numeroita ja hänen tavoitteensa on olla omassa työssään paras. Ja siihen ajatteluun ei kuulu se, että päätä huimaisi, vaikka asioihin ei voikaan suhtautua välinpitämättömästi. (Hämäläinen & Mäkeläinen 2014, 41).

”Epäonnistumisen pohtiminen on osa menestystä, mutta ei niin, että se halvaannuttaa vaan niin, että tiedostaa, että se on mahdollista. Niistä asioista pitää murehtia, joille voi tehdä jotain, mutta ei niistä syistä, jotka eivät ole omassa kontrollissa. Niitä ei voi murehtia, mutta niihin kannattaa valmistautua. Jos ne tapahtuu, on miettinyt, mitä silloin tekee.”

 

Erämaa

Halvaannummeko epäonnistumisista tai haasteissa rämpimisestä? On keskeistä, että siedämme mahalaskuja ja päätämme silti katsoa, mitä tuleman pitää. Sillä mennään kohti menestystä. Ja jo Proakatemialla olemme kohdanneet monia epäonnistumisia tai pettymyksiä. Olemmeko luovuttaneet? Emme. Ovatko ne vieneet eteenpäin? Kyllä.

Nyt kun vielä uskaltaisimme uskoa menestykseen.

Arvon näkee vasta myöhemmin, sitten kun on jaksanut rämpiä erämaan halki. Silloin ymmärtää, mikä kaikki olikin mahdollista sillä hetkellä, kun mikään ei näyttänyt mahdolliselta. (Hämäläinen & Mäkeläinen 2014, 20).

Hämäläinen & Mäkeläinen (2014, 20) jatkavat, että rahat voivat loppua ja kallis auto vaihtua mopoon, mutta kaikki on mahdollista niin pitkään kuin yrittäjä onnistuu varjelemaan kaikkein arvokkainta pääomaansa: omaa tahtoa, osaamista, intoa ja energiaa.

 

Uhri vai vaikuttaja?

”Elämää eletään nyt ja koko ajan – ei silloin, kun kortti leimataan klo 17 ja vapaus koittaa”

Hamel (1996) kirjoittaa Harward Business Reviewin artikkelissaan strategiasta ja sen vallankumouksellisuudesta, ja mitä se vaatii. Hän kirjoittaa osuvasti siitä, kuinka kuka tahansa työyhteisön jäsen voi olla strategian aktiivinen eteenpäinviejä ja vaikuttaja.

Tämä pätee mielestäni myös meidän organisaatioomme, uraamme tai yksityiselämäämme. Voimme valita, että otamme uhrin roolin sijasta aktiivisen vaikuttajan roolin ja ymmärrämme, että voimme ottaa (ja meidän pitää ottaa!) vastuun omasta menestyksestämme ja onnellisuudestamme.

En ole naiivi ja ymmärrän, että kaikki meistä ei voi olla isona Mika Anttosia ja omistaa satoja polttoaineasemia. Mutta mitä kaikkea muuta me voimmekaan olla?

Se mistä tulet ei määrittele sinua, vaan se, millaisia tekosi ja päätöksesi ovat tästä päivästä eteenpäin (Hämäläinen & Mäkeläinen 2014, 20).

 

Menestysresepti

Menestyjä menee sinnikkäästi kohti unelmiaan, vaikka pienet kuopat, ojat, kiinan muurit tai erämaat tulevat vastaan. Jos menestyjä ei ole varma unelmastaan, niin hän kuitenkin hakeutuu uteliaana ja positiivisena kohti uusia haasteita pienistä kömmähdyksistä huolimatta. Menestyjällä on tahtoa ja intoa. Menestyjä ymmärtää olevansa oman elämänsä aktiivinen vaikuttaja, eikä uhriudu itselleen tai tiimilleen tapahtuvista haasteista. Menestyjä miettii, että mitä seuraavaksi tai miten tämä haaste ratkaistaan? Menestyjä osaa elää hetkessä ja nauttia hetkestä, eikä vain pure hammasta pitkin arkea ja odota vain etelänmatkaa ollakseen onnellinen. Menestyjä näkee maailmassa myös muutakin kuin itsensä. Menestyjä yrittää, ja onnistuu. Menestyjällä on osaamista ja hän hakee sitä lisää. Ja silti, menestyjä on, ihan vain ihminen.

”Kun on paskat housussa, vaihdetaan housut ja lähdetään yrittämään”

 

 

LÄHTEET

Hämäläinen, K. & Mäkeläinen, M. 2014. Taivas + helvetti. Vol 2 Ilman toista ei ole toisen menestystä. One on one publishing oy.

Hamel, G. 1996. Strategy as revolution. Harvard business review. Luettu 12.12.2019

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close