Mietin kevään viimeisen esseeni aihetta katsellessani Suomen ja Tanskan välistä jääkiekko-ottelua. Kuten tavallista Suomen media oli ennen kisoja lytännyt Suomen joukkueen täysin, sillä NHL-vahvistukset ovat joko sairaana tai yhä jatkavat pelejään tuolla ison veden takana. Silti tämä liian nuori, liian kokematon ja liian taitamaton joukkue on jo onnistunut yllättämään jo Kanadan ja nyt myös Tanska vaikutti olevan purjeessa Suomea vastaan. Tässä on paljon samaa kuin vuoden -92 joukkueessa. Tuolloin median polkemaksi joutunut leijonamiehistö hävisi turnauksen ainoan ottelunsa finaalissa, voittaen näin hopeaa. Poljetun näyttämisen halua on toisinaan mahdotonta käsittää, missä hurmoksessa voikaan pelata, kun ei ole muuta kuin voitettavaa.

Aikanaan Petteri Kilpisen puheenvuoroa kuunnellessa olin syvästi vaikuttunut puheenvuoron osuudesta, joka käsitteli maailman menestyneimpiä urheilutiimejä. Listattuna oli mm. Yhdysvaltain koripallon dream team, fc barcelona ja neuvostoliiton jääkiekkojoukkue. Mikä sitten yhdisti noita ja seitsemää muuta listalla ollutta? Tiimin sisäinen tahto ja luottamus. Yksikään osuus ei voi toimia, jos suorittaessasi uskot jonkun toisen osuuden pettävän. Ei Rovanperä voi metsätiellä 150kmh ajaessaan alkaa miettimään, onko jarruteknikko hoitanut hommansa edeltävänä päivänä. Kaikki luottavat siihen, että jokainen tietää oman tonttinsa ja hoitaa se moitteettomasti. Niin Ronaldonkin tarvitsee sen, joka keskittää hänelle takatolpalle.

Jordi Albaa pidetään yhtenä maailman parhaista hyökkäävistä puolustajista. Mutta miksi hän sitten on niin hyvä? Menemättä fyysiseen taitoon, niin henkisellä puolella taas esiin nousee joukkueen tuki ja yhteinen ymmärrys. Lähtiessäsi tilaisuuden tullen raivoisaan pystyjuoksuun, on sinun luotettava, että joku joukkuekaveri paikkaa tekemäsi aukon puolustukseen. Ja kun näin tapahtuu, on myös joukkuekavereidesi voitava luottaa, että teet siinä tilanteessa oikean valinnan. Vain näin voi syntyä timanttisia tuloksia.

Miten tämä kaikki jalkapallo tarinointi sitten oikein liittyy työelämään? Hyvässäkään yrityksessä, jossa kaikki ovat todella toistensa tukena, ei kukaan saa olla korvaamaton, sillä yritys on yhtä vahva kuin se henkilö, joka on tarpeen tullen valmis astumaan jonkun toisen henkilön rooliin. Otetaan esimerkkinä vaikka taloushallinnon Marja, joka jää pitkälle sairaslomalle. Kuka ja kuinka nopeasti Marjan tilalle saamaan hänen hommiaan pyörittämään? Jos korvaaja joutuu aloittamaan nollasta opiskelun, niin on valitettavan suuri todennäköisyys palkkojen ja laskujen viivästymiselle. Siksi yrityksen pitäisikin aina olla valmis reagoimaan nopeasti, mikäli joku työntekijä joutuu sivuun. Tällaisiin hyviä apukeinoja ovat ainakin vertaiskoulutus ja ihan vanhan mallin käyttöohjeet.

Tärkeää on myös, että tuollaisen tilanteen tullen joku on valmis tarttumaan tuohon haasteeseen ja että korvattava myös tietää sen. Näin ollen stressi vähenee, sillä sinun ei tarvitse 40 asteen kuumeessa tulla tekemään töitäsi, vain koska ”kukaan muu ei siihen pysty”. Tällaista tiimihenkeä rakennetaan yhteisillä voitoilla, jotka saadaan epätavallisessa tilanteessa tai paineen alla työskennellessä. Ne myös kasvattavat toisiaan, sillä kun olet kerran auttanut kaveria, niin mitä todennäköisemmin hän on valmis auttamaan sinua seuraavalla kerralla.

Lopuksi kannattaakin hetki miettiä, mitä sinä osaat ja osaako kukaan mielestäsi samaa? Tämän jälkeen mieti kuka mahdollisesti haluasi osata jotain mitä sinä osaat ja kuka osaisi jotain mitä ehkä haluaisit oppia. Toivon sinun menevät tulevina päivinä juttelemaan noille henkilöille ja sopimaan aikaa, jolloin päivitätte toistenne osaamista. Näin osaltaan luodaan kestävämpää tiimiä.

Lähde: Petteri Kilpisen puheenvuoro sb-seminar 2019