Johdanto

“Entä jos elämä ei olisikaan puurtamista, vaan innostavaa ja tuntuisi pääosin hyvälle?” – Saku Tuominen

Oletko törmännyt tilanteeseen, jossa painat pää kolmantena jalkana hommia, mutta tuntuu ettei mikään onnistu. Itse olen; aivan liian usein. Olen todella huono sanomaan ei. Huomaan jatkuvasti sopineeni kalenterin aamusta iltaan saakka täyteen. Tämä johtaa henkiseen väsymykseen ja siihen, että tehtävät tulee suoritettua puolivaloilla. Vähemmän on enemmän, pitää siis paikkansa. Kirjoitan esseen Saku Tuomisen kirjan ”Juu ei” innoittamana peilaten omiin kokemuksiin, miten itsensä ylibuukkaus vaikuttaa tekemisen laatuun ja ylipäätään elämään.

Kaikki alkaa sinusta

Ensimmäinen huomioni on, että koskaan ei ole oikeita ja vääriä vastauksia kun puhutaan siitä, mikä sinulle on parasta. Kukaan muu, kuin sinä itse ei voi tietää paremmin, mikä sinulle on parasta, joten älä tee kuten muut sanovat. Kun kyse on siitä, mitä sinä haluat tehdä, olet luonnollisesti kaiken keskiössä.

Miten sinä voit? tämä on kysymys mikä ainakin itseltä unohtaa harmittavan usein. Harvoin tulee pysähdyttyä miettimään omaa hyvinvointia ja jaksamista. Tämä on suorastaan surullista, sillä tiedostan kuitenkin terveyden ja oman hyvinvoinnin olevan prioriteetti listan kärkipäässä. Esimerkkinä voisin käyttää korona-ajan opiskelua. Kotona työskennellessä olen hukannut vapaa-ajan ja työajan eron. Ne ovat viikkojen aikana sulautunut yhteen, ja huomaan nytkin tekeväni tätä esseetä sunnuntaina iltapäivällä. Osittain tämä johtuu tietenkin siitä, että huonon itsensä johtamisen vuoksi tehtävää on kasaantunut valtavasti kesäloman kynnykselle, mutta osittain myös siksi, että en osaa olla tekemättä mitään ja antavan itselle mahdollisuuden oikeasti levätä.

Pahinta tässä kaikessa ei ole se, että huomaan kirjoittavani esseetä sunnuntaina. Pahinta tässä on se, että tiedostan laiminlyöneeni kaikkia omaan hyvinvointiin ja mielen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tiedostan nukkuvani aivan liian vähän verrattuna tekemisen määrään. Huomaan myös useasti viikon aikana illallisen aikaan, etten ole syönyt, kun aamupalan. Huomaan tässä samassa kohtaa istuvani myös edelleen samassa asennossa, johon aamulla olen asettautunut, joten en ole edes tietoinen ulkona vallitsevasta säästä.

Yhteenvetona voisin siis todeta laiminlyöneeni omaa ensimmäistä prioriteettiä, eli terveyttä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tähän minun täytyy puuttua ja asiat ei voi jatkua näin enää syksyllä.

Päätöksen tekemisen merkitys

Kukaan ei tee puolestasi ensimmäistäkään päätöstä. Sinä teet päätöksen antaa jonkun toisen tehdä päätöksen sinun puolestasi. Tämän tajutessani olen pyrkinyt siihen, että minulla löytyisi oma mielipide jokaiseen päätöksenalla olevaan asiaan. En tarkoita sitä, että näitä mielipiteitä olisi tarve sanoa ääneen, mutta haluan itse tiedostaa, mitä mieltä minä olen, ja teenkö päätöksen omasta tahdostani, vai ohjaileeko joku minua.

Kirjassa Saku kertoo jokaisen ihmisen tekevän kymmeniä tuhansia päätöksiä joka ikinen päivä. Kyseenalaistin hetken väitettä, mutta kun asiaa pohtii hieman, onhan esimerkiksi jokainen sana, jonka tähän esseeseen kirjoitan oma päätökseni. Itsehän minä päätän, mitä minä tällä hetkellä kirjoitan. On siis selvää, että on mahdotonta havainnoida kaikki päätökset, jotka päivän aikana teet. Oleellista on kuitenkin se, että tunnistatko tuhansien päätösten seasta ne päätökset, jotka todella ovat merkityksellisiä.

Palaten aiheeseen on päätöksen tekeminen juuri se hetki, jossa määritellään, onko vähemmän enemmän. Jokainen uusi asia, jonka päätät ottaa hoidettavaksesi, on pois jostain muusta. Jos toimii, kuten minä, eikä koskaan osaa ajatella päätöksen hetkellä omaa olemassa olevaa työkuormaa. Johtaa tämä tilanteeseen, jossa työtehtävien määrä kasautuu ja pian huomaat hukkuvasi tehtäviin. Ole kriittinen ja kysy itseltäsi uuden asian kohdalla, onko minulla aikaa, mistä olen valmis luopumaan, pidänkö asiasta ja miksi pidän? Tämän tyyppiset kysymykset päätöksen teon yhteydessä helpottaisi huomattavasti hahmottamaan ja tukemaan omaa tulevaa päätöstä. Tiedostan kuitenkin sen, että asia kuulostaa todella helpolta teoriassa, mutta on kaikkea muuta käytännössä, mutta on ensimmäinen askel kohti parempaa tunnistaa kehitettävä kohta.

Priorisoinko vai ”priorisoinko”

Priorisointi on yksi oleellinen osa päätöksenteko prosessia. Jokainen ihminen priorisoi jatkuvasti. Osa priorisoinnista on alitajunnan tekemää, jota et edes huomaa tekeväsi. Toinen tärkeämpi puoli on priorisointi, jonka teet tietoisesti. Tietoinen priorisointi on mahdollistaa päätöksien olevan sinun kannaltasi suotuisia. On kuitenkin mielenkiintoista, kuinka ensin mainitsemani alitajunnan vaikutus tekee kaikesta hieman haastavampaa. Alitajunnan tekemät päätökset harvemmin vievät haluttuun suuntaan. Nämä päätökset perustuvat priorisoinnin tuloksiin, jossa vaikuttavat tekijät ovat omat mieltymykset, kokemukset ja mukavuuden halu, joten päätökset ovat myös sen mukaisia. Tartuin kirjassa mainittuun asiaan siitä, että on olemassa kaksi tapaa priorisoida: On olemassa tapa, jossa pohditaan missä järjestyksessä tehtävät kannattaisi suorittaa ja toinen tapa pohtia sitä, mitkä asiat ylipäätään pääsevät sinun tehtävälistallesi. Erittäin mielenkiintoinen pointti, joista toinen antaa sinulle aikaa tehdä niitä asioita, jotka todella sinua innostavat ja kiinnostaa, kun taas toinen vie sinut suorittamisen oravanpyörään. En pidä hullua enempää jännityksessä, vaan kerron paremman vaihtoehdon olevan jälkimmäinen.

Kun puhutaan heittomerkein varustettuna priorisoinnista, tarkoitan sillä sitä, että teet itsellesi edullisia päätöksiä todella heppoisin perustein. Oleellisena pidän tässä sitä, kuinka rehellinen pystyy olemaan itselleen ja muille. Kirjassa kehotetaan sanomaan rehellisesti ääneen se, mitä olet juuri priorisoinut ja katsomaan pystytkö seisomaan sen takana. Annan esimerkin autolla ajamisesta. Lähdet autolla kauppaan. Matkalla puhelin värähtää ja tartut heti siihen miettimättä, että paahdat juuri samaan aikaan ohi ala-asteenpihan autollasi. Tämä hetki on juuri sellainen paikka, jossa voit kokeilla kuinka rehellisesti pystyt priorisoimastasi asiasta puhumaan. Kyseisen esimerkin kohdalla itse ajattelen sen menevän näin; ”Priorisoin juuri puhelimeeni tulleen viestin tärkeämmäksi, kuin oman henkeni ja kaikkien muiden liikenteessä olevien hengen.” Kuulostaa kamalalta ja vielä kamalampaa on se, että tämä pitää paikkaansa ja lähes kaikki tarttuvat puhelimeen silti ajaessaan.

Yhteenveto

Jokainen päätös tai valinta, kummaksi nyt haluatkaan niitä kutsua alkaa sinusta, ja päättyy sinuun. On siis hyvä huomata, että ei ole olemassa vääriä vastauksia, sillä sinä itse määrität, mikä on oikein ja mikä on väärin. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että toimia voit väärin, mutta jokainen toimii itselleen tuomarina. Aihe on todella laaja, ja tässä oli vain pari isoa tekijää. On hyvä huomata, että kaikki liittyy kaikkeen ja tekemät päätökset niiden mukana muuttuvat. Kaikki päätökset ei ensinnäkään pysy hyvinä tai huonoina ikuisesti. Joku huono päätös saattaa myöhemmin osoittautua hyväksi, ja päinvastoin. Pyrin itse tulevaisuudessa noudattamaan esseen otsikkoa ja ymmärtämään ettei jokaisessa asiassa mukana oleminen ole sitä, mikä vie minua todellisuudessa eteenpäin. Pyrin etsimään asiat, jotka aidosti kiinnostavat minua ja koen ne merkityksellisiksi. Kun löydän tällaisen asian, pyrin pitämään siitä hyvää huolta. Pyrin myös siihen, että jos huomaan haalineeni liikaa itselle tehtävää, pyrin priorisoimaan mitkä näistä on merkityksellisiä juuri minulle ja mistä on aika luopua. Näin ollen anna itselleni mahdollisuuden keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja tekemään sen laadukkaasti.

” Pitää kitkeä rikkaruohot aina niitä noustessa ja istuttaa uutta aina tietyin väliajoin. ” – Saku Tuominen