Tampere
28 Mar, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Vaatteet ja ilmastonmuutos



Kirjoittanut: Fiia Ketonen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Rakastan ja vihaan vaatteita
Anniina Nurmi
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Fiia Ketonen / Kipinä

Akateeminen essee 3ep

 

Johdanto

 

Vuonna 2022 elettään monella tavalla synkkää aikaa, vaikka maailmanlaajuinen pandemia alkaa olla selätetty. Silläkin toki tulee olemaan paljon pitkäaikaisvaikutuksia. Helmikuussa Euroopassa puhkesi sota, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Vähän sotauutisten jälkeen IPCC (The Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisi vuosittaisen ilmastoraportin. Maapallon tilanne on huonompi mitä aiemmin on ennustettua ja dramaattisia toimia vaaditaan jokaisella sektorilla.

 

Olen henkilökohtaisesti ollut kiinnostunut ilmastonmuutoksen vaikutuksista jo pitkään ja erityisesti vaatealan vaikutuksesta maapalloon. Teen kolmatta kuukautta projektia suomalaisen, vastuullisen nettivaatekaupan kanssa, joten päätin tutustua lähemmin aiheeseen. Luin Anniina Nurmen kirjoittaman ”Rakastan ja vihaan vaatteita” -teoksen sekä tutustuin ajankohtaisiin artikkeleihin.

 

Vastuullinen muoti on alkanut kiinnostaa kuluttajia koko ajan kasvavissa määrin. Yrityksiltä vaaditaan koko tuotantoprosessin läpinäkyvyyttä, mutta varsinkin vaatteiden tuotannon alkupää on vastuullisuudessa vielä monesti harmaalla alueella. Varsinkin isojen pikamuotiyritysten markkinoinnissaan käyttämä viherpesu on tämän vuosikymmenen ilmiö.

 

Tässä esseessä käyn läpi vastuullisten firmojen toimintatapoja ja muita vastuulliseen vaatteeseen liittyviä aihealueita. Onko yksilöllä mahdollisuus vaikuttaa?

 

Kulutuskasvun historiaa

 

Vielä omat isovanhempani ovat eläneet matalan kulutuksen aikakautta. Sodanjälkeisessä Suomessa vaatteita pidettiin suuressa arvossa, monet ompelivat niitä itse ja rikkoutuneet vaatteet korjattiin. Vaatteita käytettiin niin pitkään, ettei niitä enää voinut korjata. Valmisvaateteollisuus rantautui Suomeen vasta 1960-luvulla, mutta silloinkin vaatteet olivat kalliita ja todellinen sijoitus. Ensimmäiset ulkomaalaiset vaatekaupat saapuivat Suomeen 1980-luvun loppupuolella ja viimeistään kun ensimmäisen H&M avattiin Suomeen vuonna 1997, hintakilpailu ampaisi kasvuun. Vuosien 1996 ja 2012 välillä vaatteiden kulutus EU:ssa kasvoi 40 prosentilla (A, Nurmi).

 

Muistan itsekin lapsuudesta H&M:n ja Elloksen isot katalogit. Rakastin vaatteita, kuten Anniina Nurmikin kirjassaan kertoo. Samaistun moneen muuhunkin Nurmen kokemukseen. Lempipuuhaani oli raksia uusista katalogeista kaikki vaatteet mitkä olisin halunnut ja olin onneni kukkuloilla, kun äiti oli tilannut niistä osan minulle. Kirpputoreilla en halunnut käydä. Mielestäni oli ällöttävää käyttää jonkun toisen vanhaa vaatetta. Sitä vaateteollisuuskin meille myi, uusi on aina parempi ja uutta on saatava kokoajan lisää.

 

Ajatusmaailmani kuluttamista kohtaan alkoi muuttua, kun vietin kaksi ja puoli vuotta ulkomailla pelkän rinkan kanssa. Ymmärsin, miten vähän vaatteita ihminen oikeasti tarvitsee. Omistin tuona aikana mm. vain kaksi paria farkkuja, ja ennen kyseistä matkaa ostin vähintään parit uudet farkut vuosittain. Todellisuudessa varmasti jopa enemmän. Aloin hankkia uusia vaatteita lähinnä vain käytettynä, sillä tiesin etten voi viedä niitä mukanani seuraavaan kohteeseen. Ostin kirpputorilta kahden euron päivärepun, mitä käytin koko reissun ajan. Takaisin Suomeen muutettuani kaikki siellä odotelleet vaatteeni ahdistivat. Mieleeni on erityisesti jäänyt yksi keltainen jakku, jossa roikkui vielä hintalappu. En enää pitänyt siitä, mutta en ollut koskaan käyttänyt sitä. Jakku ei ollut erityisen monikäyttöinen, laadukas tai aikaa kestävä. Ensimmäistä kertaa elämässä tuo todella harmitti minua. Myin kuitenkin jakun eteenpäin, mutta päätin tehdä jatkossa kestävämpiä valintoja. Mitä enemmän opin vaateteollisuudesta, sen hirveämmältä pikamuoti alkoi tuntua.

 

Pikamuodista ultrapikamuotiin

 

Inditex omistaa useita erilaisia pikamuotiketjuja, näistä ehkä yhtenä tunnetuimpina Zara. Vuonna 2018 Inditex tuotti yhteensä 50 tuotetta sekunnissa. Tässä voidaan puhua todellisesta pikamuodista. Zaralle on viime vuosina noussut uusia kilpailijoita, kuten viime aikoina mediassa paljon puhuttanut kiinalainen Shein. Sheinin tapauksessa ei voida valitettavasti enää puhua vain pikamuodista, vaan on jouduttu keksimään uusi, kuvaavampi sana: ultrapikamuoti. Shein tuo myyntiin 10 000 uutta tuotetta joka päivä (www.theguardian.com). Tuotteet ovat niin halpoja ja yrityksen markkinointistrategia perustuu vahvasti painostamaan asiakasta tekemään päätöksen välittömästi. Tuotteet valmistetaan niin edullisesti, että palautukset päätyvät yleensä suoraan kaatopaikalle, sillä se on halvempaa, kuin laittaa ne takaisin myyntiin.

 

Ultrapikamuotiyritys ei panosta vastuullisuuteen millään osa-alueella. Vaatteiden design varastetaan pienemmiltä yrityksiltä ja Sheinin valikoimaan on päätynyt myös mm. hakaristikaulakoruja (www.theguardian.com). Shein myös käyttää materiaaleinaan lähestulkoon pääosin neitseellistä tekokuitua. Tämä tarkoittaa siis sitä, että materiaali on valmistettu pelkästään näitä tuotteita varten, mikä kuluttaa todella paljon vettä ja muita luonnonvaroja.

 

(Vastuullisen) vaatteen tuotannonkaari

 

Pikamuoti saa meidät tuntemaan, että vaatteet suorastaan vain ilmestyvät nettikauppaan myyntiin. Kuin taikaiskusta. Seuraavaksi avaan mitä kaikkea vaatteen hinta sisältää ja mitä vastuullisen vaateyrityksen tulisi huomioida.

 

Mitä vaatteen hinta sisältää:

  • Suunnittelutyö / Design
  • Materiaalit
  • Koristeet ja leikkuutarvikkeet (kuminauhat, napit, hoito-ohjelaput, vetoketjut)
  • Etiketit ja pakkaukset
  • Valmistuskustannukset
  • Tuotteen testaus
  • Pakkausmateriaalit
  • Toimitus ja logistiikka
  • Valmistusorganisaation voitto
  • Muut kulut

 

(www.techpacker.com)

 

Jos vaatteen hinta on halpa, voit arvioida paljonko mihinkäkin osa-alueeseen on käytetty rahaa. Yleensä pikamuotiyritys säästää ensimmäisenä työntekijäkuluissa, suunnittelutyössä ja tuotteen testauksessa. Vastuullisen yrityksen tulisi huolehtia koko tuotantoketjun ekologisuudesta ja eettisyydestä sen koko elinkaaren ajalta. Materiaali on kierrätettyä tai raaka-aineesta, jonka tuotanto rasittaa ympäristöä mahdollisimman vähän. Ideaalitilanteessa materiaali on uudelleenkierrätettävissä. Vaatteen tuotanto ja logistiikka ei saisi aiheuttaa negatiivista vaikutusta ympäristöön. Vaatteen tulisi pysyä käytössä mahdollisimman pitkään sekä laadun, että designin puolesta. Sen tulee olla huollettavissa tai korjattavissa.

 

Eettisyys taas pitää sisällään ihmis- ja eläinoikeuksiin liittyvän puolen. Usein ajatellaan vain tehtaissa vaatteita valmistavia ihmisiä, mutta koko tuotantoketjun eettisyys pitäisi toteutua, aina materiaalin keräämisestä lähtien ja tuotteen kierrättämiseen asti (A, Nurmi).

 

Ekologinen, vastuullinen, conscious… miten tunnistaa viherpesu?

 

Kuluttajat alkoivat kiinnostua vastuullisuudesta ja samaan aikaan isot pikamuotijätit alkoivat lanseerata erilaisia vastuullisuuskampanjoita. Esimerkiksi H&M on tunnettu Conscious Collection -tuotesarjastaan, jossa osa vaatteiden materiaaleista on kierrätettyjä. Muut tuotesarjan vastuullisuus- ja eettisyyspointit pidetään kuitenkin visusti piilossa. Ne todennäköisesti eivät päivänvaloa kestäisi. H&M on myös toteuttanut vaatteiden ”kierrätysjärjestelmän”, missä tuomalla vanhoja vaatteita kierrätettäväksi liikkeeseen, asiakas saa alennuksen ostaessaan uusia tuotteita.

 

Kun yritys käyttää markkinoinnissaan tehokeinoina tällaisia tapoja, mutta tuotanto ei ole muuten läpinäkyvää, on kyseessä lähestulkoon aina viherpesu. Tuoreen EU-tutkimuksen mukaan jopa 42 prosenttia yritysten esittämistä ympäristöväitteistä on liioiteltuja, paikkansapitämättömiä tai petollisia (www.joutsenmerkki.fi). Viherpesussa on kyse harhaanjohtavasta markkinoinnista ja mielikuvien luomisesta. Aidosti kestävä yritys arvioi ympäristövastuunsa kokonaisuudessa, vastuullisuus ei rajoitu vain pieneen osaan valikoimaa tai pieneen prosenttiin tuotteen kokonaistuotannosta.

 

Käytettyjen vaatteiden kierrätys ja jälleenmyynti

 

Lapsuudessani kirppareita oli vain muutamia, ja välillä kävimme niitä äitini ja mummini kanssa kiertelemässä. Kirpputoreilta oli hyvin saatavilla mm. astioita ja muuta kodin sisustustavaraa, mutta vaatteita en kovinkaan usein käytettynä löytänyt. Nykyään kirpputorien tai nykyään suositumman termin second-hand-liikkeen valikoima on kasvanut huomattavasti. Hienommat liikkeet muistuttavat ihan tavallista vaatekauppaa ja niiden ohessa on vielä yleensä kaunis trendikahvila. Käytettyjä vaatteita voi nykyään ostaa myös erilaisten sovelluksien kautta sekä monella uusia vaatteita myyvällä kaupalla saattaa olla myös käytettyjen tuotteiden myyntiä. Muutoksen siis huomaa.

 

Vaatteiden kierrätys ja jälleenmyynti ei kuitenkaan vielä ratkaise ylituotannon ongelmaa. Vaatteita valmistetaan yksinkertaisesti vain liikaa ja valtaosa niistä on vielä niin huonolaatuisia, etteivät ne kelpaa jälleenmyyntiin. Tällöin niistä tulee nopeasti lähes ongelmajätettä. Mihin vaatejäte sitten päätyy?

 

Vaatteita voi viedä myös lahjoituksena vaatekierrätykseen, mutta näistäkin vain noin 15,1 % päätyy uudelleenkäyttöön, 0,1 % hyödynnetään materiaalina, 17 % hyödynnettiin energiana ja 67,8 % vietiin ulkomaille. Mihin tuo älytön 70 prosenttia vaatteista päätyy? Yleensä eurooppalaisiin jaottelukeskuksiin, joiden kautta lopulta valtaosa kierrätetyistä vaatteista päätyy Ghanan Kantamantoon (A, Nurmi). Kuten Nurmi kirjassaan tiivistää, me teetämme ensin vaatteemme nälkäpalkalla kehitysmaissa ja lopulta kiikutamme ne takaisin kehitysmaihin, jonkun muun ongelmaksi. Poissa silmistä, poissa mielestä.

 

Vastuullinen vaateala vuonna 2022

 

Suomalaiset pitävät lähtökohtaisesti omaa elämäntyyliään vastuullisena, vaikka elämme täysi yli luonnon kantokyvyn (A, Nurmi). Todellisuudessa suomalaisten ylikulutuspäivä tulee joka vuosi vastaan jo alkuvuodesta, vuonna 2021 se oli huhtikuussa. Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme neljä maapalloa (A, Nurmi).

 

Olen monesti kuullut ihmisten päivittelevän, että miksi heidän täytyisi muuttua, kun kuitenkin isoin ongelma on jättikorporaatiot ja kehitysmaat. Tämähän ei ole totta. Ilmastonmuutoksen on todettu vaikuttavan ensimmäisenä kehitysmaihin. Keskivertosuomalaisen vuotuiset päästöt ovat 38-kertaiset verrattuna keskiverto bangladeshilaisen päästöihin (A, Nurmi). Mielestäni erityisesti Suomen kaltaisissa maissa, lähes jokaisella on resursseja tehdä edes hitusen parempia valintoja päivittäisessä arjessaan.

 

IPCC:n raportin mukaan, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan pitää alle Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitellun 1,5 asteen rajan, tulisi ilmastopäästöjen puolittua tämän vuosikymmenen aikana ja globaalien hiilidioksidipäästöjen pitää laskea nollaan vuoteen 2050 mennessä (IPCC). Jos tarkastelemme vain, miten vaateteollisuuden vaikutuksia ympäristöön voitaisiin vähentää, vaatisi se materiaalien vaihtoa ympäristöystävällisiin, tuotannon pitäisi irtautua fossiilisista polttoaineista ja vaatteen elinkaarta tulisi pidentää (A, Nurmi). Vaateteollisuuden ylituotanto pitäisi saada radikaalisti vähenemään.

 

Yksi ongelmallinen asia vaatealan ympäristövaikutuksien arvioinnissa on se, että tarkat luvut loistavat poissaolollaan, mutta vaatealan arvioidaan silti aiheuttavan noin 10 % koko maailman päästöistä. Yksi merkittävä ongelma on tekokuitujen aiheuttama mikromuovi, jota on tutkimusten mukaan meressä jopa enemmän kuin eläinplanktonia. Noin 35 % tästä merten mikromuovisaasteesta on vaateteollisuuden aiheuttamaa (A, Nurmi).

 

Vastuullisuus on tällä hetkellä pitkälti yrityksille vapaaehtoista, mutta näin ei toivottavasti ole pitkään. Maapallon kriittinen tila vaatii dramaattisia toimia. EU:ssa on tekeillä yritysvastuulaki, ja vaikka tarkasta sisällöstä ei ole vielä varmaa tietoa, ei sen voimaantulon jälkeen yritysvastuu ole enää vapaaehtoista.dr

 

Miten pukeutua mahdollisimman vastuullisesti?

 

Mitä yksilö voi sitten tehdä? Miten voin pukeutua mahdollisimman vastuullisesti?

 

Kaikkein vastuullisin vaihtoehto on aina kuluttamatta jättäminen. Vaikka ostaisi vastuullisesti valmistetun vaatteen, mutta jos sitä ei tarvitse ja se jää kaappiin roikkumaan, ei ostosta voi kutsua vastuulliseksi. Eli kaikkein vastuullisin vaate on aina jo olemassa oleva vaate. Käytä siis olemassa olevaa vaatekaappiasi mahdollisimman pitkään ja hanki vaatteita vain aitoon tarpeeseen. Käytettynä ostettu vaate on seuraavaksi paras vaihtoehto ja tällä tavalla voi myös oikeuttaa pikamuodin ostamisen. Vaatehan kun on jo olemassa. Pidemmällä tähtäimellä tulisi kuitenkin ostaa myös käytettynä vastuullista.

 

Vastuullisin valinta ei aina ole paras vaihtoehto kaikkeen ja Nurmi avaakin kirjassaan uusien urheilulegginsien ostoprosessiaan. Paras vaihtoehto kun olisi valita tarkoitukseen mahdollisimman kestävä vaihtoehto. Jos urheilulegginseiksi valitsee puuvillaa, ei se tule kestämään kovin pitkään. Parempi vaihtoehto on siis esimerkiksi kierrätetyt tekokuidut.

 

Yksilö voi myös vaikuttaa vaatteen käyttökertoihin. On arvioitu, että jos vaatteen käyttökerrat tuplaantuvat keskiarvoon verrattuna, sen elinkaaren hiilijalanjälki pienenisi 49 prosenttia. Tämä tietysti vaatii myös sitä, että yritysten tulee tarjota kestävämpiä vaatteita (A, Nurmi). Jos yksilö ostaa vain tarpeeseen, tulee vaatteelle todennäköisesti enemmän käyttökertoja. Jos tarvitsee esimerkiksi juhlavaatteen, voisi harkita myös esimerkiksi ystävältä lainaamista tai sitten viime vuosina suosiotaan kasvattaneita vaatelainaamoita. Juhlavaatteelle kun usein ei käyttökertoja kerry samalla tavalla kuin monikäyttöiselle arkivaatteelle.

 

Pohdinta

 

Tätä esseetä kirjoittaessa luin kymmeniä erilaisia artikkeleja aiheesta. Vaikka aihe on kiinnostanut itseä jo pitkään ja olen myös sen parissa työskennellyt, sain taas huomata, miten paljon on vielä opittavaa. Anniina Nurmikin mainitsee kirjassaan useasti, miten nopeasti vastuullinen vaateala on ottanut harppauksia eteenpäin ja tällä hetkellä on kehitteillä monen monta erilaista innovaatiota vaatealalle. Tärkeintä onkin siis pysyä kiinnostuneena ja etsiä ajankohtaista tietoa jatkuvasti. Emme tarvitse miljoonia täydellisesti vastuullisia yksilöitä, vaan miljoonia epätäydellisesti vastuullisia yksilöitä. Me tarvitsemme vaateyrityksille vastuullisuuteen ja läpinäkyvyyteen pakottavia lakeja sekä tarkat ja yhdenmukaiset vastuullisuusmittarit.

 

Lähteet

 

A, Nurmi. 2021. Helsinki: Kustantamo S&S.

 

D, Williams. Shein: the unacceptable face of throwaway fast fashion. Luettu 4.5.2022.

https://www.theguardian.com/fashion/2022/apr/10/shein-the-unacceptable-face-of-throwaway-fast-fashion

 

O, Baukh. Everything you need to know about garment costing and pricing. Luettu 4.5.2022.

https://techpacker.com/blog/design/everything-you-need-to-know-about-garment-costing-and-pricing/

 

Viherpesua vai ympäristövastuuta? Luettu 5.5.2022

https://joutsenmerkki.fi/viherpesua-vai-ymparistovastuuta/

 

https://www.patagonia.com/our-footprint/

 

T, Nguyen. Luettu 5.5.2022. Shein is the future of fast fashion. Is that a good thing?

https://www.vox.com/the-goods/22573682/shein-future-of-fast-fashion-explained

 

A, Vanha-Majamaa & J, Blom. IPCC:n ilmastoraportti: Toivoa on, mutta se vaatii toimia – suurten päästövähennysten lisäksi hiiltä pitää poistaa ilmakehästä. Luettu 4.5.2022

https://yle.fi/uutiset/3-12388583

Kommentit
  • Emilia Mäkelä

    Nämä samat ajatukset ja huoli pikamuodin aiheuttamasta ympäristökuormasta on vaivannut minuakin pitkään. Vihdoin muutos on kuitenkin alkanut jotenkin näkyä oikeasti vastuullisempien ja kestävien vaatteiden saatavuudessa. Noh, plussakoossa näkisin tässä vielä aika paljon parantamisen varaa esimerkiksi urheiluvaatteista puhuttaessa.

    En tiedä katseletko Strömsötä, mutta siinä oli taannoin vieraana tekstiilien korjaamisesta innostunut henkilö, joka demonstroi paikan tekemistä sukkaan. Oletko huomannut yleisen ilmiön, jossa sukat heitetään roskiin niiden reikiintyessä ja surutta ostetaan uudet tilalle? Jotenkin tämä nähdään normaalina käytäntönä ja jopa oikeana tapana toimia. Haluaisin nähdä muutoksen asenteissa vaatteiden korjaukseen ja kestävien valintojen tekemisessä myös esimerkiksi jalkineissa sekä laukuissa.

    Etsin jonkin aikaa itselleni suurempaa, muttei liian suurta, kohtuuhintaista kestävää laukkua. Tehtävä osoittautui aika mahdottomaksi ja harmistuneena tein lopulta pakosta valinnan, joka sai minut huonolle tuulelle. Tuskailin äidilleni epäilyksiäni laukun laadusta ja sen mahdollisesta hajoamisesta pian. Hieman järkytyin hänen asenteestaan asiaan, sillä vastaus kuului kutakuinkin näin: “Eihän sen tarvitse niin kovin kestää, kun siihen ehtii muuten kyllästyä ja samaa laukkua ei jaksa käyttää useita vuosia”. Arvatenkin juuri tämänkaltaisten kuluttajien tottumukset vaikeuttavat sellaisten loppuelämän tuotteiden etsijöiden päämääriä. Itse olisin nimittäin juuri halunnut sen vuosikausia kestävän laukun, jonka voisi tarvittaessa huoltaa suutarilla ja johon tykästymisen jälkeen se ei hajoaisi korjauskelvottomaksi.

    En haluaisi aiheuttaa lisää ilmastoahdistusta, mutta muistan lueskelleeni kenkien aiheuttamista pienhiukkaspäästöistä. Olisi kiinnostavaa tehdä kanssasi soluesseetä myös jalkineiden kuluttamisesta. Varsinkin naisten jalkineissa tuntuu olevan ammottava aukko laadulle, eikä hinta takaa näissäkään mitään.

    6.5.2022
Post a Reply to Emilia Mäkelä cancel reply

Add Comment
Loading...

Vastaa käyttäjälle Emilia Mäkelä Peruuta vastaus

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close