Tampere
01 Dec, Tuesday
2° C

Proakatemian esseepankki

Vaarallinen vahvuus



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Onko sinulla tapana vastata avunpyyntöihin, projektitarjouksiin ja avautuviin mahdollisuuksiin poikkeuksetta kyllä vain nopean kalenteriin vilkaisun jälkeen? Haalitko itsellesi useampia tehtäviä päällekäin, vaikket kuitenkaan ole aivan varma, onko sinulla aikaa niiden kaikkien tekemiseen? Siirrätkö väsymyksen ja ärsyyntymisen tunteet syrjään? Mikäli samaistut tällaisiin väitteisiin, et välttämättä edes ajattele olevasi uupunut tai kuormittavasi itseäsi – koet, että tällainen arki sopii sinulle, olethan vahva.

”Sinähän selviät mistä vaan, putoat aina jaloillesi” on varmasti lause, jonka moni suorittaja on kuullut. Nykymaailman ja erityisesti työelämän ihailluin persoonallisuuden piirre on vahvuus. Siispä usein vaikuttaa siltä, että ainoa sallittava heikkouden muoto on fyysinen heikkous. Ongelmien saavuttaessa meidän kuuluisi seistä rintamalla valmiina taisteluun. Jos kuitenkin ihmisen jalka on poikki, ei kukaan oleta hänen olevan rintamalla. Fyysinen notkahdus on ymmärrettävä. Henkinen polvilleen putoaminen on kuitenkin toista luokkaa – silloin täytyisi vain ”ryhdistäytyä” ja marssia taistelukentälle. Keskitymme havainnoissamme paljon enemmän näkyvään kuin näkymättömään; aivan liikaa siihen nähden, että näkymätön tunne-energia ratkaisee suurimman osan tekemämme työn laadusta. Päättelemme, että jos ihminen kykenee juoksemaan, vaikka hänen sielunsa ei jaksa askeltakaan, hän on hyvässä kunnossa. Jos hänen kasvonsa hymyilevät, vaikka mieli onkin tyhjä ja uupunut, hän on positiivinen ja onnellinen.

Mitä näkymätön tunne-energia sitten on, mistä tunnistan olevani oikealla tavalla vahva ja kuinka pidän mieleni terveenä? Isa Merikallio kirjassaan Jaksaa, jaksaa! – Näkökulmia vaaralliseen ja kantavaan vahvuuteen luo eron kantavan ja uuvuttavan vahvuuden välille.

 

  1. Tunnista vaarallisen vahvuuden piirteet

Vaarallisesti vahvat ihmiset kuormittavat mieltänsä lähes loputtomasti. Näin ei missään tapauksessa saisi tehdä – mielemme tottuu jatkuvaan kuormitukseen ja lopulta tulemme hyväksymään, että näin asioiden vain kuuluu mennä. Jopa evoluutiotasolta tarkasteltaessa voidaan todeta, että mieltämme ei ole rakennettu tällaista ärsyketulvaa varten – aivoilla on jo haastetta selvitä jokaisesta päivästä. Kaksi yleisintä vaarallisen vahvuuden tyyppiä, joita tulisi vältellä, ovat selviytyjä ja taistelija.

 

1.2 Selviytyjä

Selviytyjä hakeutuu olosuhteiden aiheuttamiin vaikeuksiin. Voisi kärjistytesti kuvailla, että tällainen ihminen päättää tehdä lumityöt juuri silloin, kun pakkanen on pahimmillaan. Lumitöitä tehdessään hän huutaa: ”Arvatkaa, kuinka kylmä minulla on! Enkä edes lopeta vielä – katsokaa, kuinka sisukas olen, kun teen lumityöt juuri tänään!” Ulkopuoliset ihmettelevätkin sitä, kuinka selviytyjä jaksaa ja kestää. Pakkasten laantuessa selviytyjä etsii itselleen uudet koettelevat olosuhteet. Hän kokee, että olosuhteiden ollessa vaikeita ei tarvitse kohdata kokemusta siitä, millaista elämä olisi, jos sen rakentaisikin siedettäväksi tai jopa mukavaksi. Silloin hän tuntisi itsensä mitättömäksi, ajattelisi: ”tällaiseenkö minä vain kykenen – tavalliseen elämään.” Selviytyjä on oppinut rakastetuksi tulemisen edellyttävän sitä, että elämä on vaikeaa, ja hän haluaa huomiota ja sympatiaa. Siispä selviytyjä ei ota vastaan apua helpottaakseen elämäänsä – päinvastoin hän hakeutuu uusiin huonoihin työpaikkoihin tai pysyy vanhoissa uuvuttavissa ihmissuhteissa.

 

1.3 Taistelija

Päinvastoin kuin selviytyjälle, taistelijalle elämän tuomat hankalat olosuhteet ovat erityisen rankkoja. Taistelija järjestää itse itelleen haasteita, ja elämän vaikeuksia kohdatessa hän kokee epäoikeudenmukaisuutta ja voimattomuutta, sillä halustaan huolimatta hän ei saanut valita haasteitaan itse. Taistelija ei hakeudu lepäämään tai vastaanota sääliä valitsemiensa taistelujen keskellä. Hän järjestää itselleen kalenterin täyteen haasteita niin, että kuorma melkein musertaa hänet, ja juuri silloin – kantaessaan niin valtavaa kuormaa, vaikka välillä hän onkin aivan loppu – hän tuntee itsensä tärkeäksi, päteväksi ja arvokkaaksi sekä omissa että muiden silmissä. Äkillinen sairastuminen, tiimikumppanin erimielisyys tai yllättävä ongelma projektissa saavat taistelijan suunniltaan stressistä. Hänen elämänsä on rankkaa, sillä hän vuosi vuodelta valitsee niin.

On tärkeää ymmärtää, että todellista, kantavaa vahvuutta ei saa keräämällä ympärilleen ongelmia ja haasteita osoittaakseen voimansa. Sen saa vain vapautumalla niistä.

 

  1. Järjestele kalenterisi uudelleen

Kestävästi vahvan ihmisen tärkein ominaisuus on kyky huomata myös näkymättömät resurssit ja voimavarat näkyvien rinnalla. Monelle on varmasti tuttua olla töissä tai koulussa iloinen, sosiaalinen ja reipas – ja kuitenkin kotona aika ajoin ärähtää herkemmin kumppanille tai läheisille. Arjen velvoitteet saattavat olla stressaavia, mutta selviät niistä silti hyvin – ja kuitenkin lomalla ollessasi näkyy reippaasti helpommin päällepäin, kuinka ärsyynnyt pikkuasioista. Miksi loma ja tärkeät arjen vapaahetket menevät herkemmin pilalle tällaisista tunteista?

On totta, että vahvuutta on olla ”menettämättä malttiaan” – suuttumuksen näyttäminen ja spontaani kiukun ja ärtymyksen ilmaisu ei yleensä johda mihinkään hyvään. Vaarallista vahvuutta on kuitenkin kadottaa kosketus omiin vihan tunteisiinsa. Saatamme luulla olevamme alitajuntaamme fiksumpia, kun osaamme työssä ja opiskeluissa syrjäyttää negatiiviset tunteemme päästäksemme tehtävälistoillamme vaivatta eteenpäin. On kuitenkin hyväksyttävä, että alitajuntamme on meitä monenkertaisesti älykkäämpi. Kun se on viikkoja arjen keskellä yrittänyt lähettää sinulle viestiä sinua painavista asioista ja tunteista, mutta et aherrukseltasi ehdi kuunnella, ymmärtää alitajuntasi jäädä odottamaan elämässäsi sellaista hetkeä, jolloin se tietää sinun ehtivän kuunnella. Saatat istua tyytyväisenä sohvannurkassa kirjan kanssa vapaailtana, istua lentokoneessa kohti unelmakohdettasi tai ottaa aurinkoa laiturin päässä rentouttavan mökkiviikonlopun loppusuoralla. Ja silloin alitajuntasi tulee luoksesi, koputtaa olallesi ja sanoo: ”Minä tässä. Minua on tässä parin kuukauden ajan vähän ärsyttänyt sellainen juttu…”

Vihan tunteet nousevat pintaan silloin, kun mielesi tai alitajuntasi kokee, että sinulla on aikaa käsitellä ne. Tunteet tarvitsevat vain aikaa – niiden käsittelyä ei voi pikakelata eikä niitä kannata myöskään lykätä. Kun katsot kalenteriasi, siellä ei koskaan lue: ”Sulattele kuulemaasi uutista. Tutkiskele sitä reaktiota, minkä tietty asia sinussa laukaisi. Tunnustele, miltä tietty muutos sinusta tuntuu. Kuuntele, tunnista, tunne tunteitasi.”

Työ antaa tärkeyden ja vahvuuden kokemuksen, joka tuntuu konkreettisena paljon elinvoimaa, terveyttä ja kunnosta huolta pitämistä tärkeämmältä. Nämä näkymättömät tärkeät asiat voivat taas odottaa ensi viikkoon, kuukauteen tai vuodenvaihteeseen. Työ antaa sinulle tänään tarvitsemasi annoksen tunnetta siitä, että pärjäät elämässä ja onnistut siinä. Elinvoimaa ja kuntoa ei nyt juuri tarvitse harjoittaa, sillä ne ovat epämääräisempiä, näkymättömämpiä, ne vaikuttavat liian pitkällä viiveellä ja epäsuorasti. Siinä, missä työn tuottama mielihyvä on usein hetkittäistä – olet onnellinen projektin onnistumisesta siihen asti, kunnes alat työstämään ja stressaamaan uuden projektin onnistumista – nämä näkymättömät tekijät takaisivat sinulle pitkän tähtäimen hyvinvointia. Tästä syystä on äärettömän tärkeää järjestellä kalenterisi uudelleen – niin, että jätät aikaa myös tunteillesi, näkymättömille tarpeillesi ja alitajuntasi työskentelylle.

 

  1. Vaihda liikaa ”ihan hyvää” sopivaan määrään ”loistavaa”

Ihmisen ego on nälkäinen. Se elää pelkällä pikaruoalla: nopeilla tunnekokemuksilla huomiosta, arvostuksesta, ihailusta ja uusiin projekteihin innolla heittäytymisestä – jättämällä mielen kuitenkin täysin vaille ravintoa. Vahvan on erityisen tärkeää oppia tunnistamaan tällaiset oireet ja osata erotella asiat, jotka todella ravitsevat sielua.

Business Insider -lehti on julkaissut artikkelin ”Supermenestyjä vai menestyjä?” (Paul Eryn, 26.3.2015). Se kuvailee eroa menestyjän ja supermenestyjän välillä näin: ”Menestyjät ovat kiireisiä, ottavat paljon tehtäviä, ovat aina tavoitettavissa, tinkivät yöunista. He ajattelevat: ’Jos pystyn, minun pitäisi’. Ero menestyjien ja huippumenestyjien välillä on se, että huippumenestyjät sanovat lähes kaikkeen ei. He tuntevat rajansa. He tietävät, että jokainen kyllä on samalla ei jollekin toiselle mahdollisuudelle. Supermenestyjät ovat erittäin valikoivia, vaikuttaen jopa laiskoilta, sillä he keskittyvät asioihin, jotka ovat varmasti oleellisia. He miettivät, mitä voisivat jättää tekemättä, mille he voivat sanoa ei, mitä he voivat eliminoida ja karsia, jotta on mahdollista sanoa kyllä oleellisimmalle.”

On todella suositeltavaa oppia priorisoimaani itselleen tärkeät asiat. Kun karsit viikostasi pari työtuntia pois, lopetat harrastuksen joka ei enää kiinnosta tai luovut hyödyttömästä ihmissuhteesta, suot enemmän tilaa mielellesi voida hyvin. Suoritteistasi tulee sen myötä poikkeuksellisen merkityksellisempiä itsellesi ja muille. Saatat kohdata vähemmän asiakkaita päivässä tai kirjoittaa määrällisesti vähemmän sähköposteja, mutta sen sijaan kohtaamisten ja viestien sisältö on merkityksellisempää ja vaikuttavampaa kuin pelkkä rutiinin, tottumuksen ja pakon syistä viikkotaulukon täyttäminen asiakastapaamisilla ja työtehtävillä. Kekseliäisyytesi ja luovuutesi nousevat. Kehosi jaksaa ja se kykenee rentoutumaan luonnollisemmin. Jaksat kantaa mieltäsi ja sieluasi vuodesta toiseen, etkä koe jatkuvaa tarvetta laskea päiviä viikonloppuun ja lomaan. Tie vapauteen oravanpyörästä on oppia vähitellen tunnistamaan näkymättömien voimavarojesi tila – ja jakaa ne loogisesti työsi, opiskelujesi, vapaa-aikasi ja sinulle tärkeiden asioiden kesken.

 

Rohkeasti vahva

Pystyisitkö auttamaan minua tässä projektissa? Tietysti (mutta en haluaisi, ja tuo toinenkin pystyisi). Haluatko tulla mukaan tähän asiakastapaamiseen? Toki (mutta en oikeastaan ehtisi). Oletko viikonloppuna kotona, jos tulen neuvottelemaan asiasta? Olen, tervetuloa (mutta minulla on jo suunnitelmia viikonlopulle, enkä oikeastaan halua vieraita). Oikeanlainen vahvuus antaa sinulle rohkeutta kertoa todellisen mielipiteesi ja käyttää ne resurssit, jotka sinulla todella on käytettävissä. Tunteiden rakentava ilmaiseminen ja tunnistaminen on vahvuutta – oikeanlainen vahvuus ei uuvuta tai kuormita sinua, tai kannusta sinua lupaamaan projekteille ja ihmisille sellaista aikaa, jota sinulla ei ole. On tärkeää muistaa, että luovuus sikiää joutilaisuudesta. Kiireessä ja paineessa tuotamme vanhoja, pureskeltuja ratkaisuja ja yritämme yhdistellä niitä uusiksi kokonaisuuksiksi.

Kestävä, kantava vahvuus on syvä, kokemuksellinen ymmärrys siitä, että mikään ei voi minua lopullisesti kantaa. Asiat ja ihmiset voivat horjuttaa ja jopa kaataa kehoni ja mieleni, mutta eivät sieluani. Se on tieto, pysyvä varmuuden tila – ei pelkkä tunne. Tunne vahvuudesta on pinnallisempaa, halujen ja nautintojen tasoa. Sen sijaan luottamus siihen, että itse on suurimmillaan ja vahvimmillaan silti aika mitätön tekijä suurempien voimien ympäröimänä antaa todellista, pysyvää vahvuutta. Ymmärrys siitä, että minä en ole erityisen merkityksellinen tekijä, vapauttaa käyttämään jokaisessa kohtaamisessa kaiken, mitä minulla on sillä hetkellä annettavanani.

Vaarallisesti vahva ei ymmärrä nostaa kättään, kun kysytään vapaaehtoisia tuen tarvitsijoita. Hän nostaa vielä rutiinilla kätensä edelleen silloin, kun etsitään heitä, jotka osaavat ja pystyvät tarjoamaan panostaan. Niin kauan kuin käsi näkyy itse kaivetun kuopan reunan yli, se huomataan. Kun kuoppa on syventynyt ja kättä ei enää näy, hän on kadonnut näkyvistä. Kadonnutta, pudonnutta vahvaa ei etsitä, hän ei huuda apua. Hän ei osaa, ei ole harjoitellut. Muut olettavat, että hänellä on – totutusti – kiireistä. Varmaankin taas uutta projektia vireillä.”

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close