Tuli korona. No, mites Final Camp? Jaa-a…

Tavallisesti se on opintojen kohokohta. Valmistuvat opiskelijat käyttävät alkusyksyn opinnäytetyön parissa ahertamiseen. Viikot vierivät, syysloma tulee ja menee, kerätään viimeiset pajatunnit kasaan ja kaikki jäljelle jäänyt energia pusketaan viimeisen syyslukukauden hiomiseen. Marraskuun puolivälissä edessä on 24H-koitos, jossa tiimit laittavat kaiken peliin: asiakkaan toimeksiantoa ratkotaan 24 tuntia putkeen, ja valmistuvat opiskelijat pääsevät näyttämään käytännössä, mistä heidät on tehty! 24H-haasteen jälkeen pari viikkoa ulkomailla on piste iin päälle. Ai että! Mahtava päätös mahtavalle koululle! Final Camp on kansainvälinen projekti eli koko homman tarkoituksena on lähteä tekemään töitä asiakkaalle, mutta onhan se sanomattakin selvää, että samalla tiimi pääsee viettämään yhdessä aikaa ulkomailla ja paketoimaan yhdessä vietetyt 3,5 vuotta hurjaan, mutta haikeaan pakettiin.

Ja plöts. Korona tuli – ei ulkomaanmatkaa. Yhtäkkiä Final Camp ei olekaan se kohokohta, mahtava päätös mahtavalle koululle vaan projekti, joka on pakko suorittaa. Saattaa vaikuttaa kärjistetyltä, mutta sitähän se ensi katsomalta on. Yksittäisen opiskelijan silmin. Vasta sitten, kun asiasta on kunnolla puhuttu tiimin kanssa, sitä alkaa ymmärtää, että Final Camp on juuri niin huikea kuin tiimi haluaa. Ei ulkomaille lähteminen takaa tajunnanräjäyttävää, tunnerikasta ja mieleenpainuvaa tiimikokemusta, jota voi sitten vanhana mummelina tai pappana kiikkustuolissaan muistella. Ei. Vaikka lentolipuissa on se tunne jostain suuresta ja tuntemattomasta, kaksi viikkoa ulkomailla tiimin kanssa voi olla myös tuskallinen kokemus, jos oikein huonosti käy. Jos matkaan lähdetään huonolla asenteella, erikoista kieltä ympärillä puhuvat ihmiset tuskin korjaavat tilannetta.

Vasta sitten, kun olin aikani asiaa pohdiskellut, aloin ymmärtää, että korona ei pilannutkaan kaikkea. Promisian Final Camp tulee olemaan huikea juuri siksi, että se tehdään huikeiden ihmisten kanssa. Missä niin muka sanotaan, ettei kansainvälisyyttä voisi harjoittaa Suomesta käsin? Koko ajanhan sitä tehdään. Johan me nyt Proakatemian kasvatteina sen ymmärrämme, että kaikki on mahdollista, kun vaan haluaa yrittää. Tiedän, että Final Camp -toimeksiantomme tulee olemaan mielenkiintoinen ja juuri meille sopiva, mutta se mikä saa sen onnistumaan, ei ole passintarkastusjono, ei turvatarkastus, ei 10 tuntia lentokoneessa tai edes vaaleanpunainen sateenvarjodrinksu aurinkorannalla. Promisian Final Campin tekee Promisia.

Ja saahan niitä pikkuisia sateenvarjoja Suomestakin.