Tampere
04 Dec, Friday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Uusi tuntematon



Kirjoittanut: Arttu Vitikainen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Uusi tuntematon

Tuon otsikon sanat voi liittää, niin moneen. Itselleni se tarkoitti marraskuista iltaa, jolloin olin päättänyt mennä katsomaan uuden, niin paljon median ja ystävieni hehkuttaman tuntematon sotilas- elokuvan. Noille konekiväärikomppanian miehille, jotka palokan aukealta kesäkuussa 1941 lähtivät kohti rajaa, merkitsi se jotain mistä ei välttämättä tultaisi enää ikinä takaisin.

Tästä lähtien ollaan rosvoretkellä

Moni on miettinyt uudesta tuntemattomasta samaa, kuin sodan aikana vanhan rajalinjan ylittämisestä: onko tässä nyt mitään järkeä? Toisin kuin vanhan rajan ylittäminen voidaan kyseenalaistaa, niin uuden tuntemattoman soraäänet alkavat hiipua. Myönnän itsekin ihmetelleeni enemmän komediasta tuttujen Aku Hirviniemen ja Jussi Vatasen valintaa sotaelokuvan päärooleihin. Onneksi tällä kertaa minun ja niin monen muun ennakkoluulot todistettiin vääriksi, sillä herrat hoitivat roolisuorituksensa rautaisella ammattitaidolla. Vatasen esittämä vänrikki Koskela oli jopa alkuperäistä roolisuoritusta parempi ja tähän hiljaiseen kansanmieheen oli helppo samaistua elokuvan läpi. Hirviniemen esittämä alikersantti Hietanen puolestaan on Hirviniemen tyylisesti esitetty pilke silmäkulmassa kulkeva maamies, mikä löytää kaikesta hyvää myös sodan keskellä. Muina loistavina roolisuorituksina haluan vielä nostaa Johannes Holopaisen esittämä Kapteeni Kariluoto sekä Eero Ahon esittämä Antero Rokka. Näistä varsinkin Rokan roolisuoritukselta odotin paljon, mutta tämä hyvin kansalais-anarkiaan pohjautuva hahmo oli kyllä Ahon esittämänä melkein alkuperäistä parempi.

”Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa, yks suuri on Suomen valta.”

Edeltäviin tuntemattomasta sotilaasta tehtyihin elokuviin verraten koin uusimmassa yllätyksen liittyen kotirintaman kuvaukseen. Varsinkin meidän joilla sukupuun rantoja yhä pyyhkivät laatokan aallot, on elokuvan kautta helppo palata taas niihin tarinoihin, joita isovanhemmat ovat meille tuosta ajasta kertoneet. Miltä tuntui toistamiseen lähteä pakoon sodan jaloista vailla tietoa siitä, että tuleeko isä tai veli ikinä perässä. Tai millaista oli jättää Mirri porstuaan, sillä siitä ei olisi pystytty huolehtimaan pitkällä matkalla.

Varsinkin tämä kotirintaman kuvaus on omassa lähipiirissäni herättänyt paljon keskustelua, sillä mukana on ollut isovanhempia, jotka ovat innostuneet muistelemaan sota-aikaa. Tämä on siis ehdottomasti elokuva, johon kannattaa ottaa mummi ja vaari mukaan.

”Karjala on mennyt ja sota o hävit, mie koitan, enää perrii kannaksen hintaa takasin”

Uusi tuntematon sotilas keräsi kuvaus vaiheessa paljon kritiikkiä ja kommentteja ”eikö tätä ole jo nähty”. Elokuvan nähtyäni ymmärsin jälleen paremmin, että miksi tästä yhä puhutaan ja miksi tämä on niin iso osa kulttuuriamme. Vaikka olenkin globalisoituvan maailman puolella, itsenäisyys on Suomelle iso asia, jota on syytä vaalia. Niin kauan kuin siniristilippu 6.12 nousee presidentinlinnan salkoon, on syytä muistaa, mikä hinta siitä kannaksella maksettiin.

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close