Onko niin, että listaukset johtajien tärkeimmistä piirteistä ovat menneen talven lumia? Ehkä ne antavat jonkin näköistä suuntaa siitä millaisia piirteitä johtajalla olisi hyvä olla mutta eivät pidä sisällään kuitenkaan ihan koko totuutta. Tästä löydät esimerkin Forbesin listasta:https://www.forbes.com/sites/tanyaprive/2012/12/19/top-10-qualities-that-make-a-great-leader/#47b1e4957754

Yllä olevalta listalta löytyy rehellisyys, delegointi, kommunikaatio, itseluottamus, sitoutuminen, positiivinen asenne, luovuus, intuitio, inspirointi, lähestyminen. Eli jos olet näitä, oletko hyvä johtaja? Lukemassani kirjassa painotettiin, ettei ainoastaan näillä aineksilla pitkälle pötkitä vaan tärkeintä johtajalle olisi saada seuraajia. Kirjassa oli mieleenpainuva esimerkki, jonka haluan jakaa muille: ” Suurin johtaja Jeesus Kristus: Ajatelkaa Jeesus Kristusta, joka monien mielestä on tähänastisista maailman johtajista suurin. Hänen seuraajilleen me olemme kristittyjä, ja meidän tavoitteemme on tulla Hänen kaltaisekseen”.

Kun listataan persoonallisuuden piirteitä, pitää muistaa, että me emme ole kaikki samanlaisia. Jotkut arvostavat toisia piirteitä enemmän kuin toiset. Joku yritys voi arvostaa ja tarvita toisia piirteitä enemmän kuin toinen yritys. Jossakin kulttuurissa voidaan arvostaa toista piirrettä enemmän kuin toista. Siksi mielestäni olisi tärkeää toimia tilanteen pohjalta. Mitä tämä yritys tarvitsee? Mitä nämä työntekijät tarvitsevat? Olisiko se esimerkiksi enemmän vuorovaikutusta, inspiraatiota jne. Lisäksi pitää yrittää hakeutua sinne, missä oman kaltaisia taitoja ja piirteitä tarvitaan sekä arvostetaan.

Erilaisien piirteiden arvostus näkyy aivan normaalilla työpaikallakin. Jonkun mielestä oma pomo on paras pomo ikinä. Toisen mielestä sama pomo on hyvä mutta toivoisi häneltä vielä lisää annettavaa. Ei täydellistä johtajaa voi olla, koska ei täydellistä ihmistäkään ole. Aina voi kehittyä, sitä en kiistä, mutta kaikkia ei voi ikinä miellyttää. Kirjassa käytettiin esimerkkinä Obamaa. Mielestäni hän oli hyvä presidentti. On ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssani, joka on mielestäni käsittämätöntä. He saattavat olla tyytyväisiä tämän hetkiseen presidenttiin. Mutta selitys tälle on yksinkertaisesti, että olemme erilaisia.

Yksi kysymys, joka aina jaksaa ihmetyttää niin johtajia, kirjailijoita kuin tutkijoitakin on: ”Synnytäänkö johtajiksi?” Jotenkin tuntuu, että tämä kysymys on jo jollain tapaa vanhanaikainen. Nykyään johtajilta vaaditaan niin valtavasti erilaisia piirteitä ja ominaisuuksia, että onko jopa mahdotonta ”syntyä” sellaiseksi? Joka tapauksessa ihminen voi olla jo syntyessään esimerkiksi karismaattinen. Se on persoonallisuuden piirre, mitä usein johtajuudessa arvostetaan mutta myös piirre, mitä ei voi opetella tai ainakin se olisi haastavaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että esimerkiksi karismaattiset ihmiset on aina johtajia. Onko mahdollista, että useat kuitenkin ovat? Mietin myös, että monet tietävät jo pienestä asti, että haluavat olla yrittäjiä tai johtajia, vaikka he eivät siinä iässä johtajuutta käsitteenä edes ymmärrä. Tarkoittaako tämä jollakin tapaa, että on syntynyt johtajaksi?

Oma näkemykseni onkin, että johtajuuteen ei suoranaisesti synnytä vaan syntyessä on joitakin piirteitä jo valmiiksi, jotka ovat sopivia johtajuuteen. Myöhemmin näitä taitoja sitten hiotaan, kehitetään ja opitaan mitä ei tiedetä. On aivan totta, että on paljon erilaisia johtajia. Mutta on myös totta, että monesti johtajilla on useita samanlaisia persoonallisuuden piirteitä kuin toisilla johtajilla. Ehkä nämä piirteet johdattelevat heitä kiinnostumaan kyseisestä alasta. En usko, että johtajaksi täysin synnytään mutta en usko, että siihen myöskään pelkästään kehitytään. Uskon näiden kahden asian välimuotoon.

Mielestäni johtopäätöksenä voidaan todeta, ettei johtaja synny vain yhdestä asiasta vaan monen asian summasta. Onhan niitä onnekkaita, joista tulee suuria johtajia ilman sen kummempia pyrkimyksiä. Mutta etenkin kirjan luettuani, olen vakuuttunut, että näillä kirjassakin korostetuilla tekijöillä on merkitystä: tilaisuus, onni, vuorovaikutus, olosuhteet sekä hyväksi todetut johtajan piirteet. En kuitenkaan usko, että johtajalla tarvitsee olla näitä kaikkia ominaisuuksia tai asioita. Esimerkiksi joku voi menestyä pelkällä onnella. Toinen taas kovalla työllä ja ponnistelulla. Kolmas taas sen takia, että hän on yksinkertaisesti niin mukava. Tärkeää onkin pitää silmät ja korvat auki ja olla valpas kehitykselle ja mahdollisuuksille.

Yksi suuri muutos johtajuudessa on ollut se, että nykyään johtajan pitäisi saada työntekijät haluamaan tehdä töitä sen sijaan kuin, että työntekijöitä käsketään ja he tottelevat, koska henkilö, joka käskyttää on ylemmässä asemassa. Tässä näin lopuksi viisas lausahdus kyseisestä aiheesta, joka myös puoltaa ajatusta siitä, kuinka johtajan olisi tärkeää saada seuraajia.

”Jossakin klassisissa tutkimuksissa on osoitettu, pakottavan tai palkitsevan vallan käyttö voi saada ihmiset myöntymään, mutta se ei saa heitä kääntymään eli vakuuttumaan”. (Lippi H & White 1953)