Elämme työn murrosvaiheessa, jossa vanhoja perinteisiä töitä katoaa ja tilalle tulee täysin uudenlaisia töitä, joita osaa on vaikea edes hahmottaa työksi. Miten näitä uusia töitä syntyy? Mitä tapahtuu vanhoille töille? Miten tähän muutokseen tulisi reagoida yhteiskunnan? Entäpä työtä tekevän ihmisen? Kaikkia näitä kysymyksiä pohtii Jaana Utin kirjoittama Uuden työn yhteiskunta. Kirja avaa digitalisaation aiheuttaman muutoksen haasteita ja ennen kaikkea mahdollisuuksia työelämän rakenteille ja yksilölle, joka pyrkii turvaamaan toimeentulonsa myös uuden työn aikakaudella.

Vanha työ on sitä perinteiseksi miellettyä työtä, jolla on selkeät raamit ja lopputulos. Se on rutiininomaista ja sijoittuu useimmiten teollisuuden alalle. Vanhassa työssä työntekijä menee tiettynä sovittuna aikana työpaikalle, joka on yleensä jokin tietty kiinteä toimipiste. Hänellä on työpaikalla jokin nimetty rooli ja hänelle on annettu ylemmältä tasolta tehtävä mitä hän suorittaa. Usein henkilö on ennen työtehtävään ryhtymistään käynyt jonkun koulutuksen, josta hän on saanut todistuksen, että on pätevä kyseistä työtä tekemään. Tätä työntekijän työtä suojaa, jotkin ammattiliittojen avulla sovitut lait, jotka antavat työntekijälle mukavan turvallisuuden tunteen elämässään. Jos työntekijä viihtyy työssään ja hoitaa hommansa moitteetta saattaa hän olla samassa työpaikassa vuosikymmeniä tai jopa koko työuransa. Vanhassa työssä on vain se ongelma, että siinä ei ole mitään sellaista mitä ei voisi automatisaation ja robottien avulla tehdä paljon tuottavammin. Vai onko se todellisuudessa edes ongelma? Onko ihmisen tarkoitus tehdä tällaista vanhaa työtä ollenkaan?

Uuden työn tekijä sen sijaan on löytänyt työtehtävänsä sieltä missä sitä ei aiemmin edes ollut. Hän saattaa työskennellä kotonaan, kahvilassa, jaetussa toimistossa tai vaikka auringon alla jossain lämpimässä etelän maassa eikä hänellä ole kiinteitä työaikoja. Asiakkaat saattavat olla uudessa työssä ripoteltuna eri puolille maata tai maapalloa ja asiakkaiden kanssa saatetaan viestiä vain digitaalisten viestimien kautta. Uudessa työssä työntekijä tekee työtään kysynnän mukaan ja nimenomaan asiakkaan tarpeita kuunnellen. Uuden työn tekijä saa palkkansa lisäksi suurta henkistä tyydytystä työstään ja kokee työnsä merkitykselliseksi. Hänellä ei välttämättä ole vain yhtä työroolia vaan hän voi toimia useassa eri roolissa ja työtehtävässä samaan aikaan. Hänen työnsä voi vaikuttaa ulospäin hieman epämääräiseltä ja olla vaikeasti havaittavaa.

Mitä uusi työ vaatii yhteiskunnalta? Ennen kaikkea joustoa. Uuden työn suurin haaste on yhteiskunta, jonka vanhentuneet rakenteet eivät mahdollista uuden työn tekemistä. Utti kuvaa kirjassa uuden työn tarpeita näin: ”Uusi työ vaatii tuekseen yhteiskunnan, joka antaa tilaa, ja jossa voi kokeilla, erehtyä ja onnistua. Muutos vanhaan on suuri, sillä työ on totuttu näkemään ja kokemaan osana järjestäytynyttä yhteiskuntaa, jossa työtä säädellään lailla, asetuksilla ja sopimuksilla. Uusi työ tarvitsee myös säädellyn ympäristön, mutta sen on oltava kannustavaa ja kokeilukulttuuria tukevaa säätelyä. Tämä lisäksi tarvitaan uutta teknologista infrastruktuuria, tietoverkkoja ja rajat ylittäviä kommunikaatioyhteyksiä” (Utti, 2016, 12).

Hyvänä esimerkkinä uuden työn kohtaamista haasteista voidaan pitää Uberia, yhtä maailman arvokkaimmista startup yrityksistä. Sen asema on ollut kiistanalainen ympäri maailman ja Suomessakin sen kuskeja on haastettu oikeuteen. Etenkin sen verotuksellinen näkökulma on ollut haasteellinen, koska se ei ole sitä selkeästi verotettavaa vanhaa työtä. Se on joutunut törmäyskurssille vanhan työn eli perinteisen taksialan kanssa, jota suojaavat taksiliikenteeseen asetetut lait. Uber alkaa kuitenkin olla kokoluokaltaan jo niin iso, että sen toimintaa on lähes mahdoton enää estää. Sen markkinoiden valtausta voidaan yrittää hidastaa, mutta ennemmin tai myöhemmin se tulee olemaan Suomessakin valtavirtaa. Mutta entäpä jos meillä olisi tällaisten uusien palvelujen suhteen joustavampi yhteiskunta. Voisiko silloin seuraava Uberin kaltainen menestystarina todennäköisemmin syntyä Suomesta?

Entä mitä uusi työ vaatii ihmiseltä eli työntekijältä? Tulevaisuuden työelämässä ratkaisevassa osassa tulee olemaan jatkuva elinikäinen oppiminen. Se mitä nyt opimme muutaman vuoden tutkintomme aikana, voi olla jo viiden vuoden päästä vanhentunutta tietoa. Uuden työn tekijän pitää jatkuvasti kehittää osaamistaan läpi koko työuran. Digitaidot tulevat korostumaan uudessa työssä merkittävästi, koska uutta työtä tehdään suurimmalta osin digilaitteiden avulla. Uuden työn tekijä tarvitsee innovatiivista ajattelukykyä ja luovuutta, mutta luovuus ei välttämättä ole tässä tapauksessa sitä perinteistä taiteellista luovuutta. Uudessa työssä tarvitaan henkilöitä, jotka havaitsevat uuden työn mahdollisuuksia nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa, jossa digitaalisuus on jatkuvasti läsnä. Uusi työ yhdistää arjen ja digitaalisen ympäristön toisiinsa luovalla tavalla (Utti, 2016, 13). Yrittäjyystaidot ja oman osaamisen tuotteistaminen tulevat olemaan uudessa työssä merkittävässä asemassa, koska työtä tehdään lyhyissä jaksoissa ja useille eri asiakkaille.

Toisaalta uusi työ tulee aiheuttamaan myös paljon epävarmuutta tulevaisuudessa. Monilta ihmisiltä katoaa työpaikka robottien ja automatisaation myötä ja hyppäys vanhasta rakenteellisesti turvallisesta työstä uuden työn villiin maailmaan voi olla monille liian suuri. Yhteiskuntien pitää miettiä uusia ratkaisuja millä turvata ihmisten perustoimeentulo. Ja vaikka työntekijä valmistautuisi parhain mahdollisin keinoin uuden työn tekemiseen esimerkiksi kouluttautumalla, ei sekään välttämättä riitä. Uuden työn haasteena, kun on se, ettei sitä aina voi etukäteen kunnolla määritellä, joten siihen valmistautuminen etukäteen voi olla hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Toisaalta niille, jotka onnistuvat löytämään itselleen uutta työtä tarjoutuu lähes loputtomat mahdollisuudet kehittää itseään ja tehdä sitä mistä oikeasti nauttii.