Tampere
16 Jan, Saturday
-13° C

Proakatemian esseepankki

Uskomattomat uskomukset



Kirjoittanut: Arttu Asunta - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
sinä pystyt
jaakko alasaarela
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Uskomattomat uskomukset

Viime aikoina paljonkin esillä olleet uskomukset ovat saaneet minut pohtimaan, mitä nämä uskomukset ovat ja mistä ne tulevat. Olen pitänyt itseäni sellaisena ihmisenä, joka ei usko tällaisiin mielen temppuihin tai poppas konsteihin, joista Jaakko Alasaarela kirjassaan Sinä pystyt! -kertoo. Pajojen yö ja Apajassa uudelleen lanseeratut Kasvuhetket ovat saaneet minut kuitenkin heräämään aiheeseen, että omaa mieltään todella voi hallita. Helppoa ratkaisua tai oikoteitä ei tietenkään ole, mutta jos kuukaudessa voisit vaihtaa ajatusmaailmaasi ja kehittää itseäsi lopuksi elämääsi, olisitko valmis kokeilemaan? Minä olen.

Uskomukset ovat todella kompleksi juttu. Käytän sanaa juttu, koska en oikein itsekään ymmärrä, mistä ne tulevat ja miksi. Uskomuksella tarkoitetaan mielentilaa, joissa yksilö on vakuuttunut jonkin väittämän totuudesta. Uskomus voi olla joko tosi tai epätosi. Uskomusten kokonaisuus muodostaa yksilön todellisuuskäsityksen. Kuten totuuden, tiedon ja viisauden kohdalla, uskomukselle ei ole täsmällistä määritelmää, josta oltaisiin samaa mieltä. Uskomusten voidaan nähdä sijoittuvan ihmisen persoonallisuudessa joko kognitiiviseen (tiedolliseen) osa-alueeseen, jolloin ne liittyvät läheisesti tietoon, tai affektiiviseen (tunnepitoiseen, mielialaan liittyvään) osa-alueeseen, jolloin ne liittyvät enemmän asenteisiin. Uskomukseen oikeuttavat syyt yksilö määrittää ja valikoi usein tiedostamattaan. Syitä voivat olla esimerkiksi yleisesti tiedetyt tosiasiat ja niistä tehdyt johtopäätökset. Käsitys viittaa korkeamman tason uskomukseen, joka on yksilön itsensä tiedostama ja pohjautuu yksilön suorittamaan tietoiseen ja tiedostetusti perusteltuun päättelyyn.

Luomme omaa maailmaamme jatkuvasti ulkopuolelta tulevan tiedon, kokemusten ja tapahtumien perusteella. Periaatteessa kaikki elämässä pohjautuu uskomuksille. Voidaan esimerkiksi ajatella, että tämän hetken tiede on uskomus. Jotkut uskovat, että maapallo on litteä. Toiset pohjaavat uskomuksensa tieteeseen, joka on todistanut, että maapallo on pyöreä. Mutta onko maapallo pyöreä sittenkään? Jokainen luo omat uskomuksensa itse, perustaen ne milloin mihinkin, joskus jopa tiedostamattaan. Alasaarela käyttää tekstissään valtavasti esimerkkitapauksia, joita on todella miellyttävää lukea. Koen, että perustan uskomuksiani osittain siihen, mitä jotkut muut ovat kokeneet, jolloin alitajuisesti luon itselleni kuvan, että tuo henkilö on tehnyt noin, joten se ei voi olla mahdotonta muillekaan. Luetut kokemukset menetyksestä ja onnistumisista motivoivat. Kirjan pohjalta olen saanut uskomuksen, että ihmismieli on avain ihan kaikkeen, mitä elämältäsi tahdot. Alan itsekin kuulostaa nyt joltain kallonkutistajalta, huuhaa-ukkelilta, mutta niin se on! Kuulostaa yksinkertaiselta, ”kaikkihan tuon tietävät” -jutulta, mutta todella suosittelen lukemaan tämän opuksen! Alasaarela on koonnut kirjansa useiden eri lähteiden pohjalta ja tiivistääkin nämä kaikki melkoisen hyvin alle 300:n sivuun. Helppo lukea ja helppo ymmärtää.

Uskomuksista raskain

Itsekehun aika. Pienestä pitäen olen ollut reipas, sosiaalinen ja tunnollinen siinä mitä teen. Urheilu on ollut iso osa elämääni ja olen ollut siinä lahjakas. Olen määrätietoisesti saavuttanut tavoitteitani elämässäni aina ylä-asteen enkku-luokasta eurooppa-linjalle lukioon, vaihto-oppilaaksi espanjaan, siitä rauhanturvaajaksi ja lopulta Proakatemialle. Nyt olen kuitenkin sellaisessa vaiheessa, missä en tiedä minne olen menossa. Puuttuuko minulta tavoite? Se mietityttää usein. Alasaarela puhuu kirjassaan paljon unelmista ja tavoitteista sekä niiden merkityksestä elämässä. Nyt kun sain kirjoitettua asioita, joita olen jo saavuttanut, huomaan että ne ovat olleet pieniä unelmia matkan varrella, jotka olen itselleni asettanut. Unelmilla on tapana toteutua, jos niitä todella haluaa ja noita unelmia minä totisesti halusin. No mitä tapahtui? No minä saavutin ne! Välillä taaksepäin katsominen tekee todella hyvää. Näen konkreettisesti, että tekemällä töitä tavoitteidensa eteen, pystyy saavuttamaan mitä vain. Tästä päästäänkin siihen raskaimpaan uskomukseeni; minä en pysty.

En tiedä mistä tämä jumalaton itseluottamuksen puute kumpuaa, mutta se on todella kuluttavaa. Usko omaan pystymiseen ja siihen, että kyllä minä osaan on ollut äkkiseltään katsottuna läsnä elämässäni aina. Nuorena jalkapalloa pelatessani käskin vanhempiani olla tulematta katsomaan pelejäni. Miksi? Jotta he eivät näkisi, jos epäonnistun. Pelasin sm-tasolla futsalia, kävimme Espanjassa harjoitusleirillä pelaamassa paikallisia huippujoukkueita vastaan ja minut valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi. Minulla oli siis taitoa ja osaamista, mutta silti en luottanut siihen, että kyllä minä pystyn. Entistä kierompaa tästä ajattelutavasta tekee se, että jos joku näkee, kun onnistun, en pysty ottamaan sitä onnistumisen tunnetta tai kehuja vastaan. Muutun ylinöyräksi matelijaksi, jonka huippusuorituksella ei ole mitään arvoa, omassa päässäni. ”Ääh, se nyt vaan meni tolleen, ei tässä kummempia.” Aivan tajuttoman turhauttavaa, kun nyt ajattelee. Eikä asia ole siitä juurikaan parantunut, valitettavasti. Onneksi kirjaa lukiessani olen ymmärtänyt, että se ei ole kuin itsestä kiinni.

Olen elänyt mielestäni ihan tavallisen lapsuuden ja nuoruuden, jossa sain kehuja onnistumisista ja koulumenestyksestä, eikä elämänlaatu ollut mitenkään tavallisesta perheestä poikkeavaa. Haluaisin kovasti tietää, mistä tämä uskomus oikein johtuu. Peilaanko itseäni liikaa muihin? Teemu Selänteen sanoin; kehitys loppuu tyytyväisyyteen. En ole mielestäni koskaan tyytyväinen. Onko tämä nyt sitten hyvä vai huono asia? Tyytyväisyyttä tulisi olla tasaisissa määrin, aina niiden pikku-unelmien saavutushetkillä. Tämän jälkeen tulisi asettaa hieman astetta korkeampi ja vaativampi unelma. Mikä sitten olisi minun seuraava unelmani?

The Salaisuus

Alasaarelan mukaan maailmassa on Salaisuus. Paljastan nyt teille, mikä se salaisuus on. Ihmisellä on kaksi mieltä: tietoinen mieli ja alitajunta. Se, mistä uskomukset tulevat, on alitajunta. Tietoisen mielemme ja aistiemme avulla pystymme muokkaamaan alitajuntaamme ja tätä kautta myös kaikista kieroutuneimpiakin uskomuksiamme. Alasaarela kuvailee alitajunnan ja tietoisen mielen eroja seuraavasti; ”Alitajunnassa taas ovat tallentuneina kaikki muistot, kokemukset ja uskomukset koko elämämme varrelta. Näiden kahden mielen suhde on sellainen, että alitajunta on aivan valtavan iso ja sen rinnalla tietoinen mieli on hyvin pieni. Tietoinen mieli on hyvin rajallinen ja se näkyy esimerkiksi siinä, kuinka montaa asiaa ihminen voi kerrallaan ajatella. Alitajunnalla taas ei ole minkäänlaisia rajoja, se on kuin pohjaton säiliö.” (Alasaarela 2018, 28.)

Salaisuuden ydin on se, että pystymme oman tietoisen mielemme avulla rakentamaan alitajunnassamme olevia uskomuksia, jotka liittyvät kykyihimme, itseemme ja käsityksiimme maailmasta.

Miten tätä salaisuutta sitten lähdetään toteuttamaan käytännössä siten, että kuukaudessa olet saanut muokattua alitajuntaasi? Ota haltuun kirja Sinä Pystyt! ja selvitä itse, sillä mikään tässä maailmassa ei tule tarjottimella.

LÄHTEET:

Alasaarela, J. 2018. Sinä Pystyt!. Keuruu: Otava.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close