Tampere
28 Mar, Thursday
4° C

Proakatemian esseepankki

Urheilijan lihashuolto



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Hyvä lihashuolto lisää urheilijan terveitä päiviä

Urheilija ei tervettä päivää näe, kuuluu sanonta. On yleisesti tiedossa, että urheilijat joutuvat toimimaan suorituskykynsä rajoilla, jos tahtovat nousta huipulle lajissa kuin lajissa. Vaikka liikunta onkin terveyttä edistävää ja moni urheilija on kilpauransa jälkeenkin keskimääräistä paremmassa kunnossa, aktiivisen kilpauran aikana harjoittelun määrä ja maksimaaliset kilpailusuoritukset altistavat heidät rasitusvammoille ja loukkaantumisille, joiden määrä kasvaa harjoittelumäärän kasvaessa.

Huippu-urheilijat ovat valikoitunut joukko, jossa luontaiset taipumukset yhdistyvät kovaan määrätietoiseen harjoitteluun, jota tehdään vähintäänkin puoliammattimaisesti. Monille kyse on elämäntavasta, jossa kaikki pyörii urheilun ympärillä. Uni, lepo, ruoka ja jopa työnteko, kaikki palvelee yhtä päämäärää, joka on oman taidon ja fyysisten ominaisuuksien hiominen niin korkealle tasolle kuin on mahdollista. Urheilijan kipukynnys kasvaa monesti harjoittelun kuluessa, onkin jopa arveltu, että esimerkiksi voimanostajien mestaruudet jäisivät saavuttamatta, elleivät he pystyisi hetkellisesti kestämään kipua, joka saisi harjoittelemattoman jo luovuttamaan. Kun suorituskykyä nostetaan, pyritään saamaan kaikki voimavarat käyttöön.

On tiedossa, että suorituskyky ei kehity suoraviivaisesti. Tunnetaan erilaisia kynnyksiä, joilla saadaan käyttöön eri määrä potentiaalista. Lähestyttäessä 100%:n suorituskykyä, viimeisen 20% käyttöön ottaminen edellyttää niin sanotun psykologisen kynnyksen ylittämistä. Urheilijat oppivat tunnistamaan tilanteen, jossa keho antaa viestejä väsymyksestä, mutta jonka jälkeen voidaan vielä jatkaa suoritusta. On arveltu, että tuo kynnys on kehittynyt meihin evoluutiomme kuluessa. Luonnonvaraisen eläimen ei ole järkevää kuluttaa kaikkia voimiaan, jotta niitä olisi jäljellä silloinkin, jos yhtäkkiä onkin ollut henki kyseessä ja pitkän matkan kulkemisen jälkeen onkin pitänyt kamppailla hengestään tai juosta jotain karkuun. Evoluution näkökulmasta olemme kaikki huippu-urheilijoiden jälkeläisiä. Esivanhempiemme selviytymisen on riippunut heidän kyvystään juosta, taistella, kantaa painavia taakkoja, uida ja kiipeillä.

Psykologisen kynnyksen ylittämisen varjopuolena on kivun huomioimatta jättäminen silloinkin, kun sen kuuntelemiseen olisi aikaa. Urheilijoiden kanssa työskennellessä onkin oltava tarkkana sen suhteen, milloin alkaa näyttää siltä, että palautumista ja vammoista toipumista on laiminlyöty. Liian varhainen paluu koviin harjoituksiin saattaa pahimmillaan johtaa vammojen uusiutumiseen ja kroonistumiseen. Huonosti hoidettu loukkaantuminen tai ylirasitus saattaa pahimmillaan pilata koko kauden.

Urheilijan vuosi

Urheilijan vuosi jakautuu harjoituskausiin ja kilpakauteen. Kilpakauden aikana kisoja on tiuhaan ja harjoittelu on sen aikana ominaisuuksien ylläpitoa ja maksimaaliset suoritukset tehdään kisoissa. Kilpakauteen valmistaudutaan peruskuntokaudella, jonka aikana kehitetään kestävyys- ja voimaominaisuuksia ja hiotaan heikkoja kohtia tekniikassa paremmaksi. Kilpakauden lähestyessä siirrytään siihen valmistavaan kauteen, jolloin aletaan kehittää omia vahvuuksia ja pyritään saavuttamaan kuntohuippu, niin että se ajoittuisi mahdollisimman tarkasti kisakaudelle. Kausien välissä on usein viikon parin mittainen ylimenokausi, joka on pyhitetty palautumiselle ja akkujen lataamiselle tulevaa harjoituskautta varten.

Urheilijan lihashuolto vaatii harjoitteluvuoden aikana erilaisia toimenpiteitä. Peruskuntokaudella voidaan tutkia voimantuottoa, kestävyyttä ja liikkuvuutta. Mittauksien ja kuntotestien avulla saadaan tietoa kehityskohteista ja pystytään ohjelmoimaan harjoittelua siten, että kunnon kohenemisen lisäksi saadaan ennaltaehkäistyä vammoja. Lihasvoimaharjoittelulla pystytään tukemaan yliliikkuvia tai epävakaita niveliä. Liikkuvuusharjoittelulla ja liikekontrolliharjoitteilla saadaan optimoitua voimantuottoa ja harjoiteltua pois virheellisille kuormituksille altistavia kompensaatioita ja lihasepätasapainoja. Urheiluhieronta voi olla peruskuntokauden aikana voimakkaammin muokkaavaa, koska kehoa ei rasiteta harjoituksessa vielä äärimmilleen, vaan sitä vasta valmistellaan tuleviin koitoksiin.

Kisakauden aikana lihashuollon tavoitteet muuttuvat liikkuvuuden ja voimantuoton parantamisesta palautumisen edistämiseen, vammojen ennaltaehkäisyyn ja niiden hoitoon. Tyypillisiä vammoja pyritään ehkäisemään tukiteippauksilla ja lihasjännityksiä vähentävillä tekniikoilla kisojen välissä. Kisakaudella elimistö kokee tavallista suurempaa rasitusta, joten voimakkaasti muokkaavia ja lihaskudosta rasittavia tekniikoita pyritään välttämään.

Fysioterapeutin tehtävä on pitää huolto siitä, että urheilijat pysyvät terveinä. On tärkeää havaita ajoissa liikekontrollin häiriöt ja epäedulliset kuormitukset ja puuttua niihin jo ennen kuin ne aiheuttavat ongelmia. Ammattimaisilla urheilijoilla on usein myös vanhoja vammoja, jotka muuttavat kehon käyttöä ja joiden hoitaminen vaatii sekä kivunhoidon että liikerajoitusten hoidon tuntemista. On erittäin tärkeää, että huoltojoukot ja valmennus tuntevat urheilijat hyvin ja seuraavat säännöllisesti heidän tilannettaan, jotta ylirasitustiloja ei pääse syntymään. Ylirasituksesta toipuminen on pitkä prosessi, siksi on kaikkien etu keventää harjoittelua ajoissa. Viikon tai kahden oikein ajoitettu kevyempi harjoittelujakso saattaa oikein ajoitettuna estää ylikunnon syntymisen, jonka hoitaminen saattaa vaatia useiden kuukausien lepojakson.

Tutkiminen ohjaa työskentelyä

Fysioterapiaopinnoissa korostetaan alusta saakka kliinisen tutkimisen merkitystä. Monesti olympialaisten jälkeen urheilijoiden ja kuntoilijoiden pariin leviää erilaisia trendejä. Askelmittarit yleistyivät Tokion olympialaisten jälkeen, kun japanilaiset innostuivat liikunnasta ja rakentelivat analogisia askelmittareita. Sieltä on lähtöisin kuuluisa 10 000 askelta päivässä. Vuonna 2008 Pekingin olympialaisissa urheilijoille lahjoitettiin 50 000 rullaa kinesioteippiä, minkä jälkeen kinesioteippaus oli jonkin aikaa kuuma aihe. Rion olympialaisissa Michael Phelpsin hartioissa nähtiin kuivakuppauksen jättämiä jälkiä ja ihmiset kiinnostuivat siitä. Muodikkaat hoitomuodot ovatkin monesti käyttökelpoisia. Urheilijat seuraavat toisiaan ja pyrkivät selvittämään mikä on auttanut ketäkin parantamaan suoritustaan.

Koska urheilu on ainakin 20% henkimaailman ilmiöistä riippuvainen, monilla on rituaaleja ja tapoja, jotka auttavat puristamaan suorituskyvystä viimeisetkin reservit yhteen äärimmäisen kovaan kilpasuoritukseen. Lihashuolto voi palvella tätä tarkoitusta. Jos teippaamalla saadaan huoli jostain mahdollisesta toiminnan häiriöstä pois, urheilija voi keskittyä suoritukseensa täysin.

Ammattilainen ei voi kuitenkaan perustaa työtään pelkkiin muodikkaisiin hoitomuotoihin. Lihashuollon peruspilarit ovat lepo, ravitsemus ja hieronta. Siihen kuuluvat myös oheisharjoitukset, kuten venyttely, liikkuvuusharjoittelu ja kohdistetut terapeuttiset harjoitukset. Jopa hierontaa ennen on tutkittava huolellisesti, missä ovat ne lihasjännitykset, jotka liikettä haittaavat. Tutkimisen lopputulos voi jopa olla, että hieronta ei ole sillä hetkellä se mitä tarvitsee tehdä, vaan joskus on tehtävä jotain muuta, kuten esimerkiksi immobilisoivia tukiteippauksia ja lepoa. Moni pehmytkudosvamma hoidetaan hieronnalla ja harjoittelulla, mutta joissain tapauksissa, kuten sormien jännevammat, niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Huolellinen tutkiminen ja oikein valitut toimenpiteet saattavat olla ratkaiseva tekijä huippusuoritukseen pyrittäessä.

Oma kokemukseni urheilun parissa

Olen itse työskennellyt useiden eri lajien urheilijoiden kanssa ja huomannut, että lajista riippumatta eräs altistava tekijä vammoille ja ylirasitukselle on urheilijan palava halu olla paras lajissaan. Ilman tuota halua, harjoittelu kovalla tasolla ei olisi mahdollista. Siksi urheilijoille on osattava myös perustella tarkasti miksi joskus on tarpeen keskittyä harjoittelussa esimerkiksi jonkin tietyn osa-alueen, kuten liikkuvuuden, parantamiseen kevyemmillä terapeuttisilla harjoituksilla, jotka eivät urheilijasta itsestään välttämättä tunnu riittävän tehokkailta viedäkseen tekemistä eteenpäin.

Urheilijoiden kanssa työskennellessä on todistettava myös oma osaamisensa toistuvasti. Siinä vaiheessa, kun on voittanut urheilijan luottamuksen ja onnistunut auttamaan häntä jonkin suoritusta häiritsevän vaivan kanssa, hän kuuntelee myös muita ehdotuksiasi. Tutkintoihin ja kursseihin vetoamalla, ei saavuta toivottua vaikutusta. Urheilijat ovat nimittäin usein erittäin hyvin perillä siitä mitä haluavat tehdä ja miten, eikä aiemmin mainittu kovapäisyys välttämättä tässäkään auta.

Käytännölliset ja yksinkertaiset ratkaisut ovat usein parhaita. Monesti saa tyytyä olemaan taustavaikuttaja, jonka puoleen käännytään tarvittaessa. Toisinaan taas on osattava sanoa riittävän jämäkästi, että nyt on aika vaikkapa rauhoittaa sprinttien juoksemista ja keskittyä lihashuoltoon, jos tahtoo viedä kilpakauden kunnialla läpi. Useimmiten riittää, että tekee työnsä huolellisesti ja jaksaa teipata, venytellä ja hieroa, ottaen huomioon lajin vaatimukset, menossa olevan harjoituskauden ja urheilijan yksilölliset ominaisuudet.

Urheilu on monella tapaa poikkeuksellinen työkenttä. Siksi on tärkeää pitää koko ajan taitojaan yllä ja etsiä tutkimustietoa ja pyrkiä ymmärtämään ihmiskehon toimintaa mahdollisimman syvällisesti. Mikäli urheilija haluaa päästä lajinsa huipulle, hän tarvitsee ympärilleen ammattilaisia, joiden avulla saavuttaa tavoitteensa. Tärkeää on ymmärtää myös se, ettei urheilija välitä siitä mitä tiedät, ennen kuin hän tietää miten paljon välität. Pelkillä mekaanisilla rutiinisuorituksilla ilman luottamuksellista hoitosuhdetta, ei myöskään urheilijoiden kanssa saavuteta parhaita mahdollisia tuloksia.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close