Tampere
31 Jan, Tuesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Urheilijan kehonkuva



Kirjoittanut: Iina Klemi - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Urheilijan kehonkuva ja syömishäiriökäyttäytyminen

 

 

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle sanottaisiin 10-vuotiaana, ettet sovellu johonkin tiettyyn lajiin kehosi rakenteen vuoksi? Mieti, jos valmentajasi sanoisi: ”Sinun olisi nyt parempi lopettaa tämä laji, koska ei sinusta huippu-urheilijaa tule noilla geeneillä.” Niinpä, todella surullista. Minä ja monet muut urheilijat tiedämme, miltä se tuntuu. Ja tiedämme myös sen, minkälaiset psyykkiset arvet se voi jättää loppuelämäksi.

 

Itse entisenä esteettisten lajien kilpailijana seuraan edelleen lajeja jonkun verran televisiosta ja mediasta, mutta nykyään katson niitä aivan eri silmin. Ennen ihailin urheilijoiden ulkonäköä ja kauneutta. Nykyään näen glitterin ja estetiikan taakse. Näen sen kaiken itsensä kidutuksen ja itsekriittisyyden kierteen, johon pahimmillaan hukkuu. Näen lajien raakuuden uudesta näkökulmasta vasta vuosia lopettamisen jälkeen. En koskaan urheillessani ymmärtänyt, kuinka paljon itse koin ja ympärilläni koettiin ulkonäköpaineita, ja kärsittiin häiriintyneestä kehonkuvasta sekä syömishäiriökäyttäytymisestä.

 

Vuonna 2017 syömishäiriöoireilua esiintyi 27 %:lla esteettisten lajien naisista ja tytöistä (miehet ja pojat 14 %). Painoluokkalajeissa puolestaan jopa 38 %:lla ja kestävyyslajeissa 37 %:lla tytöistä ja naisista oli syömishäiriöoireilua. Luulen, että luvut olisivat todellisuudessa jopa suurempia, koska syömishäiriökäyttäytymistä ei läheskään aina huomata. Varhainen puuttuminen oireiluun olisi kuitenkin erittäin tärkeää hyvän toipumisennusteen suhteen. Syömishäiriöön sairastumisen voi vielä estää, kun merkit osataan tunnistaa ajoissa.

 

Syömishäiriöoireilun riskitekijät

 

Urheilumaailmassa vertaillaan jatkuvasti itseään ja tuloksiaan toisiin kilpailijoihin. Erityisesti esteettisissä lajeissa kehojen vertailuun on suuri riski. Kilpailusuorituksissa arvioidaan sitä, miten hienolta ja esteettiseltä suoritus näyttää. Joukkuelajeissa saatetaan arvostella joukkueen yhtenäisyyttä, joka voi asettaa ulkonäköön liittyviä vaateita joukkueeseen pääsemiseen. Kilpailuasuja suunnitellessa vartalosta otetaan mittoja joskus useitakin kertoja vuodessa, joka voi aiheuttaa kasvavalle nuorelle kehoahdistusta. Kehoa myös tarkkaillaan harjoituksissa jatkuvasti peilien tai videoiden kautta suorituksia arvioitaessa.

 

Urheilijoilla kehonkuvan vääristymiseen ja syömishäiriökäyttäytymiseen voivat johtaa painostus pudottaa painoa, urheilijan persoonallisuus (mm. perfektionismi), varhainen keskittyminen lajispesifiin harjoitteluun sekä suorituksen parantaminen laihduttamalla. Sanottakoon tähän väliin, että suorituskykyyn laihduttaminen ei yleensä vaikuta juurikaan tai jopa heikentää sitä. Nykypäivänä urheilijoiden ulkonäköpaineet eivät juonna juuriaan pelkästään valmentajien sanoista, vaan niihin vaikuttaa lisäksi muun muassa ympäristö, sosiaalinen media, sponsorit ja julkisuus, suorituskyvyn optimointi sekä suorittamisen ja laihuuden ihannointi yhteiskunnassa.

 

Kehonkuvan kehittyminen ja sen tukeminen

 

Kehonkuvan kehittyminen alkaa jo lapsena, joten terveen ja positiivisen kehonkuvan muodostumiseen voidaan vaikuttaa varhaislapsuudesta alkaen hyvällä kehotunnekasvatuksella. Perustana on, että lapsen kehoa ei koskaan arvostella ja sille annetaan läheisyyttä sekä myönteistä kosketusta. Suuri vaikutus on ympärillä olevien aikuisten omalla suhtautumisella kehoonsa. Olisi tärkeää, että lapsi saisi kasvaa kehopositiivisessa ympäristössä, jossa kenenkään kehoja ei arvostella ja ketään ei arvoteta kehon perusteella. Keskitytään siihen, mitä keho osaa tehdä ja mihin kaikkeen se pystyy. Erilaisista kehoista ja kehosta huolehtimisesta on hyvä puhua lapsen kanssa. Sanoilla on kuitenkin suuri merkitys. Se, miten kehosta puhutaan, vaikka vitsilläkin, voi vaikuttaa ratkaisevasti lapsen tai nuoren kehonkuvan muodostumiseen.

 

Nämä samat perusteet pitäisi päteä myös urheiluvalmennuksessa. Valmentajien sanoilla on joskus kaikista isoin painoarvo nuoren elämässä, ja valmentajat toimivat samalla lapsen kasvattajina vanhempien lisäksi. Kaikkia kehoja kritisoivia tai halventavia sanoja tulee välttää ja painosta ei tarvitse puhua tai puuttua siihen, ellei sille ole oikeasti terveydellistä tarvetta. Esteettisten lajien parissa punnitukseen tai rasvaprosentin mittaamiseen ei ole myöskään mitään pätevää perustetta.

 

Syömishäiriökeskuksella on mielestäni hyvä opas valmentajille urheilijoiden syömishäiriökäyttäytymisen tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen sekä ennaltaehkäisyyn. Oppaassa painotetaan nimenomaan valmentajan sanojen merkityksiä sekä varhaisten syömishäiriöoireilun merkkien tunnistamista.

 

Terveen kehonkuvan kehittymisen tukemiseksi voidaan lisäksi urheilijoiden kehotuntemusta harjoittaa paremmaksi sekä vääristynyttä kehonkuvaa muokata realistisemmaksi ja myönteisemmäksi. Psykofyysisen fysioterapian keinoilla hoidetaan syömishäiriöihin sairastuneita, mutta kehollisia harjoituksia voisi mielestäni käyttää erityisesti syömishäiriöriskilajien urheilijoilla ennaltaehkäisevästikin. Muun muassa kehotietoisuus- ja rentoutusharjoittelulla voidaan parantaa ja vahvistaa suhdetta omaan kehoon, joka on tärkeää itsetunnon ja kehonkuvan kannalta. Samalla hyvä kehotuntemus voi parantaa huomaamatta myös suorituskykyä lajissa.

 

Lähteet:

Raninen, H-K. 2020. Urheilijan psyykkinen hyvinvointi. Syömishäiriökeskus. https://www.syomishairiokeskus.fi/uusi/oeu2020/urheilijan-psyykkinen-hyvinvointi/

Urheilijoiden syömishäiriöt. Terveurheilija. n.d. Luettu 4.11.2022. https://terveurheilija.fi/terveydenhuolto/urheilijoiden-syomishairiot/

Käytännön työkaluja valmentajalle. Opas. Oman elämänsä urheilija. Syömishäiriökeskus. n.d. 4.11.2022. https://www.syomishairiokeskus.fi/uusi/wp-content/uploads/2020/06/OEUTyokalut.pdf

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close