Tämä essee on jatkoa aikaisemmin kirjoittamalleni “Uniapnea” esseelle.

Uniapneaepäily lähtee joko henkilöstä itsestään tai lääkäristä, jolla herää epäily uniapneasta joko muun hoidon yhteydessä tai sairaushistorian/henkilön olemuksen kautta. Vaikean ja keskivaikean uniapnean toteamiseen tarvitaan aina perusterveydenhuollon tai työterveydenhuollon lisäksi erikoissairaanhoidon selvitykset. Uniapnean ehkäisy, hoito ja seuranta tapahtuu myös näiden tahojen yhteistyönä. Osa tehtävistä tapahtuu myös terveyskeskus- ja sairaalajärjestelmän ulkopuolella, esimerkiksi potilasjärjestöissä ja kuntien sosiaali- ja liikuntatoimissa.

Toteaminen

Mikäli epäily uniapneasta nousee, selvitetään ensin henkilön oireet. Tämän jälkeen mietitään, että viittaavatko oireet uniapneaan ja onko jatkoselvittely tarpeellista. Joskus voi nousta epäily siitä, että henkilöllä olisi jokin muu vastaavanlaisia oireita aiheuttava sairaus, jolloin jatkoselvittelyssä otetaan selvää molemmista mahdollisista sairauksista. Epäilyn jälkeen toisessa vaiheessa pyritään joko sulkemaan pois uniapnea tai varmistamaan se. Lisäksi arvioidaan todetun sairauden vaikeusaste. Tämä tapahtuu perusterveydenhuollossa tai työterveydenhuollossa. Sairauden arvioinnissa tärkein työkalu on anamneesi, jonka yhtenä osana toimii oirekysely. Uniapnea kehittyy hitaasti, jolloin potilaalla voi olla vaikeuksia tunnistaa omia oireitaan, tai hän voi mieltää ne osaksi omaa persoonaansa. Uneliaisuuskyselylomakkeella pyritään saamaan tietoa oireiden vaikeusasteesta. Kliininen tutkimus tukee anamneesia. Siinä tarkkaillaan potilaan olemusta, painoindeksiä, verenpainetta sekä nenän, nielun ja kasvojen rakennetta.

Potilas hoidetaan perusterveydenhuollossa, mikäli uniapnea on korkeintaan lievä. Hänet ohjataan jatkotutkimuksiin ja lisäksi hänen oireitaan seurataan, jonka jälkeen hän saa potilasohjausta. Mikäli tutkimuksen tuloksien myötä epäillään joko keskivaikeaa tai vaikeaa uniapneaa, potilas ohjataan erikoissairaanhoitoon. Erikoissairaanhoidossa potilaalle tehdään jatkotutkimuksia, esimerkiksi erikoislääkärin täydentävä anamneesi ja kliininen tutkimus sekä unirekisteröinti. Unirekisteröinti tehdään tarpeen mukaan joko suppeasti tai laajemmin. Suppeassa unenaikaisessa rekisteröinnissä seurataan ensisijaisesti hengitysteiden auki pysymistä, hengitysvastusta, rintakehän ja jalkojen liikkumista sekä happikyllästeisyyden muutosta. Laajemmassa unirekisteröinnissä seurataan lisäksi aivosähkökäyrän avulla unen vaiheita. Lisäksi potilas käy tarvittaessa myös täydentävissä laboratorio- ja röntgentutkimuksissa.

Hoito

Uniapnean hoidolla pyritään siihen, että potilaan hengityskatkokset loppuisivat. Eri hoitomenetelmien avulla niitä voidaan myös pitää hallinnassa, mikäli hengityskatkoksia ei saataisi kokonaan poistettua. Lisäksi pyritään ylläpitämään potilaan työ- ja toimintakykyä, parantamaan elämänlaatua, ehkäisemään ja hoitamaan mahdollisia rinnakkaissairauksia ja tietenkin ehkäisemään uniapnean paheneminen. Hoitomuotoja on useita ja oikea hoitomuoto valitaan sen perusteella, mikä on hengitysteiden ahtautumisen syy ja sairauden vaikeusaste.

Kaikki uniapneaa sairastavat henkilöt käyvät sopeutumisvalmennuksessa ja kuntoutuksessa. Lievän uniapnean hoidossa laihduttaminen ja painonhallinta ovat tärkeimmät hoitokeinot ylipainoisille potilaille. Lisäksi lääkehoitojen ja kirurgisen hoidon avulla pyritään parantamaan nenähengitystä. Kirurgisen hoidon tavoitteena on avartaa ilmateitä. Keskushermostoa lamaavia lääkkeitä ja unilääkkeitä tulisi välttää hoidon aikana. Tupakoinnin lopettaminen on myös yksi hoitomenetelmistä. Laitehoitojen avulla pyritään parantamaan kielen ja alaleuan asentoa. Myös potilaan nukkumisasentoa pyritään parantamaan asentohoidon avulla. Uniapneaa hoidettaessa tulee muistaa hoitaa myös muita mahdollisia potilaan rinnakkaissairauksia.

Keskivaikean ja vaikean uniapnean hoidossa käytetään edellä mainittujen menetelmien lisäksi myös muita kirurgisia toimenpiteitä, sekä erilaisia laitteita. Ylipainehengityshoidolla (CPAP) saadaan hengitysteihin positiivinen ilmanpaine nenämaskin ja ilmaa puhaltavan laitteen avulla. Näin hengitystiet eivät pääse painumaan kasaan ja keuhkojen jäännöstilavuus kasvaa. Nenäkirurgisten toimenpiteiden jälkeen myös CPAP hoito on usein tehokkaampaa. Nenän leikkaushoitojen lisäksi keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa leikataan tarvittaessa myös suuta, leukaa ja nielua. Lihavuutta voidaan myös hoitaa leikkauksin sekä lääkkein. Trakeostomia on yksi keskivaikean ja vaikean uniapnean hoitokeino. Se on kirurginen toimenpide, jossa tehdään joko väliaikainen tai pysyvä avanne kaulan ihon läpi henkitorveen.

Omaa pohdintaa

Haluaisin tuoda sairautta enemmän ihmisten tietoisuuteen, jotta siihen osattaisiin etsiä apua. Lehdistö on kuitenkin omalta osaltaan hoitanut kyseistä tonttia uutisoidessaan uniapneasta. Usein uutiset kuitenkin saattavat hieman lyödä yli ja antaa vääränlaisen mielikuvan ihmisille. Eniten esseitä kirjoittaessa yllätti se, kuinka paljon sairaudelle on altistavia tekijöitä. Muuttuvassa maailmassa tietoisuuden lisäämisen lisäksi uniapnean ennaltaehkäisy olisi tärkeää, sillä olemme jatkuvasti tekemisissä eri uniapnealle altistavien tekijöiden kanssa. Ongelma voi kuitenkin olla siinä, että ihmiset eivät hakeudu tutkimuksiin ajatellessaan heidän oireidensa olevan osa normaalia arkea ja heidän persoonallisuuttaan. Aihe on mielestäni ajankohtainen etenkin siksi, että ylipaino maailmassa lisääntyy ja tätä kautta myös uniapnea yleistyy.

Lähteet

Keski-Suomen sairaanhoitopiiri. 2018. Henkitorviavanneleikkaus. Julkaistu 11.12.2017. Päivitetty 5.6.2018. Luettu 21.3.2019. http://www.ksshp.fi/fi-FI/Potilaalle/Potilasohjeet/Henkitorviavanneleikkaus(54801)

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2002. Valtakunnallinen uniapneaohjelma 2002-2012. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:4, 13-45.