Tampere
23 Nov, Monday
3° C

Proakatemian esseepankki

Uniapnea



Kirjoittanut: Mimmi Saarinen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Uniapneasta yleisesti

Uniapnea on kansantauti. Sen merkitys sairautena on kuitenkin tullut yleiseen tietoisuuteen vasta viime vuosikymmenten aikana. Uniapneaa sairastava henkilö kärsii unen aikana hengityspysähdyksistä, jotka kestävät pitkään tai niitä on useasti. Hengityskatkokset ja hengityksen vaimentuminen johtuvat ylähengitysteiden ahtautumisesta unen aikana. Tämä poikkeaa normaalista unesta, jossa esiintyy satunnaisia lyhytkestoisia hengityspysähdyksiä. Uniapneaa sairastava henkilön unihäiriöistä on seurauksena valveen aikaisia oireita ja havahtumisia. Erilaisia uniapnean muotoja on useita. Keskityn tässä työssä obstruktiiviseen uniapneaan. Obstruktiivisessa uniapneassa unen aikana on hengityskatkoksia, joiden aikana ilmavirtaa ei todeta ollenkaan hengitysyrityksistä huolimatta. Muita uniapnean muotoja ovat apnea, sentraalinen apnea, sekamuotoinen (mixed) apnea ja hypopnea. Sentraalinen uniapnea johtuu keskushermostollisista syistä. Erot eri uniapnean muotojen välillä liittyvät hengityskatkoksiin ja niiden eroavaisuuksiin.

Uniapnea määritellään lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi riippuen siitä, kuinka moni diagnostinen kriteeri täyttyy. Keskivaikea ja vaikea uniapnea todetaan aina unirekisteröinnissä. Tällöin todetaan yli viisi uniapneaa tunnissa ja lisäksi yksi tai useampi seuraavista tekijöistä:

  1. apnean jälkeiset havahtumiset ovat toistuvia
  2. syketaajuus vaihtelee syklisesti
  3. apnean jälkeen valtimoveren happipitoisuus vähenee
  4. MSLT tutkimuksessa todetaan poikkeava univiive

Lisäksi valveen aikaisten oireiden vaikeusastetta tutkitaan. Vaikeassa uniapneassa voidaan rekisteröidä jopa yli 30 apneaa tunnissa ja haastavat oireet. Apneajaksojen määrän tuntia kohden ilmaisee apnea-hypoapneaindeksi, joka lyhennetään AHI. Joskus mukana voi olla myös muita unihäiriöitä, esimerkiksi levottomat jalat tai narkolepsia. Joskus uniapnea voi myös liittyä muihin sairauksiin, esimerkiksi isoihin kita- ja nielurisoihin.

 

Oireet

Uniapnean pääoireita ovat öiset hengityskatkokset ja normaalista poikkeava päiväaikainen väsymys. Hengityskatkokset johtavat veren happikyllästeisyyden pienenemiseen ja hiilidioksidipitoisuuden kasvuun. Taipumus nukahteluun, keskittymiskyvyn häiriöt sekä muistitoiminnan katkokset liittyvät normaalista poikkeavaan päiväaikaiseen väsymykseen. Yskä on myös yksi uniapnean päiväoireista. Monet uniapneaa sairastavat kertovat elävänsä koko ajan kuin usvassa. Ensimmäinen merkki uniapneasta on säännöllinen, lähes joka öinen kuorsaaminen. Tämä liittyy ahtautuviin ylähengitysteihin. Kuorsaus yhdessä hengityskatosten tai päiväaikaisen väsymyksen kanssa ei kuitenkaan välttämättä tarkoita uniapneaa, vaan kyseessä voi olla myös osittainen ylähengitystieahtauma. Hengityskatkokset yhdessä päiväaikaisen väsymyksen kanssa taas usein kertoo uniapneasta. Kaikki kolme oiretta yhdessä kielii varmimmin uniapneasta.

Uniapnea oireilee sekä unen aikana, että valveaikaan. Aikaisemmin mainittujen oireiden lisäksi valveaikana on mahdollista kärsiä aamupäänsärystä, mielialahäiriöistä, äkkipikaisuudesta, ärtyneisyydestä, impotenssista sekä vähentyneestä libidosta. Unenaikaisia oireita kuorsauksen ja hengityskatkosten lisäksi ovat levoton yöuni, yöhikoilu ja lisääntynyt yöllinen virtsaaminen. Suun kuivuminen ja kuolaaminen, sekä unettomuus (naisilla) ovat myös yleisiä oireita. Näiden lisäksi sekä unen aikana, että valveaikana närästys on yksi uniapnean oireista.

Ihmisen nukahtaessa vireystilaa ylläpitävä tooninen sympaattinen aktiivisuus vähenee, jolloin verisuonet laajenevat, verenkierto hidastuu ja veren hiilidioksidipitoisuus kasvaa. Karotiskeränen reagoi veren happipitoisuuteen ja sen herkkyys pienenee öisin. Tästä syystä elimistö sietää unen aikana paremmin veren happitoisuuden laskua ja hiilidioksidipitoisuuden nousua, kuin valveaikana. Uniapneaa sairastavan henkilön veren happikyllästeisyys saattaa siis pienentyä merkittävästikin, ennen kuin elimistö havahtuu ja palauttaa sympaattisen hermoston aktiivisuuden valvetilan tasolle. Tästä syystä apneajakson jälkeen henkilö havahtuu hetkellisesti valvetilaan. Näin pyritään tasoittamaan veren happi- ja hiilidioksipitoisuuksien erot.

 

Esiintyvyys

Noin 200 000 suomalaisella on diagnosoitu uniapnea, mikä tarkoittaa 4% aikuisista miehistä ja 2% aikuisista naisista. Yleisintä uniapnea on 40-65 -vuotiailla, jonka jälkeen esiintyvyys vähenee. Uniapnea ei siis yleisty iän myötä. Naisilla uniapneaa esiintyy kuitenkin enemmän vasta vaihdevuosien jälkeen estrogeenitason laskiessa. Uniapnean asteista yleisin on lievä uniapnea, joka on diagnosoitu 57%:lla potilaista. Keskivaikea uniapnea on 33%:lla ja vaikea 10%:lla potilaista.

Uniapneaa hoidetaan ylipainehengitys- eli CPAP-laitteilla. Niiden määrä Suomessa on kasvanut tasaisesti 1990-luvulta tähän päivään. Vuonna 2000 Suomessa oli n. 150 CPAP-laitteen käyttäjää 100 000 asukasta kohti. Nämä luvut kuvaavat diagnosoitujen keskivaikeiden ja vaikeiden uniapneatapausten määrää. Vuonna 2000 CPAP-hoidossa olevia potilaita on ollut selkeästi eniten Ahvenanmaalla ja toiseksi eniten Keski-Pohjanmaalla. Vaikea uniapnea aiheuttaa suurimmat kustannukset valtiolle, vaikka sitä on todettu pienimmällä osalla potilaita.

Suomessa uniapneaa on arvioitu esiintyvän noin 2%:lla 5-vuotiaista lapsista.  Lasten uniapnean esiintyvyyden arviointia hankaloittaa lasten nielussa oleva risakudosmassa, johon sairaus osittain liittyy. Uniapnean esiintyminen voi myös vaihdella lapsella eri ikäkausina. Lasten kohdalla ei ole todettu eroavaisuuksia esiintyvyydessä sukupuolten välillä. Uniapneaa esiintyy enemmän eri oireyhtymistä kärsivillä ja kehitysvammaisilla lapsilla. Imeväisiässä uniapnea on harvinainen. ALTE-lapsista (apparent life threating event) jopa puolella on kuitenkin todettu uniapneaa imeväisiässä. Ulkomaisten tutkimusten mukaan 6kk-6v ikäisistä lapsista 2-3% potee uniapneaa ja 4-6 –vuotiaista 7-10% on kuorsaajia.

Uniapnean riskitekijät

Useamman riskitekijän esiintyminen samaan aikaan lisää uniapnean todennäköisyyttä.

 

Rakenteelliset riskitekijät

Lihavuus ja varsinkin keskivartalolihavuus, on uniapnean merkittävin riskitekijä. Lihavuus selittää ylähengitysteiden ahtautumisen jopa kahdella kolmesta potilaasta. Ylähengitysteiden ahtautumisen mahdollisuutta tulisi aina tutkia, jos potilas painaa yli 100kg. Metabolinen oireyhtymä yhdessä lihavuuden kanssa altistaa myös henkilön uniapnealle. Paksu kaula on myös yksi merkittävä riskitekijä. Yli 41 senttimetriä ympärysmitaltaan oleva kaula lasketaan paksuksi kaulaksi ja tällöin ylähengitystieahtauman todennäköisyys lisääntyy.

Ahdas nenä taas altistaa kuorsaukselle ja nielun pehmytosien värinälle. Ahtaalla nenällä voidaan tarkoittaa esimerkiksi allergista nuhaa, nenän väliseinän vinoutta tai nenäpolyyppeja. Esimerkiksi allergisen nuhan kautta turvonneet limakalvot ovat myös uniapnealle altistava riskitekijä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2002, 22). Nenän polyypeilla tarkoitetaan nenän limakalvojen hyvälaatuisia pullistumia. Pahimmillaan ne voivat kuitenkin tukkia sieraimet kokonaan.

Uniapneapotilaan spirometria käyrästä voi huomata, kuinka ylähengitysteiden ahtauma näkyy myös valvetilassa. Spirometria mittaa hengityksen virtaustilavuutta. Sisäänhengitys on todella rajoittunutta. Se kestää noin kuusi sekuntia ja käy suurimmillaan kahdessa litrassa/sekunti. Tämä on sisäänhengityksen puolivälissä noin kolmen sekunnin kohdalla. Uloshengitystä kuvaava viiva taas on sahakuvioinen. Tämä on merkki ylähengitysteiden löysyydestä. Uloshengityksen virtaustilavuus käy sekunnin päästä uloshengityksen aloittamisesta noin 10 litrassa/sekunti. Uloshengitys on kestoltaan lähes saman pituinen kuin sisäänhengityskin.

 

Hormonaaliset riskitekijät

Tutkimusten mukaan uniapneaa esiintyy enemmän miehillä kuin naisilla. Miehillä onkin kaksi kertaa suurempi riski sairastua uniapneaan. Vaihdevuosien jälkeen uniapneaa esiintyy naisilla useammin ja sukupuolten väliset erot tasoittuvat. Vaihdevuosien hormonikorvaushoitoja käyttävät naiset sairastuvat uniapneaan muita naisia harvemmin. Eroja sukupuolten välillä on myös oireissa. Naiset kärsivät miehiä useammin unettomuudesta, joka usein korjaantuu asianmukaisella hoidolla.

Akromegalia johtuu kasvuhormonin liiallisesta erityksestä. Aivolisäke erittää kasvuhormonia liiallisesti sinne syntyvän rauhaskasvaimen takia. Syitä rauhaskasvaimen syntyyn ei tiedetä. Rauhaskasvaimen solut tuottavat ylimäärin kasvuhormonia, jonka takia esimerkiksi leuka ja nenä kasvavat hitaasti vuosien aikana ja kasvojenpiirteet saattavat muuttua huomattavastikin. Leuan ja nenän koon sekä muodon muutokset vaikuttavat hengitykseen ja saattavat aiheuttaa ylähengitysteiden ahtautumista ja tätä kautta uniapneaa.

 

Muut riskitekijät

Alkoholi rentouttaa ylähengitysteitä ympäröiviä lihaksia ja tehdä näin muuten kuorsaamattomasta henkilöstä kuorsaajan. Sen vaikutuksesta osittainen ylähengitystieahtauma saattaa muuttua täydelliseksi ylähengitystieahtaumaksi. Alkoholin nauttiminen nukkumista edeltävinä tunteina altistaakin pidemmällä tähtäimellä uniapnealle. Alkoholin vaikutuksen alaisena henkilön havahtumiskynnys on normaalia herkempi. Tämän takia apneajaksojen kesto pitenee ja veren happipitoisuus laskee entisestään. Myös tupakointi lisää ylähengitysteiden ahtautumista ja aiheuttaa uniapneaa.

Vaikka uniapnea ei yleisty iän myötä, niin keski-ikäisillä esiintyy useimmiten uniapneaa. Uniapnean esiintyvyys kuitenkin laskee 65 ikävuoden jälkeen. Keski-ikä on kuitenkin lueteltu riskitekijäksi, sillä uniapnea on yleisintä 40-65 -vuotiailla. Keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä esimerkiksi bentsodiatsepiinit altistavat uniapnealle.

 

 

Lähteet

Blomgren, K. 2018. Nenän polyyppitauti. Duodecim terveyskirjasto. Luettu 16.11.2020. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00304

Lehtinen J., Paljakka K., Puolanne M. & Vilkkumaa I. 2004. Kirjallisuuskatsaus hengityskuntoutuksesta. Hengitysliiton julkaisuja 15/2004, 55-60.

Mustajoki, P. 2018. Akromegalia. Duodecim terveyskirjasto. Luettu 17.11.2020. https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00997

Saaresranta, T. & Polo, O. 2013. Uniapnea. Keuhkosairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2002. Valtakunnallinen uniapneaohjelma 2002-2012. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:4, 13-45.

Vuorjoki-Ranta, T. 2013. Uniapnea ja suukojeet. Hammasteknikko 3/2013, 24-25 http://hammasteknikko.fi/tiedostot/Uniapnea.pdf

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close