Tampere
23 Jan, Saturday
2° C

Proakatemian esseepankki

Unfu*k yourself – Elä nyt.



Kirjoittanut: Jonna Leiniö - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Unfu*k yourself
Gary John Bishop
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Kuuntelin henkisenä valmentajana toimivan Skotlantilaissyntyisen Gary John Bishopin kirjoittaman kirjan Unfu*k yourself. Kirja tarkoituksena on saada pohtimaan ja muuttamaan omaa elämäntyyliä siinä mielessä, että ei lykkää asioita enää tulevaisuuteen vaan tekee haluamiaan asioita juuri nyt ja alkaa toimia edistääkseen omia tavoitteitaan tästä hetkestä lähtien. Myös omia mielenmalleja sekä sisäistä ääntä kuunnellaan ja kyseenalaistetaan. Teoksessa paneudutaan seitsemään eri voimalauseeseen, joista kaikista koin enemmän tai vähemmän saavani loistavia ajatuksia ja oivalluksia tämän hetkiseen toimintaani.

 

Ymmärsin heti alkuun, että ihmisen oma sisäinen puhe toimii elämän suurimpana rajoitteena jokaisella elämän osa-alueella. Kirja sai ajattelemaa omaa toimintaa ja toimettomuutta. Ennen olen ajatellut, että en pysty johonkin ja monesti olen päässäni luonut kuvitelman ja selityksen sille, miksi jokin olisi minulle mahdottomuus. Kuitenkin kirjaa kuunnellessa tajusin, että ainoa asia, miksi johonkin en pystyisi, on se, etten edes oikeastaan yritä. Sisäinen ääni päässäni kertoo, että jotkin asiat ovat minulle mahdottomuuksia sekä saavuttamattomissa. Miksi muka olisi niin? Maailmassa on monia menestyneitä ihmisiä, joiden lähtökohdat ovat varmasti olleet huonommat kuin minulla. He ovat vain sinnikkäästi taistelleet haluamansa asian eteen, eivätkä ole kuunnelleet omaa sisäistä ääntään tai muiden ihmisten mielipiteitä siihen, onko jokin heidän ajamansa asia mahdottomuus vai ei. Voisin kutsua sellaista näyttämisenhaluksi niin itselleen kuin muillekin.

 

Sisäinen ääni on äänessä koko ajan, ajatteli sitä tai ei. Se ohjailee tunteitamme, ajatuksiamme ja toimintaamme. Alkuun kuulosti hullulta, mutta niin se vain on, kun tarkemmin ajattelee asiaa omalla kohdallaan. Sisäinen ääni ohjaa ja saa meidät toimimaan ja ajattelemaan tietyllä tavalla, jotka esimerkiksi kokemukset ja kasvuympäristö ovat meille muovanneet. Sisäinen ääni on yleensä olettamuksia ja ennakkoluuloja, eikä perustu faktaan. Oma sisäinen äänemme on yleensä kertova ääni ”Minä aion…”, joka kertoo siitä, mitä aiomme joskus tulevaisuudessa olla ja tehdä, eikä siitä mitä teemme juuri nyt. Kertovaan ääneen on helpompi turvautua, sillä se ei käske sinua tekemään asialle mitään tässä hetkessä. Mitä jos kuitenkin aloittaa asioiden muuttumisen eteen toimimisen nyt eikä anna elämän valua enempää hukkaan ja ajattele, että toimin niin sitten joskus. Kertovan äänen muuttaminen jämäkäksi ja toteavaksi ääneksi ”Minä olen…” saa sinut aloittamaan asiat juuri nyt, tässä hetkessä. Tämä on ensimmäinen askel, jonka kirjasta opin ja joka minun pitää ottaa. Nyt.

 

Bishopin voimalauseet:

  1. Minä suostun.
  2. Onnistuminen käy minulta luonnostaan.
  3. Minä pystyn.
  4. Olen sinut epävarmuuden kanssa.
  5. Minä en ole yhtä kuin ajatukseni, olen yhtä kuin tekoni.
  6. Minä olen sinnikäs.
  7. En odota mitään, vaan kohtaan asiat sellaisena kuin ne ovat.

 

Ensimmäinen voimalause ”Minä suostun.” tarkoittaa sitä, että suostuu näkemään vaivaa ja muuttamaan omia toimintatapojaan sekä ajatusmallejaan. Ajatuksista, toiminnasta sekä sisäisen äänen huomioinnista lähtee mikä tahansa muutos käyntiin. Ymmärsin, että aina, kun haluan muuttaa jotakin asiaa ja lisään perään ”mutta” -sanan, en silloin ole vielä oikeasti suostunut muuttamaan asiaa. Silloin yritän selitellä itselleni, miksi olen siinä tilanteessa missä olen ja jämähdän siihen edelleen. Täytyy siis tarkastella asiaa uudelleen jokaisen ”mutta” -sanan jälkeen ja miettiä, miksi en ole valmis tekemään haluamaani asiaa heti. Niin kuin Bishop kirjassaan viisaasti sanoi ”Millaiseen elämään tyydyt, sellaisen myös saat”. Silloin kun suostun, olen valmis tekemään asian eteen jotakin heti, jotta haluamani asia voi muuttua.

 

Toinen voimalause on ”Onnistuminen käy minulta luonnostaan.”, joka kertoo siitä, kuinka ihminen onnistuu joka päivä jossakin. Ne voivat olla pieniä tai suuria asioita. Sellaisia asioita, jotka ovat niin arkipäivää, ettei niitä tule edes ajatelleeksi. Onnistuminen on myös otettava siltä kantilta, että epäonnistuessani opin siitä jotakin ja ensikerralla onnistun varmasti paremmin. Näen onnistumisten huomioinnin tärkeänä osana prosessia, sekä positiivisten ja rakentavien asioiden löytämisen jokaisesta asiasta. Silloin olen suostunut muuttamaan omaa toimintaani parempaan suuntaan, kun voin kriittisesti katsoa toimintaani ja samalla kehittää sitä.

 

”Minä pystyn.” saattaa kuulostaa melko käytetyltä lauseelta ja näin kuuluukin kolmas Bishopin voimalauseista. Tämän luvun lukiessani ymmärsin kuitenkin sen tarkoituksen ja tärkeyden. Sen tarkoitus ei ole olla mikään erityinen tsemppilause, jota hokee aina ongelman tullessa eteen vaan elämää voi ehkä ennemminkin katsoa peilistä taaksepäin ja miettiä, mihin kaikkeen onkaan aikaisemmin pystynyt. Elämässä tulee jatkuvasti vastaan pieniä tai suurempia ongelmia ja pienet ongelmat paisuvat helposti suuriksi. Ongelmat on nähtävä uudesta näkökulmasta ja ymmärrettävä niiden oikeat mittasuhteet. Itse syyllistyn siihen, kun kohtaan ongelman tai vastoinkäymisen, enkä näe heti ratkaisua niin silloin se tuntuu maailmanlopulta ja samalla mietin, että tästä en tule selviämään. Kirjaa kuunnellessa kelailin elämääni taaksepäin ja ymmärsin, että olen pystynyt ratkaisemaan jo monta ongelmaa ja löytämään niistä jotakin positiivista, tai ainakin ne ovat kasvattaneet minua. Kirjaa lukiessa oivalsin sen, että on opittava rakastamaan ongelmaa tai vastoinkäymistä ainakin jollain tasolla ja katsomaan sitä monelta eri kantilta. Ongelmaa on ajateltava haasteena, josta voi oppia ja jota voi itse omilla ajatuksilla, tunteilla ja teoilla ohjailla eri suuntiin. Minä pystyn ratkaisemaan ongelmat.

 

Liian usein huomaan jumittuvani mukavuusalueelleni ja sinne missä on turvallista. Lukiessa oivalsin sen, että epävarmuus on se tunne ja paikka, missä tapahtuu ja mistä löytyvät kaikki mahdollisuudet ja asiat, joissa on mahdollisuus kehittyä. Epävarmuudessa elämistä ja siihen tottumista sekä siitä nauttimista voi harjoitella tekemällä niitä asioita, jotka vievät minut sinne. ”Miten voi mennä uusiin paikkoihin, jos ei poistu kotoa”, näin Bishop kuvailee mukavuusalueella elämistä. Hän myös vertaa mukavuusalueella elämistä menneisyydessä elämiseen, jolloin et voi kokea mitään uutta etkä kehittyä. Neljäs voimalause kuuluukin ”olen sinut epävarmuuden kanssa.”. Varmasti monet elämässä menestyneet ihmiset ovat tottuneet elämään epävarmuuden kanssa ja myös nauttimaan siitä sekä näkemään mahdollisuudet, joita epävarmuus tuo tullessaan.

 

”Ilman tekoja ajatukset ovat vain ajatuksia” kirjoitti Bishop. Tämä lause kiteyttää mielestäni hyvin kirjan sanoman. Silloin kun ei tee ajatusten eteen mitään, ei ajatuksilla ole mitään merkitystä. On kuin eläisi pelkästään korvien välissä. Toiminta ajatusten vierellä on se, mikä vie kohti tavoitteita ja unelmia. Kirjaa lukiessa mieleeni tuli monia tilanteita, jossa minä tai joku tutuistani sanoo tekevänsä jotakin, mutta ei kuitenkaan koskaan tee. Esimerkiksi ”Alan syömään terveellisemmin ensiviikolla”. Miksi et nyt heittäisi kädessäsi olevaa pullaa roskiin ja aloittaisi heti jo siitä? Tämä ajatusmalli peilaa mielestäni hyvin ensimmäiseen voimalauseeseen ”Minä suostun.”. Jos et ole valmis aloittamaan terveellisempää elämäntapaa heti, oletko oikeasti halukas ja suostunut tekemään asioita sen eteen, että sinun on mahdollista elää terveellisemmin. Voin sanoa tekeväni mitä vain, mutta jos en tee, olenko silloin sellainen, kun sanon olevani?  ”Minä en ole yhtä kuin ajatukseni, olen yhtä kuin tekoni.” on mielestäni ehkä kirjan viisain ja oivaltavin voimalause.

 

”Olen sinnikäs.” on Bishopin toisiksi viimeinen voimalause. Sinnikkyys ja sitkeys on sitä, että uskot itseesi ja yrität sisukkaasti jokaisen epäonnistumisen jälkeen niin kauan, kunnes onnistut. Sinnikkyys on myös sitä, että on päämäärätietoinen ja halukas saavuttamaan omat tavoitteet. Tärkeintä on, että jatkaa yrittämistä ja ratkoo vastaan tulleet ongelmat yksi kerrallaan. Ongelmat johtavat kasvuun ja onnistumisiin, sillä ongelmiin löytyy aina ratkaisu, monesti montakin erilaista. Omalla kohdallani sinnikkyys loppuu monesti kesken. Tarpeeksi monta kertaa epäonnistuessani alan uskomaan sisäistä ääntäni, joka kertoo, ettei minua ole luotu tähän tai se on mahdotonta. Tässä kohtaa kirjaa olen onneksi oppinut sen, että sisäinen ääni ei ole enää tästä lähtien se, joka minua ja toimintaani ohjailee täysvaltaisesti. Tästä hetkestä lähtien olen sinnikäs.

 

Tilanteiden ennakointi on mahdotonta ja siksi onkin ehkä turha käyttää omaa energiaa liiakseen sellaisen miettimiseen. Säätiedotukset ovat hyvä ja arkipäiväinen esimerkki tällaisesta toiminnasta. Onko järkevämpää katsoa sääennustukset viikolle etukäteen ja stressata sateita ja pukeutumista etukäteen. Olisiko kenties viisainta aamulla katsoa ulos, mikä sää siellä odottaa ja pukeutua ja asennoitua sen mukaisesti. ”En odota mitään, vaan kohtaan asiat sellaisena kuin ne ovat.” näin kuuluu viimeinen voimalause. Monesti meillä on omia odotuksia, joiden mukaan toivoo, että asiat sujuisivat. Sitten kun asiat eivät sujukaan niin, harmittaa toden teolla ja tekeminen pysähtyy hetkeksi, sillä ei osaakaan asennoitua ja toimia tilanteessa sen vaatimalla tavalla. Mitä enemmän meillä on odotuksia, sitä suurempi pettymys on edessä, kun emme ylläkään niihin tai mikä pahempaa, muut ihmiset eivät yllä omiin odotuksiimme. Odotusten mukaan eläminen on hankalaa, sillä elämä ja tilanteet muuttuvat jatkuvasti. On parempi elää tilanteissa niin, minkä kokee itselleen juuri sillä hetkellä parhaaksi. Itselläni on tapana kehitellä odotuksia ja mielikuvia siitä, mitä tulee tapahtumaan ja monesti olenkin pettynyt omaan tai muiden toimintaan. Kirjasta ymmärsin, että mitä avoimemmin mielin, ilman odotuksia ja ennakkoluuloja otan muuttuvat tilanteet vastaan, sitä enemmän saan niistä irti.

 

Minun on palattava kirjaan myöhemmin uudelleen, sillä se sai ajattelemaan paljon ja vielä enemmän jäi varmasti kirjan sivuille pohdittavaa. Kuitenkin yksi pala kerrallaan on hyvä haudutella lukemiani asioita ja ottaa niitä käytäntöön. Proakatemialla on tullut vastaan kysymys, jota en ole ennen ajatellut enkä ole siihen osannut täällä vastata, kysymys kuuluu näin: ”Mistä tiedän olevani perillä?”. Bishopin inspiroivin sanoin voi vastaukseksi sanoa: ”Perillä on silloin, kun etsii ja tutkii uutta.”.

 

 

LÄHTEET
Bishop, G J. 2020. Unfu*k yourself. Lopeta märehtiminen, aloita elämä. WSOY, äänikirja.

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close