Tampere
25 Nov, Wednesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Unelmien koulusta polku kohti unelmahommia



Kirjoittanut: Emilia Koskiniemi - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on < 1 minuutti.

Jo ensimmäinen vuosi liiketalouden opissa on opettanut itsestä paljon. Tulin kouluun suunnitelmat ja unelmat valmiina, mutta jo hyvin pian aloin epäillä itseäni ja haaveitani. Laajensin tulevaisuudenkuvaani. Se aiheutti ehkä hieman eksyneen tunteen.

Liiketalouden ensimmäisenä vuonna tehtiin paljon yrityksen perustamiseen liittyviä juttuja ja tuntui, että kaikki valmentajat hokivat samaa: ”muistakaa visio, missio ja arvot”. Asian ja sen tärkeyden sisäistämiseen meni kuitenkin kauan. Oikeastaan vasta kun luin Unelmahommia- kirjan, koin kuuluisan ahaa-elämyksen ja tajusin, kuinka tärkeää näitä tietoja olisi soveltaa myös itseensä. Eikä vain kerran vaan myös muistutella itseään niistä aika ajoin.

Kun kartoittaa omia arvojaan ja visiotaan on vastauksia todella helppo manipuloida, myös itseltä huomaamatta, kun luulee tietävänsä lopputuloksen. Kuvitelman halutusta tulevaisuudesta. Näin aloin itselleni tekemään jo peruskoulussa ensimmäisiä MOL:n testejä naputellessa. Halusin leipuriksi ja kyllähän sen sinne ensimmäiselle sijalle sain.

Tärkeintä olisi löytää se oma perimmäinen arvo, joka ajaa tekemään asioita. Onko se raha, perhe, yhteiskunta, intohimo tekemiseen tai oman kädenjäljen näkemiseen? Rehelliseen arvojen kartoittamiseen apukysymykset osoittautuvat hyväksi avuksi. Ja niitä tämä kirja tarjosi useaan eri tilanteeseen. Oman unelman hahmottamisesta yrityksen kannattavuuden kartoittamiseen.

Ehkä isoin oivallus oli, ettei aina tarvitse tehdä juuri sitä mihin suoraan kokee intohimoa. Minun intohimoni on ruoka. Ei ainoa vaihtoehto ole tehdä ruokaa, siihenhän liittyy hirmuisesti asioita ihan yrtin kasvatuksesta myyntiin, reseptin kehittämiseen ja sitten se ruoka vasta ehkä päätyy ruokailijan suuhun. Vai päätyykö?

Olen aina ollut päämäärätietoinen ja tiennyt vastauksen esimerkiksi kysymykseen: ”Missä olet viiden vuoden päästä”. Nyt en enää ole täysin varma, ja se on… Samalla ahdistavaa mutta vapauttavaa! En enää ole itselleni asettamassani muotissa ja olen vapaa kokeilemaan kepillä jäätä myös polun ulkopuolelta. Kaikki ovet ovat avoinna ja olen vastaan ottamaan tulevaisuuden vastaan sellaisena kuin se tulee. Ole sinäkin.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close