Olen pohtinut pitkään, miksi työ ja ura nousevat usein esiin unelmista puhuttaessa? Miksi ihmiset käyttävät niin paljon energiaansa unelmatyön löytämiseen ja uran rakentamiseen? Mietin myös, miksi töistä puhuttaessa tokaistaan välillä ”no on se parempi kuin istua kassalla”? Viime aikoina olen toden teolla alkanut miettimään näitä asioita, etenkin yhtenä päivänä, kun kerroin kaverilleni saaneeni kesätyön kaupasta. Kaverini tietää, että olen ollut kaupassa töissä aiemminkin, noin 7 vuotta sitten. Kertoessani hänelle saamastani työstä, hän tokaisi että ”niin, eihän tuo kassalla istuminen ole sun unelmatyö, mutta hyvä, että teet osa-aikaisena niin jää aikaa sitten edistää projekteja ja sitä sun oikeaa unelmatyötä”.

Olen potenut 20-vuotiaasta asti huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole urakeskeinen. Osa parhaista kavereistani haki heti lukiosta korkeakouluihin ja mitä pikimmiten alkoivat luoda uraa. He valitsivat tarkoin mihin työpaikkoihin hakivat, koska kaiken piti näyttää CV:ssä siltä, että edistivät jotain suurempaa uratavoitetta. Itse unelmoin lukion jälkeen siitä, että pääsisin muuttamaan omaan asuntoon. Heti lukiosta valmistuttuani sain töitä kaupan kassalta ja säästin muutamassa kuukaudessa tarpeeksi rahaa muuttaakseni ensimmäiseen omaan vuokra-asuntooni. Jatkoin töitä kaupan alalla ja kahviloissa yhteensä 4–5 vuotta, kunnes siirryin ensimmäistä kertaa toimistotyöhön. Toimistotyöhön siirryttyäni ajattelin, että olen vihdoin ”oikeanlainen”, ja että minulla on nyt jotain, mikä näyttää hyvältä CV:ssä. Minulla oli hyvä palkka ja parhaimmillaan mielestäni hieno markkinointikoordinaattorin titteli. Olin todella epätoivoinen työssäni pitkään, mutta tittelini ja joka kuukausi tililleni pompsahtaneet rahat auttoivat jaksamaan. Ajattelin, että ehkä tällaista elämä vaan on, ja siihen on totuttava.

Vaikka unelmoin päivittäin, unelmani harvemmin liittyvät kuitenkaan työn tekemiseen, uraan tai yrittäjyyteen. Kuulen myös usein työhön (etenkin kassatyöhön) liittyvissä keskusteluissa lausahduksen ”sinussa olisi potentiaalia enempäänkin”. Olen saavuttanut jo yhden suurimmista unelmistani, joka minulla on ollut jo 18-vuotiaasta asti: oma koti. Vaikka olenkin saavuttanut tämän unelman jo, unelmointini ei ole loppunut siihen. Unelmani tahtovat vain liittyä useammin harrastuksiin ja vapaa-aikaan kuin työhön ja uraan. Tiedän myös, että minussa on paljon potentiaalia, ja koenkin hyödyntäväni potentiaaliani esimerkiksi palaamalla takaisin asiakaspalvelutyöhön. Mielestäni potentiaalia voi olla ihmisessä silloin, kun hän hyppää täysin uuteen ympäristöön tai uuteen vaativampaan työtehtävään. Potentiaalia voi olla myös silloin, kun palaa jo tuttuun ympäristöön. Silloin voisi kysyä, millaisen muutoksen minä voin tehdä tässä tutussa ympäristössä? Kykenenkö näkemään jotain merkityksellistä, mitä muut eivät?

Ylennys on jo sananakin ylpeyttä täynnä. Itsekin olen käynyt kilistelemässä kuohuvaa, kun sain ensimmäisen (ja ainoan) kerran ylennyksen. Valitettavasti huono oloni silloisessa työssä vain syveni ylennykseni myötä. Uravalmentaja Riikka Pajusen mukaan yleneminen ei ole sama asia kuin uralla eteenpäin meneminen. Hänen mielestään tärkeintä on miettiä, millainen työ sopii itselle juuri nyt tässä elämäntilanteessa ja millaisesta työstä tulee itse onnelliseksi. Ulkoa tulevat paineet voivat estää useita ihmisiä kuuntelemasta itseään ja tekemään omien arvojensa mukaisia valintoja työn suhteen. (Peltola 2019.) Vaikka aina sanotaan, että älä kuuntele muita vaan tee sellaisia päätöksiä, jotka tiedät itsellesi oikeiksi, urakeskeisessä yhteiskunnassa itsensä kuunteleminen voi olla hyvinkin vaikeaa. Unelmien ja työn ei kuitenkaan tarvitse olla synonyymejä toisilleen.

Nyt, kun vuosia on kulunut, olen palaamassa sinne mistä aloitin – kaupan kassalle. Ilokseni huomasin, että en alkanut epäröidä päätöstäni kaverini kommenteista huolimatta. Olisin todennäköisesti tehnyt niin, jos olisin edelleen 20-vuotias. On tärkeää muistaa, että oma suhtautuminen työhön ja uraan liittyviin valintoihin vaikuttaa osittain myös muiden suhtautumiseen. Pajusen mielestä on siis hyvä pitää mielessä millä tavalla kertoo uravalinnoistaan muille. (Peltola 2019.) Olen erittäin innostunut tulevasta kesästä, sillä minulla on toimeentulo, jolla maksan elämiseni ja josta pitäisi jäädä säästöönkin. Pääsen tekemään itsenäistä ja fyysistä työtä mukavien asiakkaiden seurassa. Työmatkani on lyhyin mitä minulla on ikinä ollut, ja työpäivätkin sen verran lyhyitä, että päiviin jää useita tunteja aikaa harrastaa, puuhastella ja olla elämää kohtaan utelias. Koen, että tämä työ sopii elämäntilanteeseeni ja on arvojeni mukaista. Ja mikä tärkeintä, olen elämänmyönteinen, innostunut ja onnellinen mennessäni töihin.

Lähteet:
Peltola, A. 2019. Miksi uran downgreidaus kannattaa? “Kysy itseltäsi, mitä tekisit, jos et pelkäisi”, sanoo uravalmentaja. Luettu 21.3.2022. https://www.lily.fi/artikkelit/miksi-uran-downgreidaus-kannattaa-kysy-itseltasi-mita-tekisit-jos-et-pelkaisi-sanoo-uravalmentaja