Tampere
26 Jan, Tuesday
1° C

Proakatemian esseepankki

Työuupumuksesta kokemuksen syvällä rintaäänellä



Kirjoittanut: Aaron Taivalsalmi - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

”Burn out” ja työuupuminen; nämä termit lienevät tuttuja monelle. Tässä esseessä pureudun kuitenkin hieman tarkemmin työuupumuksen merkkeihin, sekä pohdin niitä työkulttuurisista ja omakohtaisista kokemuksien näkökulmista.
Työterveyspsykologi Kirsi Ahola, psykiatrian erikoislääkärin Katinka Tuisku ja työterveyshuollon erikoislääkäri Helena Rossin kirjoittaman artikkelin Työuupumus (www.terveyskirjasto.fi , 2018) mukaan ”Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila, jota luonnehtii uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.”
Lääketieteen ammattilaiset vielä kuitenkin lisäävät artikkelissaan, että vaikka työuupuminen ei täytäkään varsinaisen sairauden tunnusmerkkejä, toimii se silti eräänlaisena ”porttisairautena”, joka lauetessaan ja hoitamatta jätettäessä avaa oven monille oikeille sairauksille, kuten esimerkiksi masennus, alkoholismi ja unihäiriöt.
Mikä sitten oikeastaan aiheuttaa ihmisessä tämän häiriötilan? Työuupumus kehittyy erityisesti pitkittyneen työstressin seurauksena. Työstressin puolestaan voisi tiivistää tilanteeksi, missä henkilölle kohdistuu suhteessa liikaa vaatimuksia ja tehtäviä, kuin hänen omat henkilökohtaiset resurssinsa antaisivat periksi. Tähän vaikuttaa siis niin itse annettu työtehtävä ja henkilön henkilökohtaiset ominaisuudet ja elämäntilanne.
Www.mehilainen.fi:n artikkelissa ”Työuupumus, burn out” kerrotaan, että työuupumukselle altistaa myös varsinaisen työstressin lisäksi esimerkiksi liian korkeat odotukset itsestä ja korostunut velvollisuudentunto. Henkilö, joka odottaa itseltään työnsä suhteen paljon, mutta siitä huolimatta hänen itselleen tai työympäristön asettamien tavoitteiden jäädessä saavuttamattomiksi kokee tämän helposti ikään kuin henkilökohtaiseksi ”tappioksi. Hänellä, eikä hänen työyhteisöllään ei ole tarpeeksi riittäviä taitoja ja resursseja ratkaista näitä ongelmia, ja tällöin riski työuupumukselle on suuri.
Artikkeli listaa työuupumuksen tyypillisimmistä oireista varsinaisen väsymyksen tulevan ensin, sitten kyynistymisen ja lopulta myös ammatillisen itsetunnon laskun. Erityisesti viimeinen oireyhtymä saa itseni pohtimaan omaa tilannettani ja ammatillista identiteettiäni, sillä itse henkilökohtaisesti pidän itseäni hyvin motivoituneena ja vastuuntuntoisena yrittäjänä. Olen myös huomannut monet kerrat, kuinka arvotan oman henkilökohtaisen arvokkuuteni työni menestymisen rinnalla. Jos työrintamalla menee huonosti, tai jos olen mielestäni epäonnistunut jossakin tehtävässä, koen myös itseni huonoksi ihmisenä ja pohdin päässäni itsestä hyvinkin helposti negatiivisia asioita.
Haluankin seuraavaksi peilata ja pohtia hieman oman elämäni ja käytännön tasolla työuupumusta ja vallitsevaa työkulttuuria.
Proakatemialla ja oikeastaan koko suomessa monesti lähes ihannoidaan työkulttuuria, jossa tehdään paljon töitä ja pidetään lähes tietynlaisena arvona sitä, että on tai vaikuttaa ”kiireiseltä” ja että koko ajan on tehtäviä, mitä tehdä. Muuten olet luuseri, sohvaperuna tai jokin muu alentava termi.
Kenties tämä on osasyy siihen, että lainaamieni artikkelien mukaan noin joka neljäs suomalainen kärsii vähintäänkin lievästä työuupumuksesta. Vakavasta työuupumuksesta puolestaan kärsii työikäisistä jopa 2-3%; nämä ovat isoja lukuja.
Olen joskus kuullut jonkun sanovan, että mikäli käytät päivässä yli kahdeksan tuntia työaikaa työasioihisi, teet silloin yli yhden ihmisen töitä ja tämä ei pitkässä matkassa ole ollenkaan kestävä ratkaisu. Esimerkiksi yrittäjä, joka tekee 12 tunnin työpäivää, tekee tällöin 1,5 työntekijän työt työmäärällisesti. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kyseisen yrittäjän on palkattava itselleen työntekijän tai kyettävä delegoimaan yrityksen muille mahdollisille osakkaille työtehtäviä niin, että työtehtävät tasoittuvat ajallisesti jokaiselle noin 8 tuntiin päivässä. Valitettavasti asia ei kuitenkaan aina ole noin helppoa, eikä myöskään mustavalkoista.
Itse henkilökohtaisesti olen vielä sitä mieltä, että mikäli työntekijä/yrittäjä vain kykenee tai haluaa, niin on täysin hyväksyttävää pitää vaikka keskellä ”työviikkoakin” vapaapäiviä, tai lyhentää kahdeksan tunnin tyypillisen työpäivän vaikkapa paljon puhuttuun kuuteen tuntiin, tai jopa vähempäänkin. Itse yrittäjänä korostan työnteossa sitä, että työtä tehdään, koska halutaan saavuttaa tietty päämäärä jossakin. Kun haluttu päämäärä on saavutettu, voi vaihdetta laittaa vapaammalle. Mielestäni juurikin tämä onkin yrittäjyydessä niin hienoa ja ainakin omalla kohdallani työni yrittäjäni ovat enemmänkin tietynlaista ”urakkatyötä”, kuin ajallisesti niitä tyypillisiä kahdeksan tunnin ”työpäiviä”.
Annan tästä käytännön esimerkin omasta yrittäjämaailmastani omistamastani kuplavohvelikahvila Kupliksesta. Työni yrittäjänä ei sinäänsä vaadi mitään tiettyä tuntimäärää, kun taas palkkaamani henkilökunta työvuorollaan vaatii. Työni muodostuu esimerkiksi siitä, että Kupliksella alkaa joulukampanja ja meidän pitää päättää kampanjailmeemme, tuotteemme ja sanomamme. Kun nämä ovat tehty ja olemme yhteisesti tyytyväisiä tiimillämme työhömme, loppuu tällöin myös meidän työmme, kunnes uusi Kuplikseen liittyvä ”projekti” alkaa. Toisinaan työpäiväni saattavat vaatia siis jopa 10-14h punnerruksia, mutta toisinaan saatan päättää pitää vaikka jopa maanantaipäiväni vapaana.
Palataan vielä kuitenkin itse työuupumukseen ja millaisia kokemuksia minulla henkilökohtaisesti sieltä on työuupumuksesta. Olen ihmisenä sellainen, että mietin ja huolehdin helposti työasioista myös ”vapaa-ajallani”. Tästä huolimatta, en ollut aikaisemmin vielä kokenut varsinaista työuupumusta, mutta tähänkin tuli muutos tässä vuoden 2020 syksyllä, kun käynnistimme projekti Kupliksen ja tämän lisäksi olin vielä viikonloput palkkatöissä ja arkisin piti jaksaa käydä vielä kouluakin.
Erityisesti projektin lähentyessä loppuuaan työtuntini yltyivät keskimäärin noin 13 tuntisiksi päivässä. Kupliksen lopulta avattua suunnittelu ja rakennustyöt vaihtuivat puolestaan konkreettisiksi noin 14 tunnin työvuoroiksi. Töissä oltiin siis kirjaimellisesti aamusta iltaan ja tämä alkoi kyllä tuntua ja kuulemma myös näkyä minusta. Elämä alkoi tuntua tietynlaiselta mekaaniselta suorittamiselta ja muun muassa huolimattomuusvirheet työssäni kasvoivat ja myös kollegani panivat tämän merkille. Lopulta onneksi kuitenkin tiedostimme tämän ja saimme korjattua tilannetta yksinkertaisesti palkkaamalla lisää työntekijöitä ja nykyään Kuplis pyöriikin täysin ulkoistettuna ja me omistajat saamme keskittyä täysin kehitys- ja hallinnointitöihin, sekä tietysti myös itse koulunkäyntiin ja jopa puhtaalle vapaa-ajallekkin on löytynyt vihdoin aikaa.
Jälkikäteen tiedostin, että kärsin tuolloin työuupumuksen ensimmäisistä merkeistä, mutta koska reagoimme yhdessä niihin varsin tehokkaasti, eivät ne ehtineet muodostua isoiksi, terveydellisiksi ongelmiksi minulla.
Haluan siis rohkaista sinua, arvon lukijaa tiedostamaan myös oman tilanteesi, sekä suhteuttamaan sen omiin henkilökohtaisiin voimavaroihin. Ajoissa työuupumuksen oireisiin puuttuminen säästää sinulta ja koko tiimiltäsi paljon resursseja.

Lähteet:
Lähteet: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00681
https://www.mehilainen.fi/yrityksille/yksilolle/tyouupumus

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close