Tampere
29 Mar, Friday
5° C

Proakatemian esseepankki

Työssä jaksamisen taito



Kirjoittanut: Aliisa Räsänen - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Työssä jaksamisen taito

Kirjassa on mielenkiintoisia uratarinoita usealta eri alalta. Niin kuin kirjan nimestäkin voi päätellä tarinat eivät aina pääty hyvin eli konkursseja ja alankovaiheita on siinä missä onnellisia ”loppujakin”. Kertomukset joissa kaikki ei mennyt kuin toivoisi, saivat mielen ajattelemaan ja pohtimaan jopa onnistumisia enemmän. Virheistä kun on tapana oppia, oli ne sitten omia tai jonkun toisen tekemiä. Niin onnistumisissa kuin epäonnistumissakin on silkalla tuurilla ja ajoituksella merkittävä rooli tuleeko yrityksestä menestyvä vaiko ei.

On olemassa erilaisia polkuja ryhtyä yrittäjäksi. Eräs ei halua työskennellä ulkopuoliselle, koska siinä on tiettyjä raameja jotka, joku toinen on asettanut. Näin ollen hän perustaa kouluttautumalleen alalle oman yrityksen. Toisella on selkeä visio ja bisnes idea jostakin aivan uudesta ja innovatiivisesta, ja perustaa sen ympärille bisneksen. Kolmas jatkaa sukunsa perinteitä ja ottaa ohjat perintönä ja niin edelleen… Lähtökohdat asettavat myös tiettyjä paineita onnistua. Jos jatkat isäsi tai äitisi jalanjäljissä menestyvää yritystä asettaa se melkoiset suorituspaineet, kuin se että lähes vahingossa olet onnistunut muuttamaan rakkaasta harrastuksestasi itsellesi ammatin. Perinteitä jatkaessa olisi ehkä hyvä pysähtyä miettimään haluanko oikeasti tehdä tätä vai koenko vain, että minun on pakko, koska muut olettavat minun tekevän näin? Ja jos jatkan, niin jatkanko samalla kaavalla kuin edeltäjäni vai voisiko asioihin löytää itselle suotuisemman toteutuksen?

Kirjan tarinoissa pureudutaan myöskin vahvasti yrittäjien yksityiselämään ja henkilöhistoriaan. Yksityiselämän käsittely onkin suuressa roolissa, kun ajatellaan yrittäjien henkistä sekä fyysistä jaksamista. Monella yksityiselämää ei nimittäin juurikaan ole vaan koko elämä pyörii suurilta osin työn ympärillä. Ja tässä piilee vaara – ajaa itsensä loppuun.

Yrittäjien olisi kuitenkin hyvä tuntea omat rajansa ja sen jälkeen, kun on oppinut tuntemaan niin myös muistamaan ne. Sisällyttää hektiseen elämäänsä myös jotakin muuta sisältöä kuin vain työ, puhua muustakin kuin vain työasioista. Perhettä ja harrastuksia ei kuuluisi unohtaa, vaikka työrintamalla töitä piisaisikin. Elämän tärkeysjärjestystä miettimällä tämän voisi muistaakin.

Joku voi arvottaa tärkeimmälle paikalle työn, kunnes lähipiirissä tapahtuukin merkittäviä muutoksia. Kuvitellaan tilanne, että perheenjäsenesi menehtyy äkillisesti ja koetat muistaa – milloin ehditkään näkemään häntä viimeksi? Tämänkaltaiset asiat voivat havahduttaa sinut priorisoimaan elämääsi uuteen tärkeysjärjestykseen. Ja miettimään uudelleen mikä elämässäsi olikaan tärkeintä?

Rytmiä elämään

Vuorokausi rytmin jaksottaminen tasapuolisemmin työn ja vapaa-ajan välillä auttaa sekä jaksamaan, että olemaan skarpimpi. Yltiö väsyneenä, voi unohduksia pieniä ja suuria käydä useammin. Ja merkityksellisempiäkin vahinkoja sattua helpommin – ja yksinkertaisesti et ole enää niin tehokas ja läsnä oleva. Tuskin kukaan tietoisesti ajaa itseään tähän tilaan, varsinkaan jos heti ensimmäisestä hetkestä alkaen ymmärtäisi mihin järjettömän pituiset työpäivät voivat ihmisen ajaa.

Kirjassa käsiteltiin muutamia vakaviakin sairaustapauksia, joiden myötä on vasta opittu löysäämään tahtia. Kirjan tarinoista on hyvä ottaa opikseen, ennen kuin omalle kohdalle kävisi samoin. Pitkälle mennyt stressi ja väsymys voivat laukaista pitkällä aikajänteellä myös jotakin mitä ei voi enää ohittaa ja vähätellä olan kohautuksilla ja lausahduksella ”on vähän stressiä” – kyllä se tästä, kun ei ole enää näin kiire. Pahimmassa tapauksessa pitkälle menneellä väsymys ja stressitilalla voi ajaa itsensä sairaalahoitoon. Stressitila yrittää viestittää ihmiselle itselleen, että nyt olisi aika höllätä tahtia. Mikäli lukuisista huomautuksista piittaamatta ihminen jatkaa samalla tavalla on kehon otettava niin sanotusti kovemmat otteet. Se voi olla esimerkiksi delirium tremensia, joka on äkillinen sekavuustila, aivojen vajaatoiminnallinen häiriö.

Näin kävi Pihlajalinnan toimitusjohtajalle, Mikko Wirènille, joka pakotettiin pysähtymään. Hänelle sekavuustilan laukaisi elämänsä kiireellisimmät pari vuotta. Hänen yhtiönsä oli laajentunut huomattavasti, perhe oli kasvanut parilla lapsella, oli alettu rakentaa suurempaa kotia ja näiden seurauksena oli yöunet ja liikunta olivat jääneet vähälle. Karkeasti katsottuna elämä oli siis pelkkää työtä ja puurtamista. Kohtauksen seurauksena oli useamman kuukauden sairausloma, ja vasta vuosi kohtauksen jälkeen oli tunne, että on taas kunnossa. Hän ymmärsi, että liikunnalle olisi raivattava tilaa muuten samaan tilanteeseen saatettaisiin päätyä toistamiseen.

Tavoiteltavan vuorokausi rytmin voi karkeasti jakaa kolmeen eri kategoriaan, työ, vapaa-aika ja lepo. Jokaisessa päivässä olisi hyvä olla kaikkea näitä muuten elämä voi käydä melko raskaaksi. Ilman lepoa ei jaksa töissä kuin vapaa-aikanakaan. Ilman työtä ei vapaa-aika tunnu vapaa-ajalta. Ilman vapaa-aikaa elämästä puuttuu olennaista sisältöä.

Tulisi muistaa, että kaikilla meillä on vuorokaudessa 24 tuntia aikaa, nukkua, käydä töissä ja vielä harrastaakin. Mistä johtuu, että toiset ihmiset eivät koe, että aikaa riittää tuohon kaikkeen? Kyse on mielestäni puhtaasti omien liian tiukkojen tavoitteiden asettamisesta. Ihmiset jotka pystyvät ja ehtivät tehdä kaiken tuon vuorokauden tuntien puitteissa ovat vain yksinkertaisesti tyytyväisempiä vähempään kuin toiset. Tämä ei tarkoita, että he tekisivät asiat hutiloiden ja tai, että he olisivat muita ihmisiä laiskempia. He ovat vaan ymmärtäneet sen mikä on inhimillinen määrä ehtiä hoitamaan asioita yhden päivän aikana. Ja ovat tuohon tyytyväisiä.

Tiedostamalla sen, että kuuluu niihin ihmisiin jotka tekevät elämästään itse liian stressaavan ja kiireellisen voi omia asetuksiaan koettaa muuttaa ja tavoitteitaan höllätä. Miettiä onko minun todella pakko ehtiä tehdä itse kaikki asiat ja vieläpä juuri tänään?  Vai voisinko hoitaa osan huomenna tai vaikkapa ensiviikolla. Saati delegoida osan tehtävistäni jollekin toiselle?  Työ on kuitenkin vain yksi elämän monesta osa-alueesta, tärkeä sellainen. Olisi parempi pitää se miellyttävänä. Helppoa siitä ei tule, mutta pienin askelin voi päästä kohti stressittömämpää ja sitä kautta onnellisempaa elämää.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close