Se alkaa olemaan se aika vuodesta, kun monet nuoret alkavat hakemaan töitä ensi kesäksi. CV:t hiotaan timanttiseen kuosiin ja videohakemuksia leikataan tunteja, jotta lopputulos tyydyttää hakijaa. Ja sitten onkin se jännin vaihe, eli odotetaan mitä yritykset vastaavat sinun hakemuksiisi, johon olet panostanut tänä vuonna enemmän kuin viime vuosina yhteensä. Viikot vierivät eikä yrityksistä kuulu mitään, kunnes sähköpostiin kolahtaa viesti, jossa kerrotaan, ettei valinta osunut tällä kertaan sinuun – kuulostaako tutulta? Vai onko sinulle edes vastattu sieltä mihin hait?  Muutenkin tuntuu siltä, että viimeisten vuosien aikana into töiden hakemiseen on laskenut ja hakemuksien väsääminen tuntuu pakko pullalta. Törmäsin Linkedinissä Mika D. Rubanovitschin julkaisuun, jossa juuri pohdittiin tätä kuumaa aihetta. Hän ei ollut julkaisunsa kanssa yksin, vaan kommenttikenttä suorastaan räjähti kokemuksista aiheeseen liittyen. Ja suurin osa näistä oli negatiivisia. Tämä ei ole pelkkää mutuilua, vaan tämä on oikea ongelma, mihin pitää puuttua. (Rubanovitsch, 2019)

Julkaisussa nostetaan tapetilla se, että nykypäivänä nuorisoa, etenkin opiskelijoita kannustetaan olemaan aktiivisia Linkedinissä, hakemaan töitä ja ylipäätään etenemään nopeasti elämässä. Valmistutaan koulusta hyvin arvosanoin ja päästään hyviin töihin. Voi kun se menisikin näin. Rubanovitsch käyttää julkaisussaan Duunitorin tekemää tutkimusta, johon on vastannut yli 1200 kesätyöhakijaa. Tutkimuksesta käy ilmi, että 20-24 vuotiaista vain 32% suhtautuu työhakuun innolla (Duunitori,2019). Suurimpana syynä tähän on töiden saamisen vaikeus sekä luokaton viestintä.

Moniin työpaikkoihin mihin opiskelijat hakevat, vaaditaan yllättävän paljon kokemusta alasta, vaikka kyseessä olisikin Trainee-pesti. Vaikka käytänkin tässä nuoria esimerkkinä, sama ongelma pätee myöskin aikuisten työhaussa. Vaatimustaso on todella korkea ja viestintä yhtä sakkaavaa, kuin kesätyöhauissa. Missä kohtaa sitä kokemusta sitten voi kartuttaa, että tarpeeksi ”kypsä” kyseiseen työhön? Ja myöskin useasti törmätään siihen, että on liian korkeasti koulutettu johonkin työhön. Sitten vielä ihmetellään, että miksi nuoret ovat niin turhautuneita, kun aletaan puhua työelämästä. Parasta on vielä se, että lähes jokaiseen työhakemukseen laitetaan korulauseena, että ”aiempi kokemus alalta ei ole välttämätön, me opetamme sinulle kaiken!” Ei saisi liikaa stereotypisoida, mutta valitettavasti suurin osa näistä yrityksistä sortuu tähän ja samalla ne oikeasti rehdit työnantajat saavat osansa tästä, vaikka ei kuuluisi.

Proakatemia ympäristönä ja opinahjona antaa meille opiskelijoille mahdollisuuden ”kiertää” tämä ongelmat. Se on mahtavaa, että todella monet työskentelevät omien yrityksien kautta kesällä – yrittäjinä. Tämä on sitä parasta kokemusta, mikä sparraa meitä kohti tuntematon työelämää, jatketaan me yrittäjinä tai ei. Me tiedetään, että parhaiten oppii, kun pääsee tekemään käytännössä, eikä istumalla luentosalissa. Pidetään siitä myös kiinni, kun tulevaisuudessa olemme palkkaamassa nuoria. Ei tuijoteta liikaa kursseja mitä on suoritettu, vaan annetaan nuorille mahdollisuus, koska miten sitä voi oppia, jos ei anna siihen mahdollisuutta?

Tällä hetkellä vaikuttava maailma tilanne laittaa väkisinkin tilanteen vielä enemmän solmulle, mitä se oli vielä muutama viikko takaperin. Jos ja kun tilanne rauhoittuu, voimme aloittaa puhtaalta pöydältä ja lähteä rakentamaan uudenlaista työkulttuuria ja laittamaan työmarkkinat takaisin ruotuun!

Lähteet:

https://duunitori.fi/tyoelama/kesatyokysely-nain-kesatoita-haetaan