Proakatemia on sanojensa mukaan #unelmienkoulu. Sieltä valmistuu hyvin menestyviä sekä itseohjautuvia nuoria aikuisia työelämään. Akatemialla on mahdollisuus toteuttaa omia unelmia pienellä riskilä ja se tekee opiskelusta mieluisaa. Vaikka akatemian aikana tehdään paljon omiin unelmiin liittyviä projekteja, olen pohtinut yhtä hyvinvointiin vaikuttavaa tekijää jo pidemmän aikaa. Miten löydän oman polkuni ja mitä alan tekemään valmistumisen jälkeen. Tiedän että on monia, jotka eivät vielä tiedä mitä lähtevät tekemään, kun valmistuminen koittaa.

Nuorten poissaolot

Nuorten poissaolot töistä, niin sairauspoissaolot kuin muutkin pätkä poissaolot, lisääntyvät koko ajan. Puhutaan jopa, että tarvittaisiin elämäntyyliremontti. Onko tähän sillanrakentajia, jotka osallistuisivat talkootöihin ja ohjaisivat nuoria työntekijyyteen, yrittäjiksi, opiskelijoiksi- oman elämänsä sepiksi? Suurin osa nuorista löytää itse oman tiensä, mutta jotkut tarvitsisivat vähäksi aikaa rinnalla kävelevään ohjaajan. Puhutaan työelämän pelisääntöjen oppimisesta jaa niiden tärkeydestä (Liukkonen, 128, 2006). Jos mietitään valmistuvia nuoria aikuisia, olisi myös siinä vaiheessa ohjaajalle paikka. Korkeakouluissa keskitytään hyvin paljon siihen, että valmistutaan aikataulussa. Tämä on ymmärrettävää rahoituksen kannalta. Tämä herättää kysymyksen autetaanko uran valitsemisessa tarpeeksi?

Uraohjaus

En ole vielä törmännyt uraohjauspalveluihin tai ainakaan muista törmänneeni koulutukseni aikana. Uskon, että on hyvin paljon itsestä kiinni, löytääkö sellaista ohjausta. Mikäli haluaa ohjausta uralleen olisi siitä myös oltava tietoinen. Proakatemia on laittanut ainakin minut miettimään sitä, mitä haluan tehdä valmistumisen jälkeen. Tradenomilla on hyvin paljon vaihtoehtoja. Omassa tilanteessani koen, että en ole vielä saanut kunnolla opiskeluista, sillä olin niin pitkään sairaslomalla. Se vaikuttaa myös urani kehitykseen, sillä minulta on jäänyt välistä merkittävä osa opiskeluja.

Iän ja työtyytyväisyyden positiivinen suhde voimistu iän myötä. Nuoret ovat vähemmän tyytyväisiä työoloihinsa kuin vanhemmat (Liukkonen, 130, 2006). Tällä hetkellä nuorilla on paljon valinnanvaraa työpaikkojen sekä uran suhteen. Mikään ei ole välttämättä pysyvää ja nuoret eivät haluakaan pysyvää vaan hakevat enemmän vaihtelua sekä jännitystä. Lyhyet pätkätyöt ovat jo arkipäivää.

Antropologi ja psykoanalyytikko Erik Homburger Eriksonin mukaan ihmisen elinkaari jaetaan seitsemän vuoden jaksoihin, jotka muodostavat neljä pidempää elämänvaihetta:

– kasvamisen ja oppimisen aika, ikävuodet 7-21

– taisteluvuodet, ikävuodet 22-42

– viisastumisen aika, ikävuodet 43-63

– selkeytymisen aika ja itsensä löytäminen, ikävuodet 64-

(Liukkonen, 140, 2006)

Nuorten aikuisten valmistuminen korkekoulusta tapahtuu kasvamisen ja oppimisen ajan sekä taisteluvuosien välissä. Riippuu toki henkilöstä, missä kohdassa mennään. Jos ajatellaan kuitenkin, että ollaan noiden elämänvaiheiden välissä valmistumisen aikaan, voi käynnissä olla useampiakin prosessi kuin vain uran valinta. Aletaan miettimään perhettä ja läheisempiä suhteita.

Pohdintaa

Pohdimme muutaman Proakatemialla opiskelevan opiskelijan kanssa sitä, miten erilaisesti opiskelu vaikuttaa eri tilanteissa. Yksi merkittävä keskustelun aiheeksi syntyi prosessoimisen ja rutiininomaisen projektityön teko. Jos olet koulun aikana koko ajan prosessoimassa omaa itseäsi ja itsesi kehittämistä, saattaa rutiininomainen projektityöntekeminen jäädä vähemmälle. Tarkoitan rutiininomaisella projektityöntekemisellä sitä, ettei koko ajan mieti omaa tarkoitustaan ja sitä, miten parantaa omaa itseään. Siihen ansaan on helppo mennä, sillä opiskelu on vapaamuotoisempaa kuin normaali tradenomi puolella. Projektityöskentelyn aikana pystyy hetkeksi lopettamaan prosessoinnin ja keskittyä vain ja ainoastaan siihen työtehtävään, joka on sillä hetkellä meneillään. Tämä voi myös edistää sitä, että löytää mielekästä tekemistä ja innostuu tutkimaan asiaa syvemmin. Kun innostus jotain asiaa kohtaan nousee, voi siitä tulla se, mitä haluaa myös valmistuttua tehdä.

Valmistumisen jälkeen ei kuitenkaan ole mihinkään kiire. On isoja asioita miettiä omaa uraansa ja sitä mihin haluaa aikansa käyttää. Jos mietitään päivää, nukkumiseen menee iso osa ja suunnilleen saman verran työntekoon. Työnteko on siis iso asia ihmisen elämässä. Ei siis ihme, että voi tuntea olonsa hieman hukassa olevaksi. Pienistä askelista kasvaa kuitenkin suuri kokonaisuus. Ja tutkinnon suorittaminen on jo iso osa kokonaisuutta.

On ollut myös puhetta siitä, miten valmistumisen jälkeen luullaan, että olemme jo valmiita. Valmiita mihin? Varmaan valmiita työelämään. Mutta valmiita kokonaisuudessaan emme tule koskaan olemaan.  On myös verkostoista kiinni, mikä on tulevaisuuden suunta. Mikäli valmistuessa on laajat verkostot ja niitä osaa käyttää, voi olla jopa varma, että työtä riittää. Proakatemialla verkostoituminen on osa arkea ja sitä opetellaan koko ajan. On mahtavaa nähdä kuinka ihmiset verkostoituvat ja löytävät uskomattomia voimavaroja toisten osaamisesta. Mutta entä ne, joilla ei ole sitä laajaa verkostoa? Miten heille käy?

Yhteenveto

Nuorten valmistumisen jälkeiseen työllisyyteen vaikuttaa moni asia. Omat prosessit, verkostot, mitä haluaa tehdä ja mitkä ovat tavoitteet. Lisäksi myös itsensä ilmaiseminen sekä taidot vaikuttavat vahvasti saako sen työpaikat mitä haluaa. Mutta on myös niitä, joilla ei ole tietoa omasta suunnasta. Tähän väliin voisi tarvita ohjaajaa tai opastajaa, joka auttaisi siinä. On myös tärkeää työllisyyden sekä työhyvinvoinnin kannalta miettiä näitä asioita. Moni opiskelija jää yksin miettimään tulevaisuuden tuulia ja tässä vaiheessa voi olla riski siihen, että pudotaan kelkasta. Tradenomeja valmistuu erilaisiin tehtäviin ja laaja tehtävien kirjo saattaa vaikeuttaa oman polun löytämistä. Ja jos lisätään siihen Proakatemia, jossa vaihtoehtoja on hyvinkin paljon, voi se olla nuorelle aikuiselle haastavaa. Olisiko tässä tilaa uraohjaajalle, joka auttaisi oman polun valitsemisessa valmistumisen vaiheessa?