Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Työhyvinvointi on kokemus



Kirjoittanut: Nuppu Laaksonen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Kirjoittajat: Tina Uusitalo, Samuli Leino, Nuppu Laaksonen

Suomi lukeutuu työelämän laadun kärkimaihin kansainvälisissä vertailuissa. Tämän mukaan meillä olisi siis kaikki edellytykset ainutlaatuiseen työhyvinvointiin. On myös todettu, että yrityksen tuloksen ja työhyvinvoinnin välillä on selkeä positiivinen yhteys, josta voisi päätellä asioiden olevan samalla mallilla myös kilpailukyvyn suhteen. ”Arkipäivän kokemus osoittaa kuitenkin aivan muuta. Useat uupuvat töissä ja stressaantuvat kiireestä ja työyhteisöjen huonosta ilmapiiristä, kärsivät tietotulvasta, mielenterveysongelmista ja masennuksesta,” kertoi Riitta Hyppönen kirjassaan Työhyvinvointi johtaa tuloksiin.

Myöskin mediassa työhyvinvointi, tai oikeastaan työpahoinvointi on isossa roolissa. Kyseessä oleva ilmiö on tyypillinen, sillä negatiivisilla uutisilla mässäillään, vaikka samaan aikaan olisi paljon ylpeydenkin aiheita. Ylipäätään tulisi puhua työhyvinvoinnin sijaan pelkästä hyvinvoinnista.

”Sanan ’työ’ voisi viivata yli. Ihminen joko voi tai ei voi hyvin. Ei meillä ole kotihyvinvointia, vapaa-aikahyvinvointia eikä edes kotimatkahyvinvointia”, Matti Vire toteaa Yle uutisten haastattelussa.

Jos ihminen voi hyvin, se heijastuu sekä työhön että kotiin. Tilastot kertovat kuitenkin pahoinvoinnista, sillä vuonna 2015 työeläkejärjestelmästä jäi 18 600 henkilöä työkyvyttömyyseläkkeelle. Mielenterveyssyistä myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on vähentynyt kolmanneksen vuodesta 2008. Ne ovat kuitenkin edelleen suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeellä oloon. Tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeellä on 161 000 henkilöä. Heistä 67 000 eli noin 40 prosenttia on eläkkeellä mielenterveyssyistä. Toiseksi suurin ryhmä on tuki- ja liikuntaelinsairaudet, joiden perusteella eläkettä sai 44 000 henkilöä.

Kaikista luvuista päätellen työhyvinvointiin panostaminen on välttämätöntä. Etenkin taloudellisesti vaikeina aikoina, siihen investoiminen on tulevaisuutta ajatellen enemmän kuin järkevää. ”Työhyvinvointi on yhä keskeisemmässä asemassa työelämän kehittämisessä. Konkreettinen tulos työhyvinvointiin panostamisessa näkyy laskevina työkyvyttömyyseläkekuluina, alentuneina tapaturma- ja sairauspoissaoloina sekä korkealaatuisena toimintana ja tuottavuuden kohoamisena,” sanoo ministeri Liisa Hyssälä Ylen artikkelissa.

Työhyvinvointi tarkoittaa terminä subjektiivista tunnetta, joka syntyy monista asioita. Työterveyslaitoksen mukaan “Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa organisaatiossa.” Työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, ja heidän mielestään työ tukee heidän elämänhallintaansa.

Työhyvinvointi voidaan jakaa kolmeen osaan, joista jokainen on yhtä tärkeä tukien myös muita osa-alueita. Psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen.

 

Psyykkinen työhyvinvointi

 

”Työssä jokaisella työntekijällä tulisi olla itsenäisyyttä, vastuuta sekä mahdollisuus tulla kuulluksi ja vaikuttaa yhteisiin päätöksiin. Työ jota suoritetaan ilman haasteita ja mahdollisuuksia ei motivoi eikä kehitä työelämässä eteenpäin. Työn olisi hyvä olla tavoitteellinen, tarpeeksi haastava mutta silti joustava. Positiiviset kokemukset parantavat työn laatua ja tehokkuutta. On uskottava omaan menestymiseen, asettamalla suurempia tavoitteita sekä kulkea niitä kohti omilla ehdoilla,” kertoi Oona Tolppanen työhyvinvointia koskevassa blogikirjoituksessaan.

Omasta psyykkisestä hyvinvoinnistaan huolehtiminen heijastuu myöskin työelämään. Omasta unestaan, ravinnosta, liikunnasta, sekä levosta huolehtiva ihminen voi paremmin niin vapaa-ajallaan kuin myös työelämässä. Omia sosiaalisia suhteitaan unohtamatta. Sen lisäksi, että edellä luetellut asiat jakaantuvat myös työhyvinvoinnin eri osa-alueisiin, ne kaikki vaikuttavat myös psyykkiseen työhyvinvointiin, ja toisinpäin.

Psyykkinen työhyvinvointi on Suomessa nykyisin melko yleistä ja siihen liittyy vahvasti kiire. Kuten kirjassa Voiman lähteet sanotaan, ”Ihminen, joka voi työssään riittävästi kokea itsenäisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja pärjäämistä, voi hyvin ja haluaa antaa parhaansa työlle.” Kiirettä siis kannattaa lähteä purkamaan muun muassa tukemalla henkilöä, jakamalla töitä sekä huolehtimalla työn, vapaa-ajan sekä levon riittävyydestä. Psyykkiseen työhyvinvointiin liittyy vahvasti se, että ihminen kokee työtehtävänsä mielekkäiksi. Mielenkiintoinen sekä mielekäs työ edistävät vahvasti yksilön mielenterveyttä. ”Ihmisellä on tarve kokea asiat, työ mukaan lukien, mielekkäinä; motivaation säilyttämiseksi työn tavoitteilla on hyvä olla yhtymäkohtia työntekijän henkilökohtaisiin tavoitteisiin ja arvoihin.” Yksilön psyykkisiä voimavaroja ovat mm. Vakaa itsetunto, hyvä itsetuntemus, ammatillinen pätevyys sekä monipuolinen stressinhallinta.

 

 

Fyysinen työhyvinvointi

 

Kuten tiedämme, työhyvinvointi on jokaista työssä käyvää ihmistä koskettava asia. Työhyvinvoinnin fyysistä puolta tutkittaessa on kuitenkin huomioitava, että fyysinen kuormitus on hyvinkin erimuotoista eri ammateissa. Tästä johtuen on vaikea määrittää, että jokin tietty työ olisi fyysisesti kuormittavampaa kuin joku toinen. Esimerkiksi toimistotyö ei ole fyysisesti rankkaa, mutta mikäli työpisteen ergonomiaan ei panosteta voi ilmetä monen laisia niska-, hartia- ja selkäkipuja.

Edelliseen vastakohtana toimii esimerkiksi rakennusalan työt, jotka ovat usein fyysisesti raskaampia mikä johtaa siihen, että ammattitaudit ovat hyvinkin eri tyyppisiä kuin toimistotyössä. Pitkäaikaisen huonosta työskentelyasennosta johtuvan kivun ja säryn sijasta tyypillisempiä ovat yksittäiset tapaturmaperäiset kivut. Suurempia tapaturmia seuraavat kivut ja loukkaantumiset toki vaativat sairaslomaa, joka myös olennaisena osana kuulu työhyvinvoinnin piiriin. Taasen pienemmät haavat ja ruhjeet jotka eivät estä työn tekoa, mutta vaikeuttavat tai hankaloittavat sitä laskevat työhyvinvointia ja työssä viihtymistä olennaisesti.

Marja-Liisa sekä Marjut Manka tuovat esille kirjassaan Työhyvinvointi sen, kuinka myös varhaiseläkkeet sekä sairauspoissaolot ovat olennainen osa työhyvinvointia. Moni mieltää työhyvinvoinnin vain työskentely olosuhteisiin ja myös omalla kohdallani kirja avarsi näkökulmaani asiaan. Tottahan se on, että huonosta työhyvinvoinnista kärsineenä voi joutua varhaiseläkkeelle tai sairaslomalle, ja nämä kaksi asiaa rasittavat maamme taloutta miljardeilla euroilla vuositasolla.

Kirjan mukaan kolmasosalla kaikista vuonna 2015 työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä syynä olivat fyysiset, tuki- ja liikuntaelin sairaudet. On kuitenkin hyvä todeta, etteivät kaikki varhaiseläkkeelle fyysisistä syistä jääneet ole huonon työhyvinvoinnin uhreja, vaan osa johtunee myös erinäisitä vapaa-ajan tapaturmista tai työhön liittymättömistä sairauksista. Työstä itsestään johtuvaa osaa voidaan kuitenkin pyrkiä pienentämään muun muassa työhyvinvoinnin, työturvallisuuden sekä työergonomian keinoin.

Ruumiillisessa työssä työhyvinvoinnin edistäminen fyysisen puolen osalta on jokseenkin helpompaa kuin toimistotyössä, sillä onhan ihmisen keho luotu pysymään liikkeessä eikä paikallaan. Terve ja sopivan voimakas fyysinen rasitus ehkäisee monia ongelmia joita paikallaan kroonisesti istuminen taasen aiheuttaa. Tärkeää on muistaa ruumiillista työtä tehdessä, että kaikki välttämätön käsipelissä suoritettava raskas nostelu tulee suorittaa jaloilla, selkää säästäen. Muutenkin työntekijän on itse tunnistettava oman kehonsa rajat sekä vältettävä kroonista huonossa asennossa – esimerkiksi kyykyssä tai kumarassa – työskentelyä. Ruumiilliseen työhön kuuluu usein myös tärkeänä tekijänä työturvallisuusmääräysten tarkka noudattaminen ja riskitekijöiden kartoitus, joilla ennaltaehkäistään työtapaturmia sekä lievennetään niiden mahdollisia seurauksia.

Työ johon kuuluu paljon paikallaan istumista tai seisomista – esimerkiksi puhelinmyynti tai promootiotyö – on paljon haastavampi fyysisen työhyvinvoinnin kannalta. Paikallaan olemisesta kipeytynyt ihmiskeho on kuin kiinni ruostunut mutteri, sen aukaiseminen on vaikeaa ja ongelma olisi voitu välttää sitä liikuttamalla ja käyttämällä. Tietenkin kiinni ruostumista voidaan ennaltaehkäistä laittamalla oikeanlaista rasvaa kierteisiin. Perimmäisenä ongelmana on kuitenkin se, että siinä missä ruumiillisen työn fyysisiä haittoja pystytään pitkälti ennaltaehkäisemään maalaisjärjellä, tarvitaan staattisen työn kohdalla ergonomian ammattilaisia, fysioterapeutteja ja ortopedejä, suunnittelemaan kalliita ratkaisuja työympäristön kohentamiseksi.

 

Sosiaalinen työhyvinvointi

 

Kirjassa Voiman lähteet kirjailijat Jari Hakanen, Kirsi Ahola, Mikko Härmä, Ritva Kukkonen ja Mikael Sallinen kertovat antavat hyviä neuvoa työhyvinvointiin. ”Mitä on työpäivän tai työuran aikana saavutettava, miten lapsista, puolisosta ja omaisista on huolehdittava, miten itsensä on pidettävä hyvässä kunnossa ja nuorekkaana, miten on oltava perillä kaikesta, mitä julkisuudessa tapahtuu ja missä aikataulussa tämä kaikki on saavutettava”
Omat odotukset sekä ulkopuolelta tuleva paine vaikuttavat vahvasti sosiaaliseen työhyvinvointiin.

Sosiaalinen työhyvinvointi tarkoittaa hyvinvointia, joka syntyy sosiaalisen kanssakäymisen sekä vuorovaikutuksen seurauksena työpaikalla. Miten tulet toimeen ja kuinka helposti lähestyttäviä työkaverit ovat, sekä hyvä työilmapiiri vaikuttavat suuresti sosiaaliseen työhyvinvointiin. Kuitenkin on huomattava, että sosiaalista työhyvinvointia ei voi irrottaa psyykkisestä ja fyysisestä työhyvinvoinnista. Irralleen eroteltuja kategorioita ei voi tulkita pelkästään esim. sosiaalisen työhyvinvoinnin kannalta. Esimerkiksi huono kohtelu työpaikalla on teoriassa sosiaalisen työhyvinvoinnin rikkomista, mutta yksilölle se saattaa tarkoittaa myös sosiaalisen sekä jopa fyysisen työhyvinvoinnin laskua.

”Ihmiselle on tärkeää kokea hallitsevansa omaa elämäänsä.” Jotta voit hallita oman elämäsi kannattaa pitää mielessä yksilön sosiaaliset voimavarat:

  1. perhe, ystävät ja työyhteisö
  1. pyrkimys rakentavaan vuorovaikutukseen
  1. työn ulkopuoliset elämänalueet

Kun tarkastellaan yksittäisen ihmisen näkökulmasta oman elämän kokonaiskuormittavuutta, on olennaista kiinnittää huomioita, millainen summa muodostuu perheen, harrastusten sekä töiden välille. Jos vapaa-ajalla ei ole stressiä, on helpompaa kestää työn aiheuttamat paineet.

Riitta Hyppönen kertoi kirjassaan havainnosta, ettei työnantaja voi yksinään luoda työhyvinvointia ja luoda työvirettä. ”Tärkeää on se, että työnantaja tarjoaa puitteita, mahdollisuuksia ja resursseja työvireen parantamiseksi. Vieläkin tärkeämpää on yksilön oma panos. On monia asioita, jotka voimme jokainen itse päättää. Voimme kehittää työhyvinvointiamme työn ääressä jokaisena työpäivänä. Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista voimme kuitenkin huolehtia joka päivä. Ei tarvita suuria ponnistuksia vaan arjen pieniä oikeita valintoja. Näihin talkoisiin tarvitaan meitä kaikkia! Kun kukin meistä tekee näin, varmaa on, että menemme kohti parempaa.”

 

Lähteet:

Riitta Hyppönen -Työhyvinvointi johtaa tuloksiin

Marja-Liisa Manka, Marjut Manka – Työhyvinvointi

Hakanen Jari ym. -Voiman lähteet

Maiju Mäkelä 2017. Sosiaalinen työhyvinvointi liikunnanopettajan ammatissa, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma

www.terveystalo.fi

www.fitoona.fi

www.wikipedia.fi

www.etk.fi

www.mtv.fi

www.thl.fi

Kommentit
  • Timo Nevalainen

    Kiinnostava essee erittäin ajankohtaisesta aiheesta. Mieleen juolahti kysymys miksi työhyvinvointi ja hyvinvointi yleensäkin ovat nousseet valokeilaan?
    – Onko hyvinvoinnilla normina ja työltä odotettavana asiana vaikutusta hyvinvointiin?
    – Miten työyhteisössä mahdollisesti näkyvä pahoinvointi vaikuttaa työhyvinvointiin? Entä jos syyt hyvinvoinnin heikkenemiseen joidenkin kohdalla ovat työn ulkopuolisia?
    – Millainen vaikutus työn koetulla tarkoituksella on hyvinvointiin?
    Esim. Viktor Frankl’n mukaan onnellisuus tai kokemus siitä, että elää hyvää elämää on seurausta tarkoituksellisesta työstä (laajassa merkityksessä) toisten hyväksi, ei sen edellytys. Miten yksilön oman hyvinvoinnin tavoittelu itsetarkoituksena suhteutuu tähän?

    7.12.2017
Post a Reply to Timo Nevalainen cancel reply

Add Comment
Loading...

Vastaa käyttäjälle Timo Nevalainen Peruuta vastaus

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close