Rutistetaan viimeisetkin mehut likoon, kohta tulee viikonloppu, sairasloma tai vaikka varhaiseläke, jos ei muuten kestä. Nykyinen työelämä on hektinen ja suorittava, lyhytjänteisesti ajatteleva ja kestämätön. Monilla työpaikoilla vallitsee ainainen kiire ja kasautuvat tehtävälistat. Kollegat ajattelevat, saisivatkohan he työkuorman purettua, jos jättäisivät tauot väliin. Oho, taaskaan ei keritty syömään. Miksi yrityksissä on sokaistuttu insinööritieteiden tehokkuusajattelulle ja unohdettu, että ihminen yrityksen tärkein osatekijä, ihminen, ei ole kone. Sitä paitsi koneitakin huolletaan, miksi emme huoltaisi työntekijöitämme. Ihmisten täytyisi saada olla työssään onnellisia ja kokea onnistumisia merkityksellisyyttä päivittäin.

Osaan omalta kohdaltani sanoa monta esimerkkiä, kun omassa työssä tuntuu siltä, että työpäivän aikana kerkeää tehdä vain ne välttämättömimmät asiat. Miten sitten ne esimiehen kertomat tavoitteet? Mistä lohkaisen extraa, että voin kurottaa niitä kohti. Työpäivän jälkeen toisinaan on niin hajalla, että ei ole toivoakaan siitä, että jaksaisi tavata ystäviä, joka todellisuudessa auttaisi purkamaan työpaineita, vaan sohvanpohja kutsuu armotta. Välillä tuntuu, että vapaa-aikaan pitäisi saada 2-4h lisää, jotta palautuminen raskaista päivistä olisi edes teoriassa mahdollista. Sitten, kun kunnollista palautumista ei tapahdu, seuraavana päivänä et pysty antamaan ehkä sitä toivomasi extraa, vaan jälleen tyydyt siihen, että jaksat tehdä ne perustehtävät kunnialla ja hymyssäsuin. Tämän vuoksi itse olen sitä mieltä, että vähemmän tehtäviä on enemmän saavutuksia. Kiireen vähentäminen voisi tehdä mullistavia asioita. Kaikkien parhaaksi jo ihan kansamme ikäjakaumankin perusteella on se, että työntekijät viihtyisivät työssään mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman terveenä. Lisääntyvät sairauspoissaolot uupuvien ja masentuvien ihmisten osaltaan pahentavat entisestään tilannetta. Hälyttävä tilanne kaipaa kipeästi muutosta.

Työ- ja organisaatiopsykologiassa tutkitaan ihmisiä, työympäristöjä ja organisaatioita. Tarkoituksena on kehittää työkaluja työntekijöiden osaamista, suoriutumista, hyvinvointia, tuottavuutta ja organisaatiokulttuuria kehittämään. PÄÄASIA – Organisaation psykologinen pääoma on mieltä avartava kirja, joka sai minussa vahvistamaan ja pukemaan sanoiksi ajatuksiani, miten haluaisin nykyistä työelämää itse muuttaa. Kirjassa kerrotaan, kuinka psykologista pääomaa yrityksessä lisäämällä lisätään hyvinvointia yrityksessä ja näin saadaan yritys menestymään myöskin paremmin. ”Tuplaamalla psykologisen pääoma työntekijällä, tuplaat myös hänen arvonsa yritykselle.” Mahtavaa tässä on se, että psykologista pääoman lisäämisen vaikutusta voi oikeasti mitata, eli nämä faktat eivät jää millekään mutu-tuntuman tasolle hyörimään.

Työpaikoilla tulisi tapahtua kulttuurinmuutos, joka ajattelee, että vähempi kiire on parempi. Yksilön työkuorman vähentäminen todellisuudessa mahdollisesti auttaisi parempiin tuloksiin. Elintärkeää tämän lisäksi on se, että samaan aikaan työntekijöiden psykologista pääomaa lisättäisiin, sillä psykologista pääomaa omaavat ihmiset muun muassa toipuvat paremmin koettelemuksista.

Psykologinen pääoma yrityksessä ilmenee yksilön ja yhteisön asenteessa. Oma-aloitteinen, yritteliäs, toimelias, vastuuta ottava on psykologista pääomaa omaava henkilö. Nämä piirteet kumpuavat taas TOSI-nelikentän ominaisuuksista.

TOIVO, (realistinen) OPTIMISMI, SINNIKKYYS, ITSELUOTTAMUS

Nämä neljä osa-aluetta ja niiden kehittäminen ovat psykologisen pääoman keskiössä. Kaikki osa-alueet on suunniteltu siten, että niitä todella voi kehittää erilaisin keinoin. Ne eivät ole yksilön niin kutsuttuja pysyviä piirteitä. Esimerkiksi luonteenpiirteisiin voi olla erityisen hankala puuttua verrattuna puhtaiden tunnetilojen muuttamiseen.

Toivo on ominaisuus, joka laittaa pohtimaan päättäväisesti erilaisia keinoja tavoitteen saavuttamiseksi.

Optimismi on realistista uskoa positiivisiin lopputuloksiin ja negatiivisten kokemusten suotuisien puolien näkemistä.

Sinnikkyys on voima, joka vastustaa kesken jättämistä ja selviämistä läpi vastoinkäymisten.

Itseluottamus on pohja, jonka varassa ihminen rakentaa käytännössä kaiken tekemisensä, sillä jo esimerkiksi tavoitetta asettaessa ihminen arvioi onnistumismahdollisuuksiaan siinä.

Olen itse sitä mieltä, että jos ei tiedä, mistä aloittaa, niin kannattaa aloittaa ehdottomasti oman itseluottamuksen tutkimisen kohdalta. Itseluottamus vaikuttaa kaikkiin muihin osa-alueisiin voimakkaasti. Se on itseasiassa tärkein yksittäinen osatekijä, mikä selittää yksilön menestystä millä vain elämän osa-alueella.

UNELMATIIMI

Se, millaiseksi toivoisin oman tiimimme, Valuen, kehittyvän on se, että todella tämä ”insinööritieteiden ja psykologian risteys kohtaisi. Bisneksessä on oltava raaka matematiikka ja eurot, mutta kuka on euroja tekemässä jos kaikki voi pahoin? Tehtäisiin sellainen tiimi, joka ei polta ketään loppuun, vaan voitaisiin kaikki kestävästi kasvaa yrittäjiksi. Kehitettäisiin aivokoppamme taitoja näillä neljällä osa-alueella. Oikein vatsanpohjassa kihelmöi, kun miettii mihin pystyttäisiin.