Johdanto

Uusi työaikalaki tuli voimaan 1.1.2020. Voikohan olla, että uuden lain soveltamisen starttivaihe on mennyt haastavaksi, nyt kun samaan syssyyn on syntynyt pandemia, joka on tuonut poikkeusolot vahvasti työelämään?

Uusi työaikalaki korvasi vuoden 1996 työaikalain. Uudella lailla haluttiin antaa työpaikkakohtaista mahdollisuutta sopia joustavammin työajoista sekä ylipäätään päivittää työaikalaki ajantasalle, muuttuneeseen työelämään. Lain perusperiaattena on yhä työaikasuojelu. Tämä tarkoittaa sitä, että lain yksittäinen pykälä on pakottava, ellei toisin olla todettu. (Antola 2019, Johdanto)

Opinnäytetyöni tulee käsittelemään työaikaa jossain määrin. Tästä syystä päädyin lukemaan Maritta Antolan kirjaa: Työaikalain soveltaminen käytännönläheisesti. Kirja on kommentaariteos uudesta työaikalaista, eli se avaa kohta kohdalta kyseistä lakia ja kommentoi sitä. Minulle, joka en ole pysynyt pitkiä aikoja missään palkkatöissä ja olen viimevuodet tehnyt keikkaluontoista työtä freelancer-yrittäjänä, tämä on jopa silmiä avaava kokemus, perehtyä työaikasuojeluun näin yksityiskohtaisesti.

Työaikalaki ei sovellu yksityisiin elinkeinonharjoittajiin, yrittäjiin tai esimerkiksi yritysten toimitusjohtajiin. Silti pidän siihen perehtymistä tärkeänä meille kaikille täällä Proakatemialla. Kyllähän me palkkatöihin voidaan mennä. Ja saatetaanhan me palkata työntekijöitä. Anyway. Tässä esseessä pyrin tuomaan esille mielestäni tärkeää perustietoa tuoreesta työaikalaista. Esimerkiksi kuinka työnantajan tulee huolehtia työaikaan liittyvästä suunnittelusta, ja mitkä ovat perustavanlaatuisia aikamääreitä työaikaan liittyen.

Esseen loppuun kerron muutaman sanan juuri startanneesta opparistani. Kerron myös, mistä löytyy lisätietoa, jos työaika aiheena askarruttaa.

Työajan ja työpaikan määritelmästä

Uudessa työaikalaissa käytetään samaa, kumotun lain määritelmää työajasta; ”työaikaa on työhön käytetty aika riippumatta siitä, missä työ tehdään sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työnantajan määräämällä työntekopaikalla työnantajan käytettävissä”. (Antola 2019, Johdanto)

Työpaikan määritelmää päivitettiin uudessa työaikalaissa. Nyt ei laissa ei puhuta ainoastaan työpaikasta työaikaan liittyen vaan puhutaan työntekopaikasta. (Antola 2019, 13) ”Muutoksella lainsäätäjä on halunnut kiinnittää huomiota siihen, että työaikalain soveltaminen ei riipu työskentelypaikasta. Teknologian kehittymisen ansiosta työn tekemistä voidaan valvoa myös muualla kuin työnantajan varsinaisella toimipaikalla”. (Antola 2019, 13) Esimerkiksi etätöissä.

Säännöllinen työaika

Työaikalain 3. luku käsittelee säännöllisen, vuorokautisen- tai viikoittaisen työajan järjestämismahdollisuuksia. (Finlex, Työaikalaki)

Säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen työaika voidaan kuitenkin järjestää keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana ylittämättä kahdeksan tunnin säännöllistä päivittäistä työaikaa (Antola 2019, 22)

Säännöllistä työajan voi työaikalain puitteissa järjestää kahdeksaa tuntia lyhyemmiksi työpäiviksi ja työpäivien sijoittamista kuudelle päivälle. (Antola 2019, 22) Alakohtaisissa työehtosopimuksissa on monesti kuitenkin sovittu viisipäiväisestä työviikosta tai keskimäärin viisipäiväisestä työviikosta, jolloin sovitulla tasoittumisjaksolla tasataan työviikot olemaan keskimäärin viisipäiväisiä. (Antola 2019, 22)

Keskimääräisen työajan käyttö edellyttää työaikalain 29 §:n (pykälän) mukaan työnantajalta ennakoitua työajan tasoittumissuunnitelmaa, jos kyseessä ei ole liukuva työaika tai joustotyöaika. (Finlex, Työaikalaki 2019) Suunnitelmasta tulee ilmetä kunkin viikon säännöllinen työaika niin pitkälle ajanjaksolle, että työaika on ehtinyt tasoittua sovittuun keskimäärään. (Finlex, Työaikalaki 2019) Työvuoroluettelo on varmasti kelpo tapa ilmaista työpaikan säännölliset työajat. En saanut sitä selville, että kuinka paljon tasoittumissuunnitelma vaatii muunlaisia selvityksiä tai kertomuksia. Finlexistä kävi kuitenkin ilmi, että työnantajan haluatessa muuttaa tasoittumissuunnitelmaa kesken kaiken, tulee hänen antaa työntekijöille, tai vähintään työntekijöiden vastuu/luottamushenkilölle aikaa esittää mielipiteensä ja perehtyä uuteen suunnitelmaan. (Finlex, Työaikalaki 2019)

Vuoro- ja yötyö

Säännöllisen työajan voi työpaikalla järjestää vuorotyönä. Vuorotyössä vuorojen tulee vaihtua säännöllisesti ja myös muututtava ennalta sovituin ajanjaksoin. (Antola 2019, 24) ”Vuorojen katsotaan vaihtuvan säännöllisesti, kun vuoro jatkuu enintään yhden tunnin yhdessä työhön sijalle tulleen vuoron kanssa tai kun vuorojen väliin jää enintään yhden tunnin aika”. (Antola 2019, 24) Työnantaja voi teettää yötyötä työpaikalla jos vuorotyön määritelmä täyttyy. (Antola 2019, 24)

Yötyössä vuorokausilevon määrä voidaan lyhentää viiteen tuntiin enintään kolmen peräkkäisen vuorokausilevon aikana 25§:n 3 momentin perusteella. (Antola 2019, 24)

Jaksotyöaika

Säännöllistä työaikaa voi myös järjestää jaksotyöaikana, jolloin vuorokausikohtainen työaika voi nousta vaikka 15 tuntiin. Jaksotyötä käsittelee työaikalain pykälä 5. Jaksotyössä voidaan poiketa merkittävästikin vuorokausi- ja viikkokohtaisesta keskimääräisestä tuntimäärästä. Kuitenkin niin, että työaika on kolmen viikon aikana enintään 120 tuntia tai kahden viikon aikana enintään 80 tuntia. (Antola 2019, 25) Tässä on työtehtäviä ja/tai aloja, joissa on mahdollista menetellä tähän tyyliin jaksoittain:

1. Turvallisuus-, vartiointi-, valvonta- ja liikenteen ohjauksen tehtävät, pelastustoimi sekä vankeinhoito.
2. Lehdistö-, radio- ja televisiotyöt sekä näihin rinnastetut verkkosisällön tuottamis- ja lähettämistyöt. Myös elokuvatuotannot, postipalvelut sekä yötyötä edellyttävät tietoliikennepalvelut.
3. Tietyt varhaiskasvatuslaissa tarkoitetut varhaiskasvatuspalvelut.
4. Henkilö- ja tavarankuljetus sekä aluksen ja rautatievaunun lastaus/purkutehtävät.
5. Maastossa tehtävät koneelliset metsätyöt
6. Meijeritoiminta
7. Majoitus-, ravitsemis- ja kulttuuripalveluissa sekä leiritoiminnassa
8. Kohtien 1-7 välttämättömissä tukitoimissa.

(Antola 2019, 25)

Kirjoitin hieman tiivistäen näiden työtehtävien ja alojen kuvaukset, joten jos jaksotyö ja sen mahdollisuudet kiinnostavat, niin työaikalain kolmannessa luvussa käsitellään jaksotyötä. Finlex auttaa.

Päivittäiset tauot sekä vuorokausi- ja viikkolepo

Ruokatunti on päivittäinen tauko, joka ei lähtökohtaisesti kuulu työaikaan, jos työntekijä voi esteettömästi poistua työntekopaikaltaan. Esteetön poistuminen tarkoittaa, että työntekijällä on mahdollisuus ja oikeus ruokatauollaan poistua työntekopaikaltaan. Vaikka työntekijä ei käytä oikeuttaan poistua työntekopaikaltaan, ei se tarkoita, että kyseinen lepoaika muuttuisi työajaksi.

Jos työntekijän vuorokautinen yhtäjaksoinen työaika on kuutta tuntia pidempi, eikä työntekijän työpaikallaolo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, hänelle on annettava työvuoron aikana säännöllinen vähintään tunnin kestävä tauko, jonka aikana työntekijä saa poistua työpaikaltaan. Taukoa ei saa sijoittaa työpäivän alkuun eikä loppuun. Työehtosopimuksen estämättä työnantaja ja työntekijä voivat sopia lyhyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta tauosta. Jos työaika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia, työntekijällä on lisäksi oikeus pitää enintään puoli tuntia kestävä tauko kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen.

(Finlex, Työaikalaki 2019)

”Jos työaika vuorotyössä tai jaksotyössä on kuutta tuntia pidempi, on työntekijälle annettava vähintään puoli tuntia kestävä tauko tai tilaisuus aterioida työn aikana.” (Finlex, Työaikalaki 2019)

Nämä yllä kuvatut tauot ovat niitä taukoja, jotka lähtökohtaisesti eivät kuulu työaikaan. Toki voihan aina yrittää neuvotella poikkeuksista.

Aika, joka työaikalain puitteissa ei ole työaikaa, on lepoaikaa. (Antola 2019, 14)

Vuorokausilevosta:

Työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika varallaoloaikana tehtyä työtä lukuun ottamatta. Jaksotyössä vuorokausilepo saadaan kuitenkin työn järjestelyihin liittyvistä syistä lyhentää yhdeksään tuntiin. Sovellettaessa liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa vuorokausilepo saadaan työntekijän aloitteesta lyhentää seitsemään tuntiin.

(Finlex, Työaikalaki 2019)

Viikkolevosta:

Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran seitsemän päivän aikana vähintään 35 tunnin pituisen keskeytymättömän lepoajan. Lepoaika on mahdollisuuksien mukaan annettava sunnuntain yhteydessä. Viikkolepo voidaan kuitenkin järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Lepoajan tulee olla vähintään 24 yhdenjaksoista tuntia kunkin seitsemän päivän jakson aikana.

(Finlex, Työaikalaki 2019)

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia varallaoloajasta ja sen korvaamisesta. Joissain viroissa ja tehtävissä ei voi edes kieltäytyä varallaolosta kyseisen tehtävän laadun ja varallaolon pakottavan luonteen vuoksi. Varalla ollessa työntekijän tulee olla työnantajan tavoitettavissa, välillä työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä, paikoin voi riittää esimerkiksi kotioloissa, puhelimen päässä oleminen. Varallaolo on ikään kuin päivystämistä. Esimerkiksi pelastajan työhön kuuluu paljon varallaoloa mahdollisia hälytyksiä odottaen. Varallaolon kuormittavuus ja sitovuus vaikuttavat varallaolon korvauksen määrään. Työntekijän on oltava tietoinen ja valppaana kaikista varallaolon ehdoista työsopimusta tehtäessä.

Sopimukseen perustuva säännöllisen työajan järjestely

Työsopimuslaissa, 4 luvussa kerrotaan kuinka ala- virka- ja työpaikkakohtaisesti voidaan tehdä säännöllisen työajan järjestämistä koskevia sopimuksia. (Antola 2019, 37) Työaikalain 34§:ssä on kerrottu työaikaan ja sen järjestämiseen liittyviä asioita, joiden kautta työehtosopimuksella voidaan poiketa työaikalaista. (Antola 2019, 37)

Säännöllistä työaikaa voi järjestellä sopimuksilla esimerkiksi liukuvaksi työajaksi, joustotyöajaksi tai lyhennetyksi työajaksi. Alla kuvaan lyhyesti näiden kolmen työajan luonnetta.

Liukuva työaika

Työnantaja ja työntekijä saavat 5 §:n 1 momentista sekä työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevista määräyksistä poiketen sopia liukuvasta työajasta niin, että työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä päivittäisen työaikansa sijoittamisesta.

(Finlex, Työaikalaki 2019)

Kun sovitaan liukuvasta työajasta, on sovittava näistä asioista:

1) Yhdenjaksoinen kiinteä työaika

2) Työajan vuorokautinen liukumaraja sekä liukuma-ajan sijoittaminen

3) Lepoaikojen sijoittaminen

4) Säännöllisen työajan ylittäminen sekä alittamisen enimmäiskertymä

(Finlex, Työaikalaki 2019)

Liukuvan työajan käytössäkin säännöllinen keskimääräinen työaika on 40 viikossa. Liukuvassa työajassa työntekijällä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa työpäivien pituuteen ja sovituissa määrin työn aloittamis- ja lopettamisajankohtaan. (Antola 2019, 40) Liukuva työaika voi olla erityisen toimivaratkaisu sellaisissa työtehtävissä, jotka eivät edellytä läsnäoloa työpaikalla tiettyinä kellonaikoina. (Antola 2019, 40)

Itselleni liukuvan työajan järjestely vaikuttaa hyvältä ja trendikkäältä vaihtoehdolta. Se antaa työntekijälle vapautta vaikuttaa omaan arkeen sekä luottoa.

Työaikalaissa on kuitenkin monia, erilliseen sopimiseen perustuvia poikkeuksia huomioitu reunaehdoin. Reunaehtojen perusteena on käsittääkseni yksilön hyvinvoinnin turvaaminen. Esimerkiksi liukuva työajan suhteen: vuorokautista työaikaa voidaan pidentää tai lyhentää enintään neljä tuntia. (Antola 2019, 42)

Uusi joustotyöaika

Työnantaja ja työntekijä saavat työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevista määräyksistä poiketen sopia joustotyöaikaa koskevasta työaikaehdosta, jonka mukaan vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää.

(Finlex, Työaikalaki 2019)

Joustotyöajassa säännöllinen viikoittainen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana. (Finlex, Työaikalaki 2019) Joustotyöajasta on tehtävä kirjallinen sopimus. Joustotyöajan sopimusehto voidaan irtisanoa päättymään kuluvaa tasoittumisjaksoa seuraavan jakson lopussa. (Finlex, Työaikalaki 2019)

Kun tehdään työpaikalle joustotyöaikaa koskeva sopimus, tulee siinä sopia ainakin näistä:

1) Ne päivät, joille työntekijä saa sijoittaa joustotyöaikaa

2) Kuinka viikkolevot sijoitetaan

3) Mikä on mahdollinen kiinteä työaika. Se ei saa kuitenkaan sijoittua kello 23:n ja 06:n väliselle ajalle

4) Sovellettavasta työajasta sen jälkeen kun joustotyöaikaa koskeva sopimus päättyy.

(Finlex, Työaikalaki 2019)

Lyhennetty työaika

Tässä puhutaan niin sanotusta osa-aikatyöstä. Työaikalaissa ilmaistaan kutakuinkin, että työnantajan on pyrittävä järjestämään osa-aikatyötä, jos työntekijä niin haluaa. Laissa puhutaan muun muassa sosiaalisista ja terveydellisistä syistä, kuten osatyökyvyttömyydestä ja varhennetusta vanhuuseläkkeestä. Hoitovapaata varten oli ilmeisesti omat pykälänsä työsopimuslain 4. luvussa. (Finlex, Työaikalaki 2019)

Työnantaja voi myös kieltäytyä järjestämästä lyhennettyä työaikaa, mutta lain mukaan työnantajan on perusteltava se työntekijälle. Osa-aikatyöstä tulee työaikalain mukaan tehdä määräaikainen enintään 26 kerralla voimassaoleva sopimus. Lyhennetty työaika tulee toteuttaa niin, että siinä otetaan huomioon työntekijän tarpeet sekä työnantajan tuotanto- ja palvelutoiminta. (Finlex, Työaikalaki 2019)

Työaikapankki

Työaikapankki on mielenkiintoinen työaikalaissa esitelty ja avattu menettely. Tässä yhteydessä se tarkoittaa yksinkertaisuudessaan työpaikan henkilöstöä tai henkilöstöryhmän järjestelmää, jolla voi yhteensovittaa työ- ja vapaa-aikaa. Työntekijä voi suostumuksellaan säästää ja yhdistellä työaikapankissa kerryttämäänsä työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja raha-määräisiä etuuksia. (Työsuojeluhallinnon verkkopalvelu, Työaikapankki)

Työaikapankin tarkoituksena on mahdollistaa työntekijöille ylimääräisiä yhdenjaksoisia vapaita ja  edistää heidän jaksamistaan tällä tavoin. Lisäksi tarkoituksena on lisätä yrityksen kilpailukykyä ja tuottavuutta. (Antola 2019, 48) Työaikapankin käyttöönotto työpaikalla vaatii sopimuksen, jonka työnantaja ja työntekijöitä edustava henkilö laatii, juuri tiettyä henkilöstöä koskemaan. Työaikapankin käyttäminen ja sinne erilaisten siirtojen tekeminen vaatii aina asianosaisen työntekijän suostumusta. (Työsuojeluhallinnon verkkopalvelu, Työaikapankki) Jos työaikapankki järjestelmänä kiinnostaa, niin työaikalain 4. luku käsittelee sopimuksiin perustuvaa säännöllistä työaikaa, ja tämä työaikapankki on osa sitä kokonaisuutta. Työsuojelu.fi -sivulta löytyi myös hieman kansankielisemmät perusinfot työaikapankkiin liittyen.

Fiiliksiä ja oppari-fiiliksiä

On ollut mielenkiintoista uppoutua uuteen työaikalakiin. Ehdin perehtyä vasta lain lukuihin: 1-4 ja lukuja on kuitenkin 10. Koin kuitenkin, että laki on myös jäsennelty perustavanlaatuisista asioista kohti harvinaisempia tilanteita, joten tämä esseekin käsitteli niitä perusasioita. Tässä esseessä siteerasin ja lainasin paljon valmista lakitekstiä, jota en viitsinyt lähteä omin sanoin aina muuttamaan. Lakitekstissä on sanallistaminen pohdittu hyvin pitkälle, jotta ei väärinymmärryksiä tapahtuisi, siksi pidin myös paikoin järkevänä olla muuttamatta kiteytyksiä. Ymmärrän, että oma pohdinta, akatemian esseeprosessin kultajyvä, jäi tällä kertaa pienemmäksi ja pääosin vain johdannon ja lopetuskappaleen varaan. Uskon ja toivon kuitenkin välittäväni kiinnostusta työaikaan perehtymiseen liittyen sekä jonkinlaisia ahaa-elämyksiä, sillä itse ainakin perehdyttyä Antolan kommentaariteokseen sekä itse työaikalakiin, sellaisia sain.

Havahduin tätä esseetä tehdessäni, että 40 tuntia viikossa vaikuttaa olevan selkeä reunaehto työajalle Suomessa. Koen, että työaikasuojelu on melko hyvällä tasolla meillä täällä ja että työntekijän aseman huomioiminen on jokseenkin keskiössä. Toisaalta, lain tunteminen ja lain hyödyntäminen oman työntekijä-aseman suojelussa työpaikalla voi olla toinen juttu. En tiedä, kuinka moni työntekijä tunnistaa tai edes tietää omat oikeutensa laajalti työaikaan liittyen.

Itselläni on jotenkin sellainen fiilis, että meillä täällä koto-Suomessa tehdään liian paljon töitä. Ajallisesti siis. Olen kuullut ja havainnutkin moneen otteeseen ympärilläni ajattelua, jossa töissä/työviikolla ehditään murehtimaan sitä, kuinka työt kestävät niin pitkään, kun puolestaan vapaa-ajalla ennätetään murehtimaan kuinka kohta on taas maanantai. Tunnistan kyllä, että tässähän ei puhuta vain työajasta, vaan myös työhyvinvoinnista, työolosuhteista, itsensä johtamisesta sekä oman jutun löytämisestä työelämässä. Kuitenkin, fiilis on edelleen se, että työtä tehdään Suomessakin ajallisesti aika paljon, vaikka ilmeisesti meillä Suomessa työaikasuojelu on hyvinkin pitkälle kehittynyttä.

Ylläkuvattu fiilis sai minut pohtimaan työaikaa teemaksi opinnäytetyöhön. Olen vieläkin sitä mieltä, että työaikaa voisi olla mielenkiintoista pohtia opparissa. Haen edelleen tarkempaa kärkeä työlleni. Palautus on vasta tulevana syksynä. Ajattelin seuraavaksi ehdottaa oppari-ohjaajalleni työni aihetta tähän suuntaan: Voisin tehdä jonkin sortin kirjallisuuskatsauksen työaikatutkimukseen ja työaikakeskusteluun. Katsauksen voisi rajata koskemaan jotakin tiettyä alaa, vaikka teollisuutta tai it-alaa, jotka ovat luonteeltaan melko erilaiset työajan järjestämisen suhteen. Katsausta voisi myös rajata tiettyyn aika-ikkunaan, esimerkiksi 2010-luvulta lähtien, tai jopa 2020-luvulle, jos materiaalia löytyy. Jos tämä aihe-ehdotukseni saa vihreää valoa, niin tarkoitus olisi seuloa, tutkia ja analysoida työajasta kirjoitettua, esimerkiksi työhyvinvoinnin ja/tai tehokkuuden kärjellä. Jos löytäisin työaika-keskustelusta mielenkiintoisia linjoja, näkemyksiä, havaintoja tai jonkin sortin sävyä? Sain tänään jo valmentajavinkkiä, että saattaisi olla hyvä löytää tällaiselle oppari-aiheelle toimeksiantaja. Katsotaan miten käy. Saa myös tulla heittelemään ajatuksia minulle aiheesta!

Lähteet

Anttola, M. 2019. Työaikalain soveltaminen käytännönläheisesti. Helsinki: Kauppakamari.

Finlex. Työaikalaki 2019. Viitattu 19.4.2022, https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2019/20190872

Työsuojelu.fi. 2021. Työaikapankki. Viitattu 19.4.2022, https://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/tyoaika/tyoaikapankki