Tylsyyden ylistys

Meillä alkoi tänä vuonne englannin kurssi. Onhan se mukava saada vaihtelua arkeen ja oikeesti päästä kunnon kurssille. Tosin melko nopeasti huomasin tylsistyväni luentomaiseen tapaan opettaa. Toki lähiopetuskertoina meillä oli erilaisia tapoja oppia, mistä jotkut olivat jopa ihan huvittavia. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun mentiin ensimmäisiin Zoomin kautta järjestettyihin luontoihin, huomasin keskittymiseni siirtyvän hyvinkin nopeasti jonnekin aivan muualle, kun opetukseen. En syytä tästä missään nimessä opettajiamme. On äärimmäisen vaikea saada ihmisiä normaalillakaan luennolla viihdytettyä tarpeeksi, jotta heidän kiinnostuksensa pysyisi yllä.

Saatiin kuitenkin kurssilla hyvä tehtävä: Lukekaa kirja ja kirjoittakaa siitä englannin kielellä akateeminen essee. Tai siis aluksihan tehtävä tuntui älyttömän turhalta ajan kululta, mutta kuten jokaisella kerralla huomaan, ei se kirjan lukeminen ikinä hukkaan mene. Mun kirjan valintaprosessikin oli omassa tylsyydessään omasta mielestäni hauska. Meille annettiin tiimiakatemian lista hyvistä kirjoista ja sieltä sai sitten valita mieluisimman. Koska olin kovin tylsistynyt ja turhautunut kirjaa valitessa, silmääni osui Juha T. Hakalan kirja nimeltä: ”Tylsyyden ylistys”. Pakkohan se on valita. Miksi tylsyyttä tulisi ylistää? Eihän kukaan tahdo olla tylsistynyt. Ja kirjoitin Englanniksi esseen siitä. Ja tapani mukaan turhauduin, kun jouduin kirjoittamaan tylsän akateemisin esseen aiheesta. Siksi kirjoitan nyt omalla äidinkielelläni paremman esseen tylsyydestä, koska kyseinen kirja oikeasti herätti paljon ajatuksia.

Tämä kirja herätti paljon ajatuksia senkin takia, että katsoin muutama viikko takaperin Netflixistä dokumentin nimeltä: Social Dilemma. Kyseinen dokumentti käsitteli nykypäivän sosiaalisenmedian haittapuolia, jotka ovat monelta jääneet huomaamatta. Dokumentista teki varsin vakuuttavan se, että siinä haastateltiin esim. entisiä Googlen ja Facebookin työntekijöitä. He kertoivat monia haittapuolia joita sosiaalinenmedia on aiheuttanut. Varsinkin, kun olen itse kasvanut somen parissa, pystyin samaistumaan moneenkin eri asiaan.

Dokumentissa esiteltiin nerokkaasti, kuinka sosiaalisen median algoritmi lukee ihmistä. Käytännössä algoritmi kokeilee ihmisten mielenkiinnon kohteita näyttämällä ihmisille mahdollisesti kiinnostavia asioita. Esimerkiksi, jos selaan Instagramin ”discover” osiota (tai mikä lie se onkaan nimeltään), saattaa siellä ponnahtaa esiin poliitikon antamasta puheesta pätkä, vaikken ikinä olisi somessa käynyt politiikka aiheisilla sivustoilla. Jos vietänkin aikaa näkemässäni puheessa, tulkitsee algoritmi, että tykkään siitä aiheesta ja alkaa se syöttämään minulle lisää aiheesta. Tarkoituksena tietenkin pitää minut mahdollisimman pitkään sovelluksen sisällä ja ripotella mainoksia oikeisiin väleihin. Ei siis ole pötyä, kun sanotaan, jos et maksa palvelusta jotain, olet tuote.

Eniten mua häiritsi se, kun näytettiin dataa nuorten masennuksesta ja itsemurhaprosenteista. Datasta pystyttiin erittäin selvästi näyttämään kohta missä some valtasi maailman. Ja aloin miettimään heti kaveriporukoitani ja niissä vallitsevaa epävarmuutta, masennusta ja noh, itsetuhoisia ajatuksia. En tiedä miten ennen oli, mutta nykyään tuntuu, että melkein kaikki ovat masentuneita.

Tuo dokumentti liittyi Hakalan kirjaan ja tylsyyteen tavalla, mitä en itsekkään ollut heti ymmärtänyt. Hakalan mukaan ihmisten aivot etsivät aina uutta tekemistä, uusia ärsykkeitä. Ennen sosiaalistamediaa tylsistynyt ihminen saattoi miettiä järkevää tekemistä. Vaikkapa tehdä kotitöitä tai soittaa kitaraa. Älypuhelimien myötä ihmiset ovat saaneet erittäin helpon tavan kiertää tylsyyttä. Meidän puhelimista löydät aina helpon tavan viihtyä: voit katsoa youtubesta kissavideoita, katsoa instagramista kantaa ottavia postauksia tai tiktokista ”psykologin” tarjoamia neuvoja huonoissa parisuhteissa toimimiseen.

Pahimpana asiana koen sosiaalisen median kyvyn vaikuttaa meidän ajatteluumme. Itse havahduin siihen, kuinka paljon esimerkiksi Reddit vaikutti siihen, miten ajattelin asioista. Suoraan kopioituja ajatuksia muilta käyttäjiltä. Ja Amerikassa poliittinen polarisoituminen on isompi kuin ikinä. Netflixistä löytyy myös dokumentti nimeltä ”Great Hack”. Kertoo hyvin kuinka Cambridge Analytica sai Trumpin valtaan osaamalla käyttää sosiaalista mediaa ihmisten ajatteluun vaikuttavana aseena. Käytännössä he kohdistivat Trumpin puolesta puhuvaa mainontaa ja Hillary Clintonin vastaisia perättömiä uutisia niille ihmisille, kellä ei ollut vielä selkeää poliittista mielipidettä. No, se toimi vissiin hyvin, kun Trump pääsi valtaan.

Okei, mulla ei ollut tarkoituksena nyt pitää tällaista sosiaalisenmedian vastaista puhetta, vaan puhua nykypäivänä vallitsevasta tylsyyden puuttumisesta. Itsekin nimittäin nopeasti rupean selaamaan puhelinta, kun tylsistyn. Hakalan kirjassa hän kertoikin hauskasta kokeesta, jossa oli kaksi testiryhmää. Tehtävänä oli ratkaista yksinkertainen tehtävä, mutta toisella ryhmällä oli erilaisia tapoja viihdyttää itseään, kun taas toisilla oli liikaa aikaa ja he eivät saaneet poistua huoneesta. Toinen ryhmä tietenkin tylsistyi huoneessa nopeasti ongelman ratkaistuaan. Mutta sen sijaan, että he alkaisivat selaamaan puhelinta tai viihdyttämään itseään, he palasivatkin nopeasti tehtävän pariin ja keksivät aina vain parempia ratkaisuja. Ryhmä, jolla oli tapoja viihdyttää itseään, jäivät ensimmäiseen ratkaisuun.

Aloinkin pohtimaan, miten tämä näkyy tiimeissä, niin Apajassa ja Finesportsissa. Nyt ei ole ollut paljoa tapahtumia, joihin voisin pohjata väitteitäni, mutta muistellessani Apajan innovointi hetkiä, joissa jakaudutaan pieniin porukoihin, nopeasti jäädäänkin ensimmäiseen ratkaisuun. Jos ratkaisua ei synny hetkessä, saattaa porukka mennä nopeasti somen ääreen tai alkaa puhumaan jostain aivan muusta aiheesta. Finellä meillä on välillä sama ongelma. Jos ratkaisuja ei ala syntymään, on helppo mennä pelaamaan tietokoneelle CSssää tai palaverissa alkaa selaamaan hieman puhelinta. Tai lopettaa vain palaveri, jos ratkaisu ei synny hetkessä.

Kirjassa kerrottiinkin hyvin yrityksien nykyisestä ongelmasta: Moni yritys pyrkii mahdollisimman kauas tylsästä. Vaikka tylsyy laittaakin ihmisten aivot kehittelemään parempia ratkaisuja. Jos työ on tylsää, saattaa työntekijä pyrkimään ratkaisemaan tylsän työn tehokkaammin. Jos palaverissa on tylsää, saattaa osallistujat alkaa keksimään parempia ratkaisuja vain viihdyttääkseen itseään. Jos ihmisellä on tylsää bussissa, saattaa hän alkaa ratkaisemaan arjen ongelmia tai työssä vastaan tulleita asioita.

Mutta nykyään ihmisillä ei ole ikinä tylsää, joten ihmisten ei tarvitse enää ajatella. Hauskaa onkin, että somejen algoritmi tuntee nykyään ihmisen paremmin kuin hänen kaverinsa, tai hän itse. Älypuhelimet tappavat ajatukset. Ajattelinkin kokeilla seuraavan kerran, kun pitää innovoida jotain, puhelimen laittamista pois päältä ja koittaa vaan keksiä ratkaisuja.

Proakatemialla pajoissa onkin hyvä käytäntö, joka opetetaan suoraan uusille: puhelinta ei käytetä pajoissa. Huhhuh, en tahtoisi edes nähdä kuinka pajat toimisivat, jos siellä somenkäyttö olisi sallittua. Sen sijaan tylsistynyt ihminen saattaa piirrellä pajavihkoonsa asioita. Tämä tosin on nähty auttavan ajattelua. Pieni piirtely voi pitää aivot aktiivisina, eikä se estä asian kuuntelemista. Ei välttämättä kannatakkaan tuomita pajoissa piirtelijää heti huonosta osallistumisesta.

Yhteenvetona voisin sanoa, että nykypäivänä ihmisien on liian helppo viihdyttää itseään. Jatkuva medioiden ja viihteen tarjonta, sekä muodissa oleva kiire antaa ihmisille helpon tavan olla ajattelematta. Ajatuksien puutos on pahaksi ihmisille myös siksi, etteivät he tunne itseään, mutta myös siksi, että luovuus kuolee. Ihmiset ovat laiskempia ratkaisemaan ongelmia, sillä heidän on helppo löytää mielenkiintoisempi tapa viihdyttää itseään.

LÄHTEET:

Hakala, J., Alma Talent, 2018, Tylsyyden Ylistys

The Great Hack, Netflix, Kamir Amer

Orloski, J., The Social Dilemma, Netflix, Jeff Orloski

Harrari, N., Sapiens