Tampere
21 Jan, Thursday
-5° C

Proakatemian esseepankki

Turvallisuudentunne, avoimuus, luottamus



Kirjoittanut: Auri Saarelainen - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kiitos Heidi älyttömästi kommenteistasi!

Olen monesti ajatellut, että meissä on pohjimmiltaan paljon samaa ja vaihtaisin näistä asioista mielellään kanssasi enemmänkin ajatuksia. Et ole yksin ajatustesi kanssa, mutta tiedän, että niitä on hankalaa (ja jotenkin myös pelottavaa) sanoa ääneen.

Kasvettuani joukkueurheilun parissa oli tajuntaan iskostunut hyvin syvälle se, ettei nöyristellä tarvi, eikä voi. Jossain vaiheessa identiteettini määräsi käytännössä kokonaan lajini ja mentaliteetti kentällä, joka jostain syystä siirtyi arkeenkin. Leikkausten jälkeen lajista irtautuessa tämä on vähentynyt. En olisi huomannut tätä “hassua” yhteensattumaa, ellen olisi miettinyt, mitkä kaikki asiat meitä lopulta yhdistääkään. Toit minulle siis täysin uuden näkökulman ja paljon ajatuksia, joita pohtia. Kiitos.

Voisin luonnehtia itseäni vahvaksi, sanavalmiiksi ja määrätietoiseksi, kuten luonnehdin sinuakin. Minun kohdallani nämä ovat kuitenkin pitkälti aikuisiällä opeteltuja ominaisuuksia, joiden kehittäminen on ollut erittäin tärkeää, jotta voin “suojata” herkkyyttäni. Mitä turvallisempi ympäristö on, sitä vähemmän koen tarveta suojata itseäni. Eli mitä enemmän luotan ympärillä oleviin ihmisiin, sitä enemmän uskallan näyttää myös sitä pehmeämpää puoltani. Uskoisin, että tähän samaistuu useampi meidänkin tiimissä. Tilanteissa kyllä pärjää, mutta tilanteista toipumiseen voi mennä tunteja, pahimmillaan päiviä tai jopa viikkoja, kuten Tiimidiilin tai myyntipäivien kohdalla.

Olet oikeassa siinä, että turvallisuudentunne on helpompi saada, kun itse johtaa. Tällöin tietää varmasti mihin ollaan menossa ja jokseenkin myös sen, mitä sieltä on tulossa. Lisäksi kaikesta projektissa tapahtuvasta on jollain tavalla kartalla, huomaan että stressaannun jos näin ei ole.

Toivot, että annan Evisionille vielä mahdollisuuden, mutta kysyisin sinulta, miksi luulet että Evisionilla ei olisi kohdallani mahdollisuutta? Uskon vahvasti, että asiat, joita opimme projektitiimeissä vahvistavat Evisionin sisäistä luottamusta myös. Se vaatii töitä, mutta jo nyt on nähtävillä joitain elementtejä siitä, että luottamus myös koko tiimin kesken on kasvanut. Luonnollisesti luottamuksen rakentaminen 20 hengen kesken on pitkä prosessi, enkä lähtisi itse välttämättä rakentamaan sitä täysin yhteisen tekemisen kautta, vaikka sekin on tärkeää. Mielestäni useampi meistä pohtii tällä hetkellä sitä, kuka oikeasti on ja mitä oikeasti haluaa. Joillain nämä asiat ovat voineet mennä täysin uusiksi, jonka seurauksena ns. “pakka on seonnut” ja on hankala olla oma itsensä. Miten voisikaan olla, jos ei täysin tiedä itsekään kuka on? Sengen teorian yksi 5 elementistä on henkilökohtainen mestaruus ja uskon, että sen kehittäminen ja löytäminen auttaa koko tiimiä ja sen luottamuksen rakentamista. Joka tapauksessa, Evision on minulle ja meille “emo”, joka valmistelee meidät työelämään henkisesti ja opettaa tiimioppimistaitoja, jotka eivät pääse kehittymään samalla tavalla pienemmissä projektitiimeissä. Evision on minulle siis vähintään yhtä tärkeä, kuin projektitiimi, jossa teemme liiketoimintaa.

Olet oikeassa siinä, että yksi tiimiyrityksemme haasteista on se, että olemme kovin erilaisia ja ajatus- ja toimintatapamme vaihtelevat suuresti. Näen tämän kuitenkin vain mahdollisuutena kehittyä, puolin ja toisin. Suorasanaisuuteni voi olla monesti hyvä piirre, mutta itse haluaisin oppia asettumaan paremmin kuulijan saappaisiin. Tällaisia taitoja ei opi kuin vuorovaikutuksessa niiden henkilöiden kanssa, jotka toimivat eri tavalla. Se on haastavaa ja turhauttavaa, mutta tuskin sen kuuluukaan olla helppoa. Vinkkisi ajatusten kirjoittamisesta paperille on hyvä ja tajusin, että etäpajaillessa pajavihkon käyttö on vähentynyt, suorastaan loppunut. Vien tämän siis käytäntöön heti huomenna! Kiitos!

En voi sanoa, että luotan 100% tiimiyritykseemme, mutta toivon, että jossain vaiheessa tilanne on toisin. En osaa kuitenkaan sanoa kertoisinko silloinkaan kaikkia ajatuksiani. Vaikka sanoitan asioita laajasti esimerkiksi tiimipalavereissa, tilanne on monesti se, että päässäni pyörii 20 välilehden verran ajatuksia, joista vain murto-osa tulee ulos. En voi siis sanoa, että sanon kaikki ajatukseni ääneen, vaikka se voikin mielestäsi siltä vaikuttaa. Pidän ison osan ajatuksistani vain itselläni. Tätä asiaa voi kuitenkin kehittää vain luottamusta ja omaa rohkeutta kehittämällä. Tässä iso tekijä on myös se, kokeeko tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on ja tätä meidän tulisi kehittää Evisionissa.

Hämäläisellä johtamisella en tarkoittanut sitä, että asioita ei saada tehdyksi. Kokemusteni mukaan niitä ei tehdä välttämättä niin suoraan ja eksaktisti, kuin mihin pohjoisemmassa olin tottunut. Tähän liittyy vahvasti viestintä, kommunikointi, reagointiajat ja niin edelleen. Toki heitto saattoi olla tarpeeton yleistys, mutta olen havainnut täällä paljon enemmän näitä piirteitä kuin “edellisessä elämässäni”.

Avoimuuden kehittäminen ei ole ikinä helppoa, siitä seuraa helposti väärinymmärryksiä, turhautumista ja konflikteja, mutta sen kehittyessä kehittyy kommunikointitaidot, luottamus ja esimerkiksi minun kohdallani kärsivällisyys. Konflikteja ei siis pidä pelätä ja sen takia vaieta. En sano, että haluan haastaa riitaa, mutta kaipaan keskusteluja, jotka ravistelevat minua. Kommenttiesseesi oli hyvä alku.

Kiitos Heidi vielä näkökulmistasi. Sinulla on paljon annettavaa koko tiimille ja toivoisin, että ottaisit Evisionissa enemmän roolia.

Lähteet:
Hydén H. 2020. Nöyryys kasvattaa. Proakatemian esseepankki. Luettu 27.4.2020.

Nöyryys kasvattaa

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close