Tampere
06 Dec, Monday
-11° C

Proakatemian esseepankki

Tuottajaksi



Kirjoittanut: Petteri Kiuru - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Tuottajan käsikirja
Elina Saksala
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Tuottaja. Tuo ihmeellinen nimike mitä voidaan käyttää vähän missä tahansa. Suomessa ei olekaan edes kunnolla osattu eritellä erilaisia tuottaja nimikkeitä kunnolla. Ainakin Elina Saksala kirjassaan Tuottajan käsikirja (2015) hän näin mainitsee. ”Tuottajien toimenkuvat, koulutukset ja urapolut poikkeavat toisistaan suuresti. Osittain tämä johtuu siitä, että tuottajuus on suhteellisen uusi ammattinimike ja siihen on ollut koulutusta tarjolla hyvin vähän aikaa. Tuottajuudesta on tullut 2000-luvun alkuvuosina suorastaan trendi, ja koulutuksesta on ollut jopa ylitarjontaa” (Saksala 2015, 13). Tuottajan työ on Suomessa siis varsin tuore ammattinimike, mutta todella nouseva. Kirja vie lukijansa mukaan tuottajan perus työhön monella eri alalla. Miten elokuva- ja tv-alan tuottajat toimivat, miten tapahtumatuottajan ja tapahtumakoordinaattoreiden työnkuvat eroavat. Silti tässä esseessä pureudutaan tuottajaan tiimissä.

 

Perusteet

 

Tuottaja on projektipäällikkö. Siinä se on lyhyesti ja ytimekkäästi. Puhuttiin sitten elokuvasta, tv-ohjelmasta, tapahtumasta tai teatterinäytöksestä, niin ne ovat aina projekteja. Jotkut kestävät kauemmin kuin toiset. Ei varmaan yllätä, että juuri tuottajalla on projektin tuotannollinen vastuu. Puhutaan vaikka elokuvasta esimerkkinä. Elokuvan tekemiseen tarvitaan ihminen, joka sen tuottaa, ja mahdollisesti vielä useampikin tuottaja, mutta yksi tuottaja on päätuottajana aina. Tällä on kokonaisuus elokuvan tuotannosta hallussa. Elokuvan tekeminen lähtee liikkeelle käsikirjoituksesta. Tuottaja saa käsikirjoituksen tai hankkii sellaisen elokuvalle. Tässä vaiheessa tuottaja rupeaa budjetoimaan jo elokuvaa ja hakemaan rahoitusta. Samanaikaisesti elokuvalle hankitaan ohjaaja. Tuottajan suurimpia vastuita on hankkia elokuvalle rahoitus. Suomessa ei ole niin suuria elokuvatuotantoyhtiöitä, että ilman rahoitusta voisi elokuvia Suomessa tehdä. Elokuvat on siis aina riippuvaisia Suomen elokuvasäätiöstä, ja heidän myöntämästään rahoituksesta. Rahoituksia voi silti myös hankkia muillakin keinoin. Esimerkiksi monet eri isot yhtiöt kuten vaikka teleoperaattorit rahoittavat myös elokuvia. Rahoittajat yleensä sanovat jonkinlaista mielipidettä minkälaista elokuvaa he haluavat rahoittaa, joten on tuottajan tehtävänä käydä rahoittajien halut läpi ohjaajan ja käsikirjoittajan kanssa. Yhdessä tuottaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja mahdollisesti muokkaa hieman käsikirjoitusta sopivammaksi tuotantoon. Tuottaja myös käy ohjaajan kanssa läpi kuvauskalusto tarpeita, ketä näyttelijöitä näkisi rooleissa, missä kuvauspaikoilla kuvataan ja monta päivää kuvataan budjettia varten. Tuottaja järjestää castingin, eli roolien valinnat. Voi olla, että tunnetuimpia näyttelijöitä haetaan ja neuvotellaan elokuviin tai sitten järjestetään koekuvauksia rooleihin. Tuottajan vastuulla on myös näistä kaikkien sopimusten tekeminen. Yleisempien eli käsikirjoittajan, ohjaajan ja näyttelijöiden lisäksi elokuvassa on todella paljon muitakin työnimikkeitä elokuvan koon mukaan. Näitä on kameramies, leikkaaja, valoteknikko, ääniteknikko, masteroija yms. Kaikkien oikeiden tekijöiden hankinta projektiin on tuottajan vastuulla sekä, että pysytään koko ajan budjetissa, kun heidän palkkoja lasketaan.

Tässä onkin se tärkein vastuu tuottajalla projektin kannalta eli budjetissa pysyminen. Tuottaja on viime kädessä se kaveri, joka ottaa vastuun siitä, että aikataulussa pysytään, minkä tuottaja on myös projektille luonut. Jos käy vaikka niin, että ohjaaja soittaa torstai-iltana kahdeksan aikaan, että tarvitsisi kuvata vielä 3 tuntia lisää. Tuottajan on vastuussa siitä antaako hän luvan kuvata vielä 3 tuntia, koska tuntikin saattaa isommissa elokuva projekteissa maksaa jo tuhansia. Tuottajan pitää tietää onko mahdollista kuvata kauemmin, kestääkö budjetti tai voiko mahdollisesti nipistää joistain muista kuluista, ja se että kuvataanko, on tuottajan päätös. Tuottaja myös budjetoi ja suunnittelee elokuvalle markkinoinnin, levityksen ja erilaisia oikeuksia. Tuottaja on se tekijä, joka on projektin alusta loppuun asti puikoissa, kun taas esimerkiksi leikkaaja tai editoija on vaan jälkituotannossa.

 

Tiimijohtaja

 

Yllä mainitussa perus kaava menee, että projektipäällikkö saa tai etsii eteensä projektin. Suunnittelee, aikatauluttaa ja budjetoi sen. Päällikkö etsii tiimiinsä oikeat tekijät toteuttamaan projektin. Tuottaja on siis luovassa työssä tiimijohtaja, jonka perus edellytyksiä on pystyä nojaamaan tuotanto asiantuntijuuden puolelle ja luovan työn puolelle. Tuottajalta edellytetäänkin paljon tietoa, miten johdetaan luovia ihmisiä, jotka eivät välttämättä ymmärrä budjettien, aikataulujen ja rahoituksien päälle. Tuottaja on vähän kuin linkki luovien ja tulosorientoituneiden välillä. Ohjaajalla voi olla vaikka kuinka villejä visioita miltä elokuva tulee näyttämään ja minkälaisia takaa-ajo kohtauksia tahansa ohjaaja haluaa elokuvaan, mutta mikäli budjetti ei anna periksi suurille tietokone-efekteille on tuottajan vastuulla käydä keskustelua ohjaajan kanssa mitä voidaan tehdä ja mikä menee liian kalliiksi. Myös tuottaja on se, joka puuttuu riita- tai erimielisyystilanteisiin. Tuottajan vastuulla on saada kaikki tiimin jäsenet toimimaan yhdessä, jotta aikatauluissa pysytään ja kaikki pääsevät tekemään töitä niin kuin heille se on parasta tehdä. Silti tuotantoa ajatellen.

Vaikka tuottajan työ onkin paljon tuotannon johtamista, silti kirjassa painotetaan todella paljon johtamiseen. Tuottajan johtamistyylissä nousee esille paljon motivaation nostattaminen, innostaminen ja inspiroiminen. Hassua ajatella, että tuottajan työ on tuon mukaista nähdessään paljon, vaikka Hollywood -elokuvia missä tuottajat ovat kovia piiskureita ja kiroilijoita. Silti se käy järkeen paljon, kun puhutaan luovasta alasta. Luovuuden johtaminen ei olekaan se avain asia tuottajan työssä silti. Kirjassakin perustellaan, että tuottajan on parempi antaa ohjaajan ja kirjoittajien sekä näyttelijöiden tehdä oma tonttinsa aika vapaasti, koska liika päälle päsmäröinti saattaa ajaa elokuvan suuriin ristiriitoihin. Ohjaaja on se, kenen näkemykseen luotetaan, ja tuottajan pitää luottaa siihen, että ohjaaja ymmärtää budjetin ja muut elokuvan tuotannolliset rajoitteet. Unohtamattakaan visioida yhdessä ohjaajan kanssa rahoittajien näkemyksiä. Tuottaja on se liima kaiken välissä mikä yhdistää koko paletin yhteen.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close