Johdanto

Jos joku ei minua tunne, niin olen media-alan ammattilainen ja tarkemmin kuvaaja/valaisija. Olen kahdeksan vuoden aikana kuvannut erilaisissa tuotannoissa, kuten elokuvissa, mainoksissa, musiikkivideoissa ja yritysvideoissa. Filmareiden kautta olen pystynyt toimimaan alallani myös Proakatemialla. Media-alalla yrittäminen on muuttanut toimenkuvaani merkittävästi – Minusta on vähitellen tullut tuottaja.

Luin Elina Saksalan kirjan Tuottajan käsikirja, jossa kerrotaan kattavasti mitä on tuottajan työ, mitä tuottajan on otettava työssänsä huomioon ja ylipäänsä, mikä on tuottaja. Tuottaja tarkoittaa alasta riippuen monia asioita, mutta tässä esseessä pureudutaan kulttuurialan tuottajaan ja vielä syvemmin audiovisuaaliseen tuottajaan.

Mikä ihmeen tuottaja?

Tuottaja terminä on varsin uusi, eikä siihen räätälöityä tutkintoa ole ollut kovinkaan kauaa. Tuottajan tehtävä eroaa alasta riippuen jonkin verran, mutta pääpiirteittäin se on sama. Audiovisuualisissa tuotannoissa tuottaja vastaa tuotannon resurssien ja henkilöstön hankinnasta, jättäen taiteellisen ja varsinaisen tuotannon vastuut muille. Tuottaja ei ole kuitenkaan pelkkä kassahoitaja. Tuottaja on henkilö, joka pitää langat käsissä. Esimerkiksi Projektinhallinta, markkinointi ja johtaminen ovat tärkeässä osassa tuottajan työtä sisällöstä riippumatta. Myös hallinnolliset- ja sopimusasiat kuuluvat tuottajan vastuulle. Suurimmissa tuotannoissa esim. elokuvatuotannoissa ei yhden henkilön suinkaan tarvitse tehdä kaikkia näitä asioita, vaan tuottajan tukena on mm. tuotantopäällikkö, järjestäjä ja tuotantoassistentteja.

Tuottaja johtajana

Vaikka tuottaja ei varsinaisesti ole työnantaja, niin tuottaja on 100 prosenttisesti johtaja. Tuottajan suurimpia haasteita on asioiden- ja ihmistenjohtaminen ja nämä ovat jatkuvasti vastakkain. Ongelma on tietenkin sama millä tahansa alalla, mutta kulttuurialoilla on liikkuvia osia niin paljon, että heikompaa hirvittää. Rahaa on liian vähän, jonka takia aikaakin on liian vähän, mutta silti halutaan kurkottaa tähtiä. Kun kuvioon liittyy vielä Suomi sen insinöörimäisen- ja asiakeskeisentyökulttuurin kanssa, niin ihmistenjohtaminen jää varsin vähäiselle. Toki kärjistän tässä hieman, mutta oman kokemukseni mukaan merkkejä on selkeästi ilmassa. Ihmistenjohtaminen ja työhyvinvointi on asioita, jotka turhan usein leikataan pois varojen ollessa pienet. Olen Proakatemialla moneen kertaan kertonut ihmisille, että töitä media-alalla on paljon, mutta työpaikkoja ei ole juuri ollenkaan. Suurin osa tuotannoissa työskentelevistä on freelancereita ja/tai toiminimiyrittäjiä. ”Työpaikalla” ei ole aina vakioporukkaa, jonka takia ihmiset eivät tunne toisiaan. Ei tarvitse kahta kertaa miettiä mitä ihmisten johtamisen puute ja joukko tuntemattomia- yhtälö synnyttää. Kuten kaikki muukin, asiat ovat systemaattisia ja kompleksisia. Jotkut tuottajat ovat ihmisläheisempiä kuin toiset.

Tuottaja = yrittäjä?

Tuottajan roolihan kuulostaa paljon sellaiselta, jota vaaditaan yrittäjältäkin? Yhtäläisyyksiä on paljon ja moni tuottaja onkin yrittäjä. Toki on myös paljon tuottajia, jotka eivät ole yrittäjiä. Itse lukeudun näihin yrittäviin tuottajiin Filmareiden kautta. Prosessi ei suinkaan ole ollut helppo. Syy siihen, miksi edes toimin media-alalla on intohimoni valo- ja videokuvata. Minulle on yhdentekevää, minkälainen tuotanto on kyseessä. Vaikka minullakin on mieleisempiä tuotantoja kuten elokuvat, niin silti pelkästään kuvaamaan pääseminen riittää motivoimaan minua. Kun saavuin Proakatemialle tiesin jo alussa, että haluan luoda kuvaamiseen liittyvää liiketoimintaa. Nopeasti huomasin, että pelkkä intohimo kuvaamiseen ei riitä pyörittämään liiketoimintaa ja yritystä. Minun täytyi omaksua tuottajamainen- ja yrittäjämäinen asenne. En aluksi pitänyt ajatuksesta, mutta nyt tiedän, että tuottajana toimiminen ja tuottajan töitä tekemällä mahdollistan sen mitä ylipäänsä haluan tehdä: kuvata.

LÄHTEET:

Saksala, E. 2015. Tuottajan käsikirja. Helsinki: Like kustannus Oy.