Tampere
19 Jan, Sunday
0° C

Proakatemian esseepankki

Tuntemusten mieli



Kirjoittanut: Jenna Keskinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Voimavarana itsetuntemus
Tony Dunderfelt
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

 

Ihmisen mieli on moninaisen mielenkiintoinen. Se käsittelee jatkuvasti tunteitamme ja tuntemuksiamme, joilla on suora reitti itsetuntemukseemme. Kokemamme, näkemämme, kuulemamme, koskettamamme ja muu aistimamme kokoavat itsetuntemuksemme lähtökohdan. Ihmisen tulee helposti tiedostettua maailmankatsomus sen perusteella, miten asiat yksinkertaisimmin vaikuttavat olevan. Perustotuutena voimme nähdä, että jokaisen oma ”minä” muokkaa omalla toiminnallaan sitä, mitä kutsuu todellisuudeksi tai maailmaksi. Maailmaa rakennetaan pään sisällä kokemuksilla ja aistimuksilla, joita suodatamme, ja se on lopulta kaikille eri. (Dunderfelt: 2006, 21.)

Kuten sanottu, puhuttaessa itsetuntemuksesta, on olennaista nostaa esiin myös tunteiden ymmärtäminen. Dunderfelt vertaa tunteiden kirjoa kirjassaan mereen. Se on laaja ja syvä, tunteet voivat olla joko pieniä, juuri ja juuri muusta erottuvia, tai toisaalta riskiaallokon luomia emootioita, jotka heittelevät tunteiden välillä. Pahimmillaan, toisessa tilanteessa parhaimmillaan, tunteet ovat jättimäisiä vyöryjä, joiden annetaan näkyä ja kuulua sekä hyvässä että pahassa. (Dunderfelt: 2006, 60.)

 

”Mielestäni ei ole olemassa negatiivisia tunteita, vain taitamattomia tapoja toimia tunteiden kanssa, joita emme voi sietää.”

Psykoterapeutti, kirjailija Miriam Greenspan

 

Voiko asiaa paremmin ilmaista? Tuleeko tunteita ajateltua kovin usein tästä näkökulmasta silloin, kun joku asia oikein kismittää? Mielestäni ei, ainakaan omalla kohdallani tähän asti. On iso voimavara ja ylitetty haaste, mikäli monenlaiset tunteet pystytään näkemään voimavarana ja mahdollisuutena. Se on valitettavasti kuitenkin usein vaikeaa etenkin isoimmissa tunneryöpyissä.

Tunteet ovat ihmisen elämässä läsnä koko ajan. Jokaiseen tilanteeseen liittyy joku tunne, joko tiedostettu tai tiedostamaton. Toisinaan tunteet ovat se keino, jonka kautta ihminen ohjaa elämäänsä eri hetkissä. Joillekin tunteet taas näyttäytyvät epämiellyttävämpinä, sisäisinä häiriötekijöinä, jotka tulevat tielle muuten sopusuhtaisissa olosuhteissa. Tunteita ei tarvitse ylistää suuntaan tai toiseen, riittää, kun niitä oppii tutkimaan ja tulkitsemaan. Tällä tavoin on helpompi päästä eteenpäin tavoitteissa ja tarpeiden tyydyttämisessä. (Dunderfelt: 2006, 61.)

 

Sisäisen elämyksen tunteet

 

Tunteista puhuttaessa voidaan jakaa ne vähintään kolmeen näkökulmaan. On biologinen toiminta, sisältäen hermojärjestelmän ja aivotoiminnan. Toisena on kokemuksellisesti ilmenevät tunteet, joihin tulemme keskittymään kohta enemmän. Tämä osa-alue sisältää subjektiivisia elämyksiä, tulkittuja tunteita ja kokemusta omasta kehosta. Kolmas näkökulma on sosiaalinen toimintaympäristö, johon kuuluu niin käyttäytyminen, ilmeet, kieli kuin sanatkin. (Dunderfelt: 2006, 65.)

Kokemukselliset eli sisäiset tunteet ilmenevät kehollisina tuntemuksina, subjektiivisesti puhtaana koettuna ja ajatusten, mielikuvien, muistojen ja tulkintojen emootiona (Dunderfelt: 2006, 67).

Emootiosta puhuttaessa korostetaan menneisyydestä poimittuja ja opittuja malleja eri toimintatapoihin koetun tulkitsemiseksi. Dunderfelt nostaa hauskan esimerkin suomalaisesta bussissa. Matkustaja näkee, kokee, tuntee tai kuulee jonkin iloa tuottavan asian, josta ensimmäisen reaktio on nostaa leveä hymy kasvoille. Kuitenkin alta aikayksikön hymy hyytyy ja ilme muuttuu ympärillä olevia tutkiskelevaksi. Entä, jos joku näki? Tilanteeseen liittyy opittu malli siitä, ettei suomalaiselle ole soveliasta nauraa ääneen julkisessa kulkuvälineessä. Kuulostaako tutulta? Valitettavasti löydän itse itseni toisinaan tällaisista tilanteista, kunnes totean, kuinka erikoisia harha-ajatuksia omat pään sisäiset kuvitelmat ovatkaan. (Dunderfelt: 2006, 67.)

Kehollisiin tuntemuksiin sisältyy menneisyyden lisäksi myös nykyhetki, toisinaan myös tulevaisuus. Ihmiset rekisteröivät usein intuitiivisesti asioita, jonka mukaan tekevät päätöksiä useimmiten isommista hankinnoista tai muutoksista, kuten uuden talon ostamisesta. Joskus törmää ajatukseen, että talossa ollessa pitää herätä ”se joku tietty tunne tai fiilis kehossa”, jotta lopullisen päätöksen ostamisesta voi tehdä. Jos sitä ei ole tai tule, on ihmisiä, joilta ostopäätös jää tekemättä. Toisaalta usein tällaisessa tilanteessa totuus valkenee vasta jälkikäteen, kun osaa tiedostaa asiat, joista keho koitti kertoa jo aiemmin, kuten esimerkiksi homevaurio tai muu asia, joka olisi aiheuttanut harmia asunnon hankinnan jälkeen. Mielenkiintoista, mutta usein totta. (Dunderfelt: 2006, 67.)

 

Tunteiden tunnistaminen

 

Minkä takia tunteita ylipäätään pitää tunnistaa? Tunteiden käsittelyssä on usein ääripäitä: mikäli tunnetta ei hyväksy, se tulee useimmiten torjuttua. Tämä taas johtaa usein siihen, että tunne vahvistuu entisestään vaikeampaan suuntaan. Peliin voi astua helposti syyttelyä ja selittelyä yhä kovemmin ja kovemmin. Toisaalta tunteiden kanssa on helpommin sinut, kun hyväksyy ne. On siis kannattavampaa kohdata tunne suoraan kuin kieltää se. Tämä auttaa ajan myötä toimimaan tietyissä tilanteissa paremmalla otteella, kun aiempi kokemus tunteiden hyväksymisestä ja käsittelemisestä on edes kohtuullisen positiivinen menneisyydessä. Tähän kohtaan sopii ehkä laittoman hyvin vanha sanonta: ”Se mikä ei tapa, vahvistaa”. (Dunderfelt: 2006, 80-81.)

On helppoa sanoa, että tunteet pitää hyväksyä, mutta se ei ole ehkä niin helposti toteutettavissa. Tunnetilojen käsittely vaatii usein enemmän tai vähemmän harjoittelua sekä todellista suostumusta ja halua kohdata asia. Dunderfelt kehottaakin pysähtymään uusiin ajatuksiin aina vähintään 30 sekunnin ajan, jonka jälkeen on varmasti jo vähän helpompi huomata muutokset, joiden mukaan ehkä kannattaakin tilanteessa toimia. Kun on vähän ponnistellut, saa usein kiittää itseään, että malttoi antaa mahdollisuuden sille hetkelle. (Dunderfelt: 2006, 82-83.)

 

Yhteenveto

 

Jokaiseen tunteeseen liittyy aina jotain hyvää. Vaikka se tuntuisi kauhealta, se luultavasti lopputuloksena opettaa tai ainakin aukaisee vähän silmiä, kun sille antaa mahdollisuuden. Tunteita voi ohjata tietoisesti, ja mikäli sitä ei tee, ne ohjautuvat kyllä tiedostamattakin. Se vaan ei useinkaan ole toivottu suunta. On hyvä muistaa, että tunteet ovat meissä itsessämme, ne ovat subjektiivisia. Niitä ei sisällytetä toisiin ihmisiin, ympäristöön tai esineisiin, vaan ne koetaan oman pään sisällä. Tunteista ei useinkaan pääse irti, jos käymme vastustamaan niitä. Kuten sanottu, tämän vuoksi olisikin olennaisempaa hyväksyä kuin torjua ne. Näin niistä pääsee yli useimmiten helpommin, sillä meillä on täysi mahdollisuus valita, mitä teemme tunteillemme ja kuinka käsittelemme niitä. Se, jos joku, avaa meille ison mahdollisuuden oppia menneisyydestä, osata olla tässä hetkessä ja tähdätä tulevaan. (Dunderfelt: 2006, 87-88.)

 

 

 

Dunderfelt, T. 2006. Voimavarana itsetuntemus. Helsinki: Tony Dunderfelt ja Kirjapaja Oy.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close