Tampere
30 Nov, Monday
0° C

Proakatemian esseepankki

Tuntematon Kimi Räikkönen



Kirjoittanut: Arttu Vitikainen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Kuten kirjailijakin toteaa, ”Tuntematon Kimi Räikkönen” ei ole elämänkerta vaikka se mediassa sillä nimellä pyörikin. Ja miten se voisikaan olla, sillä kirjan päähenkilöllä on vielä monta tarinaa edessään. Se on tarina intohimosta ja omistautumisesta, siitä kuinka riittävä voitontahto voi viedä sinut matkalle, johon kukaan ei alussa uskonut.

 

Kimin ajatuksia lajista kuvastaa mielestäni parhaiten toive voida ajaa formula ykkösiä tuntemattomana sekä ”Ei mua ole pelottanut. Jos oikein pelottaisi, niin kannattaisi lopettaa. Mä diggaan olla siellä autossa, ajaminen on ainoa hieno asia siinä hommassa, autossa saa olla rauhassa”. En itse omista taustaa carting/formula radoilta, mutta myöskin tällaisen katukuskin sydämeen tuo lause uppoaa syvästi. Sitä vapauden tunnetta on mahdotonta sanoin selittää, kun lujasta vauhdista polkaiset auton luistoon, et edes mieti seuraavaa vastaheittoa, se vain tapahtuu. Miltä mahtaakaan tuntua taittaa Ferrari Monzan-radan viimeiseen mutkaan tietäen, että seuraavana aukeavalla pääsuoralla on taas vauhtia kaksi kertaa enemmän, mitä normaali perheellinen tulee ikinä autolla ajamaan. Tuosta tunteesta olisi moni, allekirjoittanut mukaan lukien, valmis maksamaan suuria summia.

 

”Hento nuorimies laskeutuu Sauberin c19-auton sisälle. Edessä on ensimmäinen testikierros oikealla F1-autolla. Nuorimies pelkää. Ei ajamista, vaan epäonnistumista” Tilaisuus jota varten olet tehnyt töitä koko elämäsi, hetki joka voi ratkaista loppuelämäsi kohtalon, sinuun uskoneiden ihmisten paine ja niiden vakuuttaminen ketkä haluaisivat uskoa sinuun. Mitä kaikkea pyöriikään päässä noilla kierroksilla? ”Nyt on pakko pitää auto radalla. Kuka vaan osaa ajaa kovaa suoraan, mutkissa, mutkissa tehdään erot”. Mietin itseäni tuossa tilanteessa, kyllä siinä varmasti nilkka tutisisi kovasti ja mieli lentäisi jossain sumussa. Mutta ei Kimillä. Kimi piti auton radalla tehden aina vain nopeampia ja nopeampi kierrosaikoja, ansaiten näin paikan Sauberilla. Jäämies näytti mitä tarkoittaa olla mestari.

”Kisoissa ei tarvinnut huolehtia, kun tiesi, että minttu on kotona. Mutta takaraivossa jyskytti, että pitäisi itsekin olla sielä”. Millainen jäämies sitten on isänä? Kirjan haastattelut keskeytyvät usein, kun Kimin poika haluaa leikkiä tai tarvitsee muuta huomiota. Perhe on Kimille kaikki kaikessa, niin kuin on ollut siitä asti, kun hän itse oli se, joka tarvitsi huomiota. ”Sitä haluasi vain olla kotona, paikan päällä. Se on tärkeintä, ei se, mitä lasten kanssa tekee. Mehän oltiin mun perheen kanssa koko ajan kimpassa, kun oli sama moottoriharrastus kaikilla. Sieltäkin se varmaan tulee.”  Radalla kylmä ja voitontahtoinen Jäämies on kotona lämminhenkinen ja rakastava isä. ”Heti rupesi ajattelemaan, että meneekö kaikki hyvin, osaanko tehdä mitään, uskaltaako siihen koskea. En uskalla laittaa vaatteita, sehän hajoaa. Ei hajonnut. Ensin toivoi, että se nukkuisi, sitten piti kuunnella hengittääkö se. Ja sitten jos se kääntyy mahalleen eikä saakaan happea. Kun Robin tuli vähän vanhemmaksi, pelkotilat hävisivät vähitellen.” On tavallaan huojentavaa huomata, miten miljoonia tienannut maailmanmestari on yhtä vaikeuksissa kuin kuka tahansa, silloin kun syliin laitetaan elämän suurin ihme, oma lapsi. Kotiaskareet ja lastenhoito on meistä jokaisen opeteltava.

 

Mitä tekee uransa jälkeen ihminen, joka on vuosikymmenet reissannut muiden aikataulujen perässä, mutta samalla varmistanut loppuelämän kestävän taloudellisen riippumattomuuden? Lepää, reissaa omien aikataulujensa mukaan ja viettää aikaa itselle tärkeimpien ihmisten kanssa. ”Henkilöauton kehitteleminen. Siinä voisin olla taustalla mukana, en julkisuudessa. Voisin testailla niitä autoja, mullahan on jonkin verran kokemusta siitä.” Kimi nauttii vain olla. Varmasti hänet nähdään vielä moottoreiden parissa jo pelkästään hänen oman motocross tallinsa taustalla, mutta tuskin elämänsä moottoreille elänyt mies voi ikinä päästää niistä irti.

Olen itsekin autoilun ja moottoreiden suuri ystävä ja Kimin kirja upposi kyllä suoraan sydämeen. Voin suositella kirjaa varauksetta myös, niille keitä ei formulat juuri kiinnosta. Kirja on loistava esimerkki avaamaan sitä työtä, mikä tehdään kulisseissa ja siviilielämässä, mikä meille katsojille näkyy muutaman tunnin mittaisina kisapätkinä. Forza Italia!

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close