Tampere
29 Mar, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Tunteita ja tarinoita



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Esiintymistaito on sellainen taito, jota pitäisi jokaisen harjoittaa, vaikka aikomuksena ei ole olla ammattilaispuhuja tai näyttelijä. Esiintymistä joutuu harrastamaan yllättävän paljon nykyajan työelämässä. Pelkästään työhaastattelu on esiintymistilaisuus. Haastateltava pyrkii vakuuttamaan työnantajalle olevansa paras vaihtoehto ja hyvä esiintyjä osaa esittää asian vakuuttavasti. “Esiintymisellä tarkoitan mitä tahansa tilannetta, jossa jokin asia halutaan viestiä täsmällisesti toiselle ihmiselle”(Hyppönen, s. 9) Näin kuvailee esiintymistä Henkka Hyppönen kirjassaan, “Kuinka se tehdään esiintyjänä”. Itse koen tarvetta ja paloa kehittyä esiintyjänä. Esiintyjänä kehittymiseen tarvitsee ensin oivaltaa kaksi asiaa: esityksen pitää palvella yleisöä ja esiintyjän on tehtävä esityksensä itse. (Hyppönen, s. 8)

Kaiken kaikkiaan esiintyminen on viihdettä. Ei välttämättä niinkään väkinäisen viihdyttämisen muodossa, vaan ennemminkin siten, että esiintyminen välittää tunnereaktioita yleisössä. Ihmiset haluavat kokemuksia ja tulla vaikutetuksi. Hyvät esiintyjät pystyvät raapimaan tätä inhimillistä kutinaa. Kokemuksen luominen yleisölle tapahtuu tunteista. Taitava esiintyjä tuntee itsensä ja tunnemaailmansa sekä esiintymisen aikana hyödyntää sitä. Surullinen ja sydäntä raastava tarina on vain vaikuttavampi taitavan esiintyjän suusta. Olkoon kyse mistä tahansa asiasta, niin vahva tunnereaktio lähtee esiintyjästä, joka esittää asian tunteiden kautta.

Jos tunteiden ilmaisu on pakotettua, niin se myös tuntuu pakotetulta. Yleisö osaa samaistua, jos esiintyjän ilmaisemat tunteet ovat aitoja. Suomalaisena on erittäin pelottavaa ilmaista tunteita avoimesti ihmisten edessä, koska silloin tuntee itsensä paljaaksi. Itsensä paljastaminen (tunnetasolla, ei vilauttelemalla) yleisölle antaa mahdollisuuden samaistua, koska silloin yleisö näkee esiintyjän inhimillisyyden ja haavoittuvuuden. (Hyppönen, s. 39) Tunteiden näyttämistä voi harjoitella hieman ylireagoimalla kokemiasi tunteita käyttämällä kehoasi, ilmeitäsi ja ääntäsi (Hyppönen, s. 40) Kun kehosi reagoi tunteeseen voimakkaasti, niin samoin alkaa mielesi reagoida voimakkaammin. Eli jotta voit vedota yleisön tunteisiin, pitää myös itse tuntea tunteita.

Harrastin nuorempana teatteria. Olin kiinnostunut näyttelemisestä, näyttelijänurasta ja teatterista. 5. luokkalaisena nuorena poikana hakeuduin Tampereen Komediateatterin Lumiukko-näytelmään päärooliin ja siihen pääsinkin. Esitin siis sitä lumiukko-animaatiosta tuttua pientä poikaa, enkä itse lumiukkoa. (Olin vähän liian lyhyt siihen asuun…) Voin kertoa, että mahdollisuus päästä esiintymään isossa näytelmässä kohtuullisen isolla näyttämöllä heti ensimmäisenä roolisuorituksenani ammattilaisteatterissa (Lähes varmasti myös viimeisenä) oli pelottava, mahtava ja jännittävä.

Näytelmään harjoittelu vaati raakoja ja pitkiä päiviä, jotka olivat raskaita koulun käynnin ohessa. Näytelmäkään ei ollut mikään kevyt roolisuorituksena. Näytelmä oli mykkä, kuten animaatioelokuvakin, joten kaikki piti ilmaista vielä suuremmin, jotta tunteet ja reaktiot näkyivät yleisölle. Näytelmä oli tunnin pitkä ja sisälsi hyppimistä, juoksemista, tanssimista ja tietenkin kuuluisan lentokohtauksen. Koko näytelmän ajan asun alla päälläni olivat raskaat valjaat vain lentokohtausta varten, joka teki liikkumisesta vielä raskaampaa. Yleisö ei nähnyt uupumusta tai valjaita, vaan onnellisen pojan seikkailemassa lumiukon kanssa. Lumoava tarina oli se mikä kiinnitti huomion yleisössä eikä näyttelijän tekemä kova työ.

Huomasitko mitä tein kertomalla tuon tarinan? Alustin tarinan kautta seuraavan aihe-alueen, joka sattumoisin on tarinoiden kertominen. Jo vuosituhansia ihmiset ovat kertoneet toisille tarinoita ja pitkään tarinat olivat yksi yleisimmistä tavoista välittää tietoa sukupolvelta toiselle. Tarinan kaaren ymmärrys löytyy jokaisesta kuitenkin jollain tavalla sisältä. (Hyppönen, s. 141) Jokainen kertoo päivittäin tarinoita sitä erityisen miettimättä. Kun edes kerrot kaverille mitä teit eilen, kerrot tarinaa. Jotkut yksilöt ovat loistavia tarinankertojia ja heidän tarinoita tekee mieli aina kuunnella. Vaikka esiintyjänä ei olisi kovin vahva tarinankertoja, niin jälleen siinä voi oppia paremmaksi. Tarinankerronta taitoa tärkeämpää on kuitenkin itse tarina minkä kerrot.

Hyvän tarinan pohja on loppuhuipennus, mihin kaikki aiemmin kertomasi kulminoituu. Loppua voi myös kutsua lunastukseksi, eli “pay offiksi” minkä kuuntelija saa, joka määrittää tarinan arvon kuulijalle. Kaiken tarinassa pitäisi johtaa viimeiseen lauseeseen ja lopetukseen, joka parhaimmillaan on lyhyt tunteisiin vetoava kiteytys. (Hyppönen, s. 142) Koska tarinan lopetus on niin tärkeä, tarinan kirjoittaminen tulee aloittaa lopetuksesta. Tällöin kertomasi tarina rakentuu loppuhuipennuksen ympärille, eli tarinan suunta on kirjoittajana selvä. Lopetus voi tietenkin muuttua kirjoitusprosessin aikana, mutta kuitenkin alkuperäinen lopetus on jo asettanut tarinalle sävyn ja suunnan, joka pakottaa pohtimaan tarinan merkitystä. (Hyppönen, s. 143)

Esiintymisen vastaanottoon vaikuttaa tietenkin esiintyjän puhe. Puhetaito on esiintyjän tärkein työkalu, jota tulee harjoittaa. Äänihuulten väärinkäyttö johtaa helposti pysyvään vahinkoon. Kun kysytään länsimaisilta ihmisiltä hyvistä äänen ominaisuuksista, niin yksi tärkeä ominaisuus joka tulee osiin on matala ääni. Matala ääni koetaan yleisesti ottaen miellyttäväksi kuunnella. (Hyppönen, s. 123) Ja myönnettäköön, että ihan omasta mielestänikin matalaa ääntä on miellyttävää kuunnella. Tämä ei tarkoita sitä, että korkeamman äänen omavalla yksilöllä olisi huono ääni esiintymiseen. Pelkällä pään asennolla voi madaltaa omaa ääntään ja tietenkin viskillä ja tupakalla, mitä en suosittele. Myös äänen ja puheen selkeys ja selvyys koettiin olennaiseksi. Kuulija haluaa ymmärtää mitä puhuja sanoo, eli puhujan pitää lausua selkeästi ja puhua sopivalla nopeudella, jotta puheesta saa selvää. Myös persoonallinen ääni on mainittu hyvänä asiana, eli puhuja kuulostaa omalta itseltään ja äänestä kuuluu myös puhujan persoona. (Hyppönen, s. 123)

Esiintymiseen liittyy paljon taustatyötä ja hyvä esiintyminen vaatii harjoittelua. Suosittelenkin jokaiselle esiintymisestä kiinnostuneelle Henkka Hyppösen teosta. Hyppösen teos käsittelee esiintymistä laajalti ja Hyppönen itse tuo esimerkkejä omasta esiintymisurastaan. Esiintyminen vaatii rohkeutta ja esiintyjänä menestyminen vaatii heittäytymistä ja riskejä. Esiintyjän ei pitäisi koskaan miellyttää kaikkia, vaan aiheuttaa tunnereaktioita, postiivisia sekä negatiivisia.

“En osaa antaa neuvoa onnistumiseen, mutta sitä vastoin yhden epäonnistumiseen: yritä olla kaikille mieliksi.” – H.B. Swope

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close