Oletko kylmä ihminen, jos puhut suoraan? Kaverisi on leiponut pullaa, jossa makuelämys ei ihan herätä hurraahuutoja mielessäsi eikä makunystyröissäsi. Pystytkö sanomaan suoraan ja rehellisesti, miltä se pulla maistuu? Kehutko, vaikka nielet sen irvistellen? Valkoset valheet ovat ihan paikallaan joissakin kohtaa. Tämä on arkipäivän hetki, jossa miettii sanoako suoraan vai olla sanomatta. Voisiko suoraan sanominen edistää kaverin reseptiä tulevaisuudessa? Ovatko rehellisyys ja suoraan puhuminen kaksi ihan eri asiaa? Asetetaanpa konteksti työympäristöön tai ylipäätään ihmissuhteisiin, jossa asiat eivät olekaan enää pullia.

Suoraan puhuminen aiheuttaa tunteita. Jokainen, joka on sanonut suoraan mielipiteensä tai näkemyksensä, on varmasti kohdannut sen, että joku loukkaantuu tai pahoittaa mielensä. Se ei kuitenkaan ole varmasti ollut suoraan puhujan tarkoitus. Vai onko? Suoraan puhuminen on pelottavaa. Vastapuoli voi loukkaantua, sinä voit tulla naurunalaiseksi, puheesi sivuutetaan tai sinua vastaan hyökätään.

Miksi suoraan puhuminen on niin vaikeaa? Yleinen syy, miksi ei uskalleta puhua suoraan, on rohkeuden puute. Jokainen varmasti tietää, kuinka jossakin tilanteessa tulisi toimia, mutta herkästi hiljenee, vaikenee ja on avaamatta suutaan ja sanomatta suoraan. Väistetään luodit ja epämiellyttävät tunteet ja toivotaan, että kaikki kyllä järjestyy. ”Hiljaa hyvä tulee” ei kuitenkaan usein pidä paikkaansa. Vältellään mahdollisia konfliktitilanteita. Epäkohdat, ongelmat ja haasteet lakaistaan maton alle ja jaetaan ne positiiviset ja iloiset asiat, jolloin ilmassa on vain toksista positiivisuutta.

Kun puhuu suoraan ja kertoo omat mielipiteensä ja näkökulmansa, avaa myös samalla sisintään.  Suoraan puhumalla altistaa itsensä tunteille. Vaikka suoraan puhuminen siinä hetkessä vie varmasti paljon energiaa ja voimavaroja, niin tunteiden välttely ja pahan olon nieleminen lisää pahaa oloa jälkeenpäin. Ongelma siirretään vain eteenpäin. Voi käydä lopulta niin, että kun paha oloa kertyy useista tilanteista, jossa ei pysty sanomaan suoraan, niin se purkautuu lopulta ulos ikävällä tavalla. Silloin suoraan puhumisen idea jollain tavalla katoaa.

Tiimityössä olen huomannut, että suoraan puhuminen on erittäin vaikeaa. Varsinkin, kun siihen liitetään vielä yrityksen pyörittäminen. Olen huomannut, että suoraan puhumista usein arvostetaan, mutta toteutus saattaa jäädä. Itsensä altistaminen tunteille jätetään tekemättä. Sorrun tähän itsekin. Pitäisi sanoa, mutta aina ei vaan jaksa.

Itse olen aina ollut melko asiakeskeinen, mutta monesti erittäin hienovarainen sanomisissani. Olen tuonut asiat esille niin hienovaraisesti, että lopulta olen kadonnut itsekin punaisen langan mukana. Siksi otinkin kevään 2022 tavoitteeksi, että pyrin sanomaan asioista suoraan. Voin todeta, että oli haastavin kevät ikinä, mutta opettava. Tilanteissa, joissa puhuin suoraan, koin itseni kylmäksi ja tunteettomaksi. Siitä syntyi tämän esseen aihe. Esseen, jonka aloitin jo neljä kuukautta sitten. Sain palautetta, että tuon asiat esiin kohteliaasti ja avoimesti, mutta se ei vienyt sitä tunnetta kuitenkaan pois. Koin, että en välitä muiden tunteista tai olen jotenkin vaativa. Olen pohtinut, mistä se johtuu. Se pohdinta on vielä kesken. Mediassa ihmiset, jotka puhuvat suoraan, näyttäytyvät usein kovina ja kylminä. Ehkä sieltä joku mielikuva on pinttynyt myös omaan päähäni, että suoraan puhumalla tiimissä lukeudun juuri tuohon.

Paljon ajatuksia on herännyt itselläni myös siitä, miksi kahden kesken on paljon helpompaa puhua suoraan kuin ryhmässä. Jos suoraan puhuminen jää tiimissä pelkästään yksilöiden vastuulle, se on iso vastuu. Jos suoraan puhumisen kulttuuria ei ole, niin sekä heidän, jotka puhuvat suoraan ja heidän, jotka hiljenevät on vaikeaa olla. Itse olen kuitenkin kokenut aina, että suoraan puhuminen on välittämistä. Välittäminen mielletään yleensä avun antamiseksi ja toisten tukemiseksi. Sinä, joka mietit, oletko tyly tai kylmä tai tunteeton puhuessasi suoraan, niin haluan sanoa, että sinä välität.