Tampere
28 Mar, Thursday
1° C

Proakatemian esseepankki

Tunteet ovat kaiken inhimillisen toiminnan polttoaine



Kirjoittanut: Ida-Maria Valtti - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Tunteet ei kuulu työpaikalle
Camilla Tuominen
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Kirjoittanut: Ida Valtti & Iida Manninen 

 

Huomasimme keväällä, että tiimissämme ei sallita negatiivisten tunteiden näyttämistä. Konkreettisesti tämä näkyi etäpajojen alkuun tehtyjen fiiliskierrosten aikana nousseiden väsymyksen, vitutuksen tai muiden negatiivisina koettujen tunteiden kieltämisenä. Tämä tuntui mielestämme tukahduttavalta ja siltä, ettei tiimissä saa olla oma itsensä. Tunteet ovat kuitenkin osa meitä ihmisiä ja niiden poissulkeminen saattaa jopa nostaa pintaan lisää negatiivisia tunteita. Keskustelimme näin Iidojen kesken aiheesta jo keväällä ja päätimme nostaa kissan pöydälle näin esseen muodossa.  

 

Saako tunteita näyttää? 

Tunteet ovat erottamaton osa ihmistä, ja siksi ne kannattaa sallia myös työelämässä ja hyödyntää niiden voima. Johda tunneilmastoa kirjan mukaan usein esitetty kysymys ”Saako työpaikalla näyttää tunteita?” on väärä. Ihmiset tuntevat ja kokevat tunteita joka hetki – myös työpaikalla. Sen vuoksi oikea kysymys onkin: ”Miten tunteet huomioidaan työpaikalla ja miten niiden kanssa toimitaan?” (Rantanen, Leppänen, Kankaanpää 2020, 12.) Tunteet työpaikalla eivät ole sen kummempia kuin muussa elämässä, tunteiden takana on perustarpeet (Valkama 2020). 

 

”Tunteet ovat kaiken inhimillisen toiminnan polttoaine” (Rantanen ym. 2020, 12). 

 

On ymmärrettävä se tosiasia, että ihmiset ovat tuntevia ja kokevia olentoja myös työpaikalla. Meissä ei ole kytkintä, josta tunteet voisi laittaa pois päältä. Meissä jokaisessa on sisäänrakennettu tarve tuntea, kokea ja ilmaista itseämme. Jos jättää jatkuvasti omat tunteet huomioimatta ja tukahduttaa ne, vieraantuu yhä kauemmas itsestään. Jos kieltää tunteensa, kieltää myös osan itsestään. Tunne-elämä kapenee ja latistuu, ja vähitellen ihmisestä tulee robotti, joka vain suorittaa elämää päivästä toiseen. Tällainen kehityksenkulku näyttäytyy organisaation tasolla heikentyneenä sitoutumisena, motivaation vähenemisenä, tyytymättömyyden kasvuna sekä tuottavuuden laskuna. Tunteiden ohittaminen tai tukahduttaminen voi johtaa myös siihen, että käsittelemättömät tunteet pyrkivät esiin haitallisempaan muotoon vääristyneinä. Jos ihminen on vihainen johtoportaalle tai itselleen, mutta kieltää ja tukahduttaa vihansa, alkaa helposti tuntea halveksuntaa koko työyhteisöä kohtaan ja keskittyy vain niihin asioihin, jotka ovat huonosti. On hyvin tyypillistä, että työyhteisön ongelmien ydin on kielletyt ja torjutut tunteet. (Rantanen ym. 2020, 19.)  

 

Meidän näkemyksemme tunteiden näyttämisestä Samoassa on se, ettei kaikkia tunteita sallita näyttää. Yleisesti ehkä puhutaan, että tunteet saa näyttää, mutta todellisuudessa sitä ei kuitenkaan hyväksytä. Muutamat ovat jopa sanoneet ääneen, että vain positiivisten tunteiden näyttäminen on hyväksyttävää. Meidän kohdallamme tämä on aiheuttanut sen, että ei pysty olemaan täysin oma itsensä tiimissä, vaan joutuu jatkuvasti olemaan hieman varpaillaan. Olemme molemmat tottuneet näyttämään tunteemme avoimesti myös työpaikalla. Kokemuksesta voimme sanoa, että kun kaikki tunteet sallitaan, on työpaikan ilmapiiri huomattavasti vapautuneempi ja on helpompi hengittää. Kuinka paljon helpottaakaan, kun voi avautua työkaverille kusipää asiakkaasta sen kummempia miettimättä. Ja kun on saanut avautua, mieli kevenee ja taas voi jatkaa töitä normaaliin tapaan. Jos taas työkavereille ei voisi avautua tällaisissa tilanteissa, oma suorituskyky laskisi, sillä tilanne jäisi kaivelemaan omaan mieleen.
 

Tunteet vaikuttavat sekä tiimin, että koko organisaation suorituskykyyn. Tiimit, jotka omaavat hyvän tunneilmaston ovat selkeästi tuottavampia, tiimin tunneilmasto selittää jopa 71 prosenttia tiimin tuloksellisuudesta. Positiiviset tunteet parantavat yhteistyökykyä ja lisäävät jäsenten työpanosta. Negatiivisten tunteiden ilmaisemista yritetään välttää monissa tiimeissä. Tutkimusten mukaan tiimit, joissa puhutaan negatiivisista tunteista, suoriutuvat huomattavasti paremmin analyyttisyyttä vaativista tehtävistä. Yhteenkuuluvuuden tunne, lojaalius ja toisten tukeminen ovat myös näissä tiimeissä vahvempia. Negatiivisista tunteista puhumisesta on hyötyä myös, kun halutaan ratkoa tiimin sisäisiä konflikteja. Olennaista on kuitenkin se, miten negatiiviset tunteet ilmaistaan. (Rantanen ym. 2020, 38.) 

 

Tekopositiivisuutta 

Nykyaikaisessa johtamismallissa johdetaan ihmisiä ihmisinä. Mikä meistä sitten tekee inhimillisiä, ihmismäisiä olentoja? Tunteet. Tunteet erottavat meidät koneista ja roboteista. Kun törmäsimme tiimissämme vallitsevaan tunteiden tukahduttamisen kulttuuriin, mietimme voiko meistä koskaan tulla mitään muuta kuin valetiimi. Jos meidän tiimissämme ei ole hyväksyttävää olla ihminen, voiko omaa paikkaansa löytää tiimissä?  

 

Tiimimme ensimmäinen steppi tunteita normalisoivaan yhteisöön on tunnistaa tilanne ja vastata kysymykseen; “saako meillä tuntea?”. Keväällä 2021 Teamsissa käytyjen fiiliskierrosten tarkoitus oli hyvä, mutta usein vastaan nousi vain positiivisten tunteiden hyväksyminen. “Negatiiviset tunteet pitää peittää, ne tarttuvat muuten muihin”. Oletko koskaan pidättänyt töissä tai koulussa tunteissasi, pyrkinyt täydelliseen pokerfaceen, kunnes kotiin tultuasi tunteiden pato halkeaa ja tunteet purskahtavat ulos patoon revenneestä halkeamasta? Camilla Tuominen kirjoittaa osuvasti kirjassaan Tunteet ei kuulu työpaikalle seuraavasti: “On suuri houkutus sivuuttaa omat tunteemme, mutta ongelma tunteiden piilottamisessa on se, että paska kertyy”. 

 

Tarpeeksi pitkään niellyt ja pidätellyt tunteet alkavat pidemmässä juoksussa kalvamaan sisintämme ja vaikuttamaan huomattavasti asenteisiimme, käytökseemme sekä ajatuksiimme. Usein tällainen käytös näkyy työyhteisössä jouruiluna, kateutena, kriittisyytenä, muiden haukkumisena tai kyynisyytenä. Ajatus positiivisesta tiimistä kopsahtaa omaan nilkkaan tunteiden patoutumisen seurauksena ja kulissin alla muhii negatiivisuuden mörkö.  

 

Jotta tiimistämme kasvaisi tulevaisuudessa tunneälykäs ryhmä, meidän täytyy uskaltaa kohdata myös negatiiviset tunteet. Jos haluamme nousta seuraavalle tekemisen tasolle ja olla paremmin valmiita tulevaisuuteen, meidän on uskallettava kohdata kaikki ihmiset syvemmällä tasolla. Meidän pitää luoda yhteyksiä, jotka eivät perustu vain konkretiaan, pintaan tai tapoihin. (Tuominen, C. 2020. 72.) Tällä syvemmällä tasolla on näkymättömän sitoutumisen mahdollisuus. Tämä on sinänsä herkullinen huomio, sillä tiimissämme on puhuttu sitoutumisesta ja vastuun ottamisesta yksilötasolla. Jos tiimissämme ei edes haluta kohdata toisia syvemmällä tasolla, voiko odottaa yksilöltä sitoutumista? Meillä ei tiiminä eikä organisaationa ole varaa jäädä pyörimään lillukanvarsiin, vaan meidän täytyy löytää tunnetasolla sitoutumisen taito. 

 

Positiiviset vs. negatiiviset tunteet 

Sekä positiiviset että negatiiviset tunteet lisäävät energiaa, esimerkiksi innostus, ylpeys, pelko ja viha ovat kaikki energiaa lisääviä tunteita. Suru, häpeä ja tyytyväisyys ovat taas energiaa vähentäviä tunteita. Esimerkkinä suuttumus nostaa energiatasoa, lisää halua ottaa riskejä ja tekee ajattelusta nopeaa ja pinnallista. Tunteet vaikuttavat myös siihen, millaisia ja kuinka haastavia tavoitteita asettaa itselleen. Positiivisia tunteita kokevat ihmiset asettavat yleisesti ottaen korkeampia ja haastavampia tavoitteita. Hyvällä mielellä uskoo vahvasti omiin kykyihin ja riman asettaa korkealle. Ahdistuneena pienikin tavoite voi tuntua suurelta ja riman asettaa mahdollisimman alas. (Rantanen ym. 2020, 32.) 

 

Positiiviset ja negatiiviset tunteet ovat riippuvaisia toisistaan. Tunteita ei vain pysty sulkemaan pois, tukahduttaa tai jättää valikoiden huomioimatta. Jos työyhteisössä ei osata rakentavasti käsitellä negatiivisia tunteita ja ne sivuutetaan tai torjutaan jatkuvasti, jotain jää puuttumaan myös positiivisuudesta. Usein negatiivisten tunteiden kautta syntyy myös positiivisia tunteita. Kun saa vapaasti kertoa ongelmistaan, se voi lisätä läheisyyttä, ongelma selkiintyy, se voi ratketa ja siihen liittyvä ahdistus ja huoli poistuvat. Jaettu suru yhdistää. Negatiivisten tunteiden vastapainona positiiviset tunteet tuntuvat sen vuoksi usein erityisen elähdyttäviltä. Ilman negatiivisia tunnekokemuksia positiiviset tunteet menettäisivät osan elämysvoimastaan. (Rantanen ym. 2020, 42-43.) 

 

Jokaisen työpaikan tunneilmastoon kuuluu myös negatiiviset tunnereaktiot. Siinä on kuitenkin eroja, millaisen roolin tunnereaktiot ottavat. Ovatko reaktiot ohimeneviä turhautumisia ja pettymyksiä vai ovatko ne jatkuvaa kyynisyyttä, loputonta nurinaa tai ikuista vastustamista. Rajoittuvatko negatiiviset reaktiot yksittäisiin tilanteisiin tai ihmisiin vai ovatko ne jatkuvia. (Rantanen ym. 2020, 127.) Tämä pitäisi osata ottaa huomioon myös tiimissämme. On täysin eri asia purkaa esimerkiksi hetkellinen turhautuneisuus kuin velloa jatkuvasti negatiivisuudessa.  

 

Tehdään tunteet eläviksi 

“Ehkä tärkein, vaikuttavin ja yksinkertaisin tunteiden johtamisen työkalu on tunteiden tarkempi nimeäminen.”  Näin kirjoittaa Camilla Tuominen kirjassaan Tunteet ei kuulu työpaikalle. Tunteet, etenkin negatiiviset sellaiset, mielletään usein epämääräisiksi ja uhkaaviksi asioiksi, joista kukaan ei saa kiinni. Niitä vältellään, pelätään, hävetään ja piilotellaan. Camilla Tuomisen mukaan tunnesanavaraston rikastuttaminen on kehusanavaraston kerryttämistä tärkeämpää. Nimenomaan tunteiden nimeäminen on tunneälyn kehittämisen avain. Kun tunteelle on annettu nimi, se rauhoittaa aivoja ja ohjaa paremmin tunteen aiheuttaneisiin syihin ja johtaa viisaampien päätöksien tekoon.  

 

Samoa voisi tiiminä oppia nimeämään yksilön ja tiimin tasolla kohtaamansa tunteet erilaisten harjoitusten avulla. Mitä tunteita missäkin tilanteissa tunnetaan, mitkä tunteet tuntuvat toisista pelottavilta ja mitä tunteita tiimiin toivottaisiin lisää. Mikä on Samoan tunnesanavaraston laajuus? Kuinka sitä voisi laajentaa lisää? 

 

Tunteet ovat inhimillisyyden merkki ja ne ovat erittäin henkilökohtaisia. Me emme reagoi kaikkiin tunteisiin samalla tavalla. Tiimissä on erilaisia “tuntijoita” ja meistä jokainen reagoi eri tavalla kokemiinsa tunteisiin. Se, että esimerkiksi positiivista pöhinää ja innostuksen kiljaisuja pidetään lähtökohtaisesti positiivisena, motivoivana ja iloisena asiana, ei aina kuitenkaan aiheuta jokaisessa yksilössä positiivista reaktiota. Esimerkiksi introvertit saattavat ahdistua pulppuavasta tunteiden ilmaisusta ja kokevat painetta maltillisina tunteiden ilmaisijoina siitä, että pitäisi reagoida tunteeseen tällä samalla pulputtelevalla positiivisuudella. Vaikka tässä ilmiössä voidaan puhua “pakkopositiivisuudesta”, ei positiivisuus ole missään nimessä negatiivinen asia. Positiivisuus on jokseenkin hankala käsite, sillä se pitäisi pystyä valjastamaan aidoksi, hyväksyttäväksi muttei pakonomaiseksi piirteeksi. Positiivisuuden pakottaminen tai sen latistaminen ovat molemmat huonoja vaihtoehtoja. Tärkeämpää olisi hyväksyä erilaisuus ja uniikkius, se että meillä on erilaisia tapoja, ajatuksia ja tunteita. 

 

Lopuksi 

Työpaikalla negatiivisten tunteiden käsittely on monesti valtavan helpottavaa. Saa vihdoin sanoa, miltä asiat todella tuntuvat. Usein myös huomaa helpotuksekseen, ettei olekaan tunteidensa kanssa yksin, vaan jollain muullakin on samanlaisia tunteita. (Rantanen ym. 2020, 129.) 

 

Näkisimme että tiimimme kokisi hyödylliseksi keskustella ajan kanssa tunteista avoimesti. Esimerkiksi pajan pitäminen aiheesta ei olisi välttämättä huono idea. Joka tapauksessa Samoa tarvitsee tunteiden tunnistamista, niiden esille tuomista ja hyväksymistä. Tällä hetkellä tiimissämme eletään valetiimin vaihetta. Jotta pääsemme eteenpäin ja voimme kasvaa tiiminä, tarvitsee meidän tehdä tunteet eläviksi.  

 

 

Lähteet: 

Rantanen, J., Leppänen, I. & Kankaanpää, H. 2020. Johda tunneilmastoa – Vapauta työyhteisösi todellinen potentiaali. Helsinki: Alma Talent. 

Tuominen, C. 2020. Tunteet ei kuulu työpaikalle. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.  

Valkama, H. 2020. Kiukutellaanko teillä töissä? Ei pitäisi, mutta tunteet saa silti tuoda työpaikoille – tutkimushanke vahvistaa tunteiden hyödyn töissä. Luettu 11.12.2021. Kiukutellaanko teillä töissä? Ei pitäisi, mutta tunteet saa silti tuoda työpaikoille – tutkimushanke vahvistaa tunteiden hyödyn töissä (yle.fi) 

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close