Tampere
28 Mar, Thursday
3° C

Proakatemian esseepankki

Tunnetaidot keskiöön



Kirjoittanut: Matilda Tistelgren - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Johtajuuden ristiriidat
Alf Rehn
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Luin hiljattain kirjan nimeltä Johtajuuden ristiriidat, kirjoittaja Alf Rehn. Kirja oli pullollaan mielenkiintoisia näkemyksiä johtajuudesta ja nimenomaan sen kätkemistä ristiriidoista ja vaikeaselitteisyyksistä. Kun toiseen suuntaan pyllistää niin toiseen kumartaa, niin se menee yleensä etenkin johtajuudessa. Olitpa johtajana kuinka hyvä, reilu, ymmärtäväinen tai taitava tahansa,  yleensä joudut kuitenkin toimimaan jotakin kohtaan kurjemmin pelkästään jo olosuhteiden, tilanteiden tai tavoitteiden luomasta pakosta. Se on yksi johtajuuden suurimmista haittapuolista ja sitä tulee osata sietää toimiakseen etenkin suuremmissa yrityksissä johtaja-asemassa. Johtaja ei voi miellyttää kaikkia, vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Johtaja on kuitenkin lopulta se henkilö, jonka tulee ajatella firman etua ja tehdä päätöksensä peilaten siihen yksiselitteiseen faktaan.

 

Tunneälyä!

Kirjasta Johtajuuden ristiriidat esseen kärjeksi valikoitui johtamisen vaatima tunneäly ja sen aiheuttamat mahdolliset haasteet ja mahdollisuudet. Oli mahtavaa uppoutua tekstiin, jossa käsiteltiin muun muassa empaattista johtamista ja ”naismaista” tapaa johtaa, nimenomaan positiivisesta ja rohkaisevasta vinkkelistä. Oli siistiä lukea, kuinka paljon tunnetaidot mahdollistavatkaan ja helpottavat arjessa käytyä kommunikointia ja erinäisiä tilanteita.

 

Syvennytääs hieman siis tunneälyyn…

Johtajan tunneäly taidot voi karkeasti jakaa kolmeen ryhmään:

  1. Kyky tunnistaa
  2. Kyky tulkita
  3. Kyky toimia

Nämä kaikki muodostavat selkeän jatkumon. Jos emme kykene tunnistamaan, emme kykene myöskään tulkitsemaan, ja jotta voimme toimia tarvitsemme jotain tulkittavaa.

Kaikki alkaa siis tunteiden tunnistamisesta ja luo loogisen polun johtaen toimintaan. Jos yksi osa sakkaa, koko paletti sakkaa. Jos emme kykene tunnistamaan ”alaistemme” tunteita, emme etene polullamme askeltakaan pidemmälle. Matka tyssää siis vaiheeseen yksi. Johtajan tulee olla hereillä ja kyetä katsomaan, kuuntelemaan, aistimaan sekä olemaan läsnä ja kiinnostunut. Johtajan tehtävä on tarttua myös pieniin vivahteisiin eikä katsoa pelkkää suurta kuvaa.

 

Empaattisuusko avain hyvään johtamiseen?

Johtamisessa puhutaan yleensä tunnetaidoista, joista erityisesti empaattisuus nostetaan usein esille. Empaattisuus mielletään yleensä tunteellisuudeksi ja tunteellisuudesta erityisesti jopa herkkyydeksi. Herkkyyttä leimaa vielä puolestaan epävarmuus ja varovaisuus, jopa rohkeuden puute tai miellyttäminen. (Nämä tosiaan vain stereotypioita ja kärjistyksiä.)

”Monet asiat mitkä näemme naismaisina- kuten empatia, hoiva, välittäminen, tunteet ja kommunikointi- ovat luonnollisesti erittäin tärkeitä osaamiskenttiä johtamisessa.” (Johtajuuden ristiriidat, Alf Rehn)

Mä itse olen joutunut miettimään useaan otteeseen omassa ”unelma tavassani” johtaa nimenomaan empaattisuutta. Olen itekin kohdannut niin omia ennakkoluuloja kuin muiden huomaamatta asettamia ennakkoluuloja liittyen empaattisuuteeni ja tapaani kohdata ihmiset nimenomaan väittämisen ja tunteiden kautta. Osaanko tehdä päätöksiä, osaanko pysyä lujana, kykenenkö aiheuttamaan toiselle huonon fiiliksen pakon vaatiessa, osaanko seistä päätöksieni takana ja niin edelleen. Ja vastaus on, kyllä kykenen ja kyllä osaan, empatia ei tosiaan sulje näitä asiota pois.

”Empatia ei ole nimittäin pelkästään yleistä tunteellisuutta vaan ennemminkin se on kyky eläytyä: taito, joka sitoo meidät muihin ihmisiin. Empatia on kyky, joka auttaa niin kommunikaatiossa kuin yhteistyössä, niin motivaation luomisessa kuin ongelmatilanteiden ratkomisessa. Eli miltei kaikessa, mitä johtaja tekee.” (Johtajuuden ristiriidat, Alf Rehn)

 

Kaikki ollaan vaan ihmisiä

Välillä tuntuu, että johtaja mielletään esimerkiksi sanojen vahva, jämpti ja suora, alle. Kun itse en koe olevani liiemmin mitään näistä, ainakaan sen suuremmissa määrin, olen joutunut miettimään ja pohtimaan omaa tapaani johtaa ja sitä mitä haluaisin sen olevan. Olen saanut kuitenkin oppia ja ymmärtää myös käytännössä sen, kuinka merkittävää on osata johtaa tunteella ja erityisesti niitä omia vahvuuksia ja taitoja hyödyntäen. Jokaisella meillä on omat vahvuutensa ja niiden valjastaminen käytäntöön ei voi olla muuta kuin loistava idea. Mä olen tajunnut sen, että johtajan ei tarvitse olla kivikasvo, robotti tai kovanaama. Paras tapa johtaa on olla oma itsensä,  muistaa välittää muista , kuunnella sitä jolla on asiaa, olla läsnä siellä missä on ja olla ihmisten luottamuksen arvoinen. Kun kykenet näyttämään, että homma on hallinnassa ja asiat rullaavat, pyytämään apua sitä tarvitessa ja olemaan paras mahdollinen versio itsestäsi pääset pitkälle.

” Syy siihen, miksi vaadimme johtajiltamme empaattista osaamista, on ehkä ennen kaikkea se, että haluamme johtajiemme olevan ihmisiä: sellaisia joilla on tunteita ja jotka tästä syystä ymmärtävä tunteita.” (Johtajuuden Ristiriidat, Alf Rehn)

 

Näytetäänkö vain hyvältä paperilla?

Johtajana oleminen kuulostaa kivalta hommalta, mikä olisikaan parempi titteli CV:ssä kuin johtaja. Etenkin jos siitä on saanut nostettua mukavasti liksaa, ympärilleen hyvät verkostot ja suhteet ja vielä muuta mukavaa päälle. Mutta on siinä puolensakin. Johtaminen ei ole mitenkään helppo homma, koska tilanteet jota johtajat joutuvat kohtaamaan ovat usein hyvinkin vaativia.

Työyhteisössä näkee vaikka ja mitä, raskaita eroja, onnellisia syntymiä, kuolemaa, irtisanomisia, rakastumista ja kaikkea näiden väliltä. Johtaja on se henkilö, jonka tulee pystyä reagoimaan tähän kaikkeen. Ihmisten isoihin asioihin, niin iloisiin ja onnellisiin kuin surullisiin ja katkeriinkin.

Johtajalla tulee olla rohkeutta ja kykyä astua ihmisten kriiseihin, tukea, ymmärtää ja antaa tilaa. Jos asiat sivuuttaa ja jää odottamaan sitä oikeaa hetkeä (mitä ei muuten koskaan yleensä tule) ajaa juna ohi monen monta kertaa ja luottamus rapisee rapisemistaan.

Jokainen reagoi kyseisiin tilanteisiin tavallaan, mitään oikeaa mallia ei todellakaan ole. Tärkeintä on vain reagoida ja nähdä ihminen sillä hetkellä kun hänen elämässä tapahtuu suuria. Johtajan ei ole työpaikan lohduttaja ja terapeutti, ei tosiaan. Johtaja on se joka näkee ja kuulee, huomaa ja ennen kaikkea reagoi. Tärkeintä on, että yrittää, on läsnä ja näyttää kiinnostuksensa. Sillä pääsee taatusti jo erittäin pitkälle.

Sanat ”tunteet, empaattisuus ja hoiva” johtavat tutkimusten mukaan vielä suuresti mielenyhtymäänm joka liittyy kuitenkin väistämättä naisiin ja jopa pehmoiluun, mutta eihän johtajuus tietenkään ole pelkästään tunnetaitoja. Ei pelkällä hoivalla, empatialla ja tunteilla tehdä voittoa ja rakenneta kannattavaa bisnestä, mutta niiden avulla rakennetaan muun muassa vankka pohja luottamukselle, joka puolestaan osakseen rakentaa esimerkiksi merkityksen työnteolle ja syyn panostaa, olla paikanna ja läsnä. Kun pidät omistasi huolta saat taatusti omasi myös takaisin.

”Johtajuus sisältää tunteita, kyyneliä, hassuttelua, välittämistä ja toisen ihmisen hoivaamista. Tämä ei ole vika eikä puute, eikä ongelma vaan osa elävää johtamista. Näki sen sitten outona tai ei.” (Johtajuuden ristiriidat, Alf Rehn)

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close