Tampere
26 Sep, Sunday
12° C

Proakatemian esseepankki

Tunneälykkyys on pop!



Kirjoittanut: Heidi Hydén - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olipa erittäin osuva essee tähän hetkeen vuotta. Kirjoitat todella lennokkaasti ja mielenkiintoa herättävällä tavalla. Ahmaisin esseesi kertaheitolla ja olin siitä hyvin mielissäni. Osuu kohdalleni tällä hetkellä paremmin kuin hyvin BL:n roolin huomioon ottaen ja sai minut pohtimaan, kuinka olen toiminut johtajan saappaissa syksyn aikana ja mitä tapahtuu, jos johtaja itse uupuu. Missä silloin on epäkohta?

 

Allekirjoitan täysin ajatuksesi johtajuudesta. Muiden edun asettaminen edelle ja sitä kautta kaikkien oma loisto taivaisiin, on varsin havainnollinen ja merkittävä ajatus. Tilanne meillä Proakatemialla on hieman todellisuutta erilaisempi, kun mietin sitä, kuka johtajaa sitten kuuntelee ja sparraa. Meillä ei ole esimiehen esimiestä vai onko se tässä kohtaa oma valmentaja? Ajankohtaisena aiheena sait minut pohtimaan myös sitä, onko Proakatemialla täysin realistinen toimintaympäristö harjoittaa johtajuutta? Tiimin sisällä saattaa olla kymmeniä erilaisia maaleja ja jokainen tähtää omiinsa. Verrattuna oikeaan yritysmaailmaan, jossa yrityksen sisällä kaikki tähtää samaan maaliin. Toinen mikä nousi mieleeni vahvasti, liittyy tasa-arvoisuuteen. Loppujen lopuksi kaikki on tasavertaisia opiskelijoita, mikä vaikuttaa asenteisiin ja tekemiseen. Annetaanko johtajalle oikeasti mahdollisuus johtaa vai onko se vain jonkinlainen kiva ”leikki”?

 

Valaisit hieman Suomen tilannetta työuupumuksen ja mielenterveysongelmien parissa. Olen itsekin aikoinaan kokenut työuupumuksen ja tällä hetkellä aviomieheni on kotona poissa työelämästä kyseisen syyn takia. Tämä on todella huolestuttavaa eikä mikään olan kohautus juttu. En tiedä, onko se pelkästään johtajasta kiinni vai voiko siihen liittyä myös nykypäivän työkulttuuri ja odotukset. Tuntuu, että aina löytyy jotain, mitä voisi tehdä paremmin ja tehokkaammin. Onnistumisten sijaan puhutaan vain siitä, mikä meni pieleen. Tavoitteita nostetaan jatkuvasti. Henkilökohtainen suoritus ja paine kasvavat liian suuriksi. Toki nyt kun luen kirjoittamaani tekstiä, ymmärrän, että edellä mainittuihin asioihin johtaja voi vaikuttaa huomattavasti.

 

Mainitsit omista työuupumuksistasi. Oletko huomannut näissä yhtäläisyyksiä? Tai tunnistatko oireita, kun olet lähellä uupumista? Huomasin omasta kokemuksestani, mikä johti omaan uupumukseeni. Nykyään tunnistan jo aika nopeasti, kun olen menossa huonompaan suuntaan. Olen pohtinut myös, vaikuttaako uupumukseen ihmisen persoonallisuus, työtavat tai arvot. Pystyn samaistumaan sinun ajatuksiisi siitä, kuinka puurretaan viimeiseen asti ja sitten saa levätä. Olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään tätä ajattelua ja huomaan voivani paremmin. En usko pääseväni tästä asenteesta koskaan, mutta sallivampi ote itseään kohtaan on helpottanut. Ei ole enää sanoja: ”pitää” tai ”pakko”.

 

Ilahduttavaa lukea, että kuuntelu on todella tärkeässä roolissa johtajan saappaissa. Tästä olen lukenut paljon erilaisten johtamiseen liittyvien kirjojen parissa. Kuuntelu on äärimmäisen tärkeää ja sillä on merkitystä, miten kuuntelee. Ei ole sama asia olla kuuntelevinaan vai kuunnella oikeasti aidosti läsnä. Toinen suuri oivallukseni on jatkaa keskustelua toisen osapuolen asiasta. Pahinta on kääntää toisen huoli omiksi kokemuksiksi. Tarkoitan tällä sitä, kun joku toinen kertoo huolensa jaksamisesta, niin olisi hyvä välttää tähän reagoimista tyylillä: ”Joo mullakin on ollut ihan hirveästi hommaa viime aikoina ja mietin, miten jaksan”. Reagointi kannattaa valita mieluummin seuraavasti: ”Sulla on ollut niin paljon projekteja nyt meneillään, että varmasti väsyttää”

 

Johtajan ja alaisen välisestä puheesta uskallan olla hieman eri mieltä. Uskon tietynlaiseen hierarkiaan ja itse haluaisin pitää omat henkilökohtaiset asiani erillään työpaikasta. Pintaraapaisun voi aina tehdä, mutta en kaipaa syvemmälle tasolle menemistä johtajan kanssa. Työasioiden puiminen on asia erikseen. Palautteesta olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ilman sitä on todella vaikea kehittyä, motivoitua tai ylipäänsä saada merkitystä työlleen. Uskon pahimmillaan palautetta tulevan vasta silloin, kun jokin asia menee väärin tai epäonnistuu. Tämän olen kokenut itse edellisessä työpaikassani ja sen takia Proakatemiallakin on ollut omat haasteensa, kun ei ole kokenut itseään tai tekemää työtään merkitykselliseksi.

 

McEwenin allostaattinen stressiteoria oli mielenkiintoinen termi, mihin en ole aikaisemmin törmännyt. Myös virtapiikit antoivat erilaista perspektiiviä ajattelulleni. Kiitos Auri, opin uutta! Luettuani esseetäsi, tunnistan todella sinut kuvailemastasi puurtajasta. Mistä luulet sen johtuvan? Virtapiikit ovat osa minunkin elämääni ja mietin, mikä ajaa toiset näihin sykleihin helpommin kuin toiset pystyvät samaan aikaan vain ottamaan rennosti. Pitäisi pystyä päästämään irti jo ennen kuin seuraava virtapiikki iskee, mutta miten sen tunnistaa olevan tulossa. Jos tiedät tähän vastauksen, kuulisin sen mielelläni ja veisin omaan arkeeni.

 

Kannatan ajatustasi ennaltaehkäistä johtajuutta ja kannatan myös ajatusta siitä, että jokainen henkilö pysähtyisi hetkeksi miettimään, mikä on oma jaksamisen tilanne tällä hetkellä ja voisiko tulevia virtapiikkejä myös ennaltaehkäistä. Tunneälykkyys on pop!

 

Sometimes you don’t realize you’re actually drowning when you’re trying to be everyone else’s anchor

 

LÄHTEET

 

Saarelainen, A. 2020. Johtajuuden merkitys uupumuksen ennaltaehkäisyssä. Proakatemian esseepankki. Luettu 24.11.2020. https://esseepankki.proakatemia.fi/johtajuuden-merkitys-uupumuksen-ennaltaehkaisyssa/

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close