Meidän lapsuutemme vaikuttaa nykypäivään ja siihen millaisia nuoria ja aikuisia meistä kasvaa enemmän kuin osaamme edes ajatella. Lapsena koetut epämiellyttävät ja traumaattiset tilanteet ohjaavat toimintaamme nykyhetkessäkin tiedostamattamme, ellemme ota aikaa lapsuuteeemme syventymiselle ja syntyneiden tunnelukkojen avaamiselle. Omat tunnelukot vaikuttavat keskeisesti ihmissuhteisiimme niin vapaa-ajalla kuin töissäkin.

Kimmo Takasen kirjoittaman kirjan Tunnelukkosi mukaan tunnelukot ovat lapsuudessa opittuja tapoja reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Kun tunnelukko jostain syystä aktivoituu, alamme kokea samoja tunteita kuin lapsena ja alamme käyttäytyä lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti. Koetuissa tunteissa ei ole mitään vikaa, vaan se, miten ne saavat tiedostamattamme meidät toimimaan lapsen keinoin. Nämä keinot voivat olla aikuisiällä haitallisia ja ne voivat toimia jopa itseämme vastaan. Emme voi kuitenkaan välttyä näiltä, vaikka olisimme eläneet kuinka onnellisen ja hyvän lapsuuden, sillä näitä voi syntyä vanhempien lisäksi myös vuorovaikutuksessa opettajiin, valmentajiin, ystäviin tai missä vain vuorovaikutustilanteissa, joissa olemme osallisina. Kun koemme lapsena epämiellyttäviä tilanteita, jotka tuottavat henkistä kipua, aivomme alkaa tiedostamattamme välttää sitä kipua. Tällöin emme pysty kohtaamaan tunteitamme rehellisellä ja terveellä tavalla.

Mikäli omista tunnelukoistaan ei ole tietoinen, ne saattavat aiheuttaa liika vaativuutta itseä ja muita kohtaan, voivat estää tarttumasta haasteisiin epäonnistumisen pelon takia, sekä voivat laittaa meidät suorittamaan saavuttamatta mielenrauhaa. Ne saavat helposti meidät kontrolloimaan itseämme ja ympäristöämme, jotta mitään pahaa ei pääsisi tapahtumaan. Ihankuin voisimme itse kontrolloida kaikkea ja sitä kipua mitä elämä meille kaikille välillä jakaa. Kun tunnelukot ovat voimakkaita, ne saavat meidät kätkemään meidän todelliset tunteemme ja välttelemään ongelmista puhumista.

Kun kokee itsensä ja elämänsä tunnelukoista käsin, kokee asiat helposti vaikeampana kuin ne ovat. Sillä ei välttämättä ole paljoakaan tekemistä toden kanssa, sillä nämä pohjautuvat uskomuksiimme. Silti se, miten koemme asiat, on meille aina totta. Omia uskomuksiaan onneksi voi muuttaa, mutta se vaatii niistä tietoiseksi tulemista ja harjoittelua.

Emme vapaudu tunnelukoista niitä pakenemalla, vaan tietoisesti kohtaamalla tunteemme. Vain sitä kautta meidän on mahdollista vapautua niistä sekä löytää todellinen itsemme, joka ei toimi pelosta käsin, vaan on rohkeasti sellainen, kuin on. Se, että on käsitellyt lapsuuden hankalia asioita ja työstänyt tunnelukkoja ei tarkoita sitä, etteikö enää tuntisi epämiellyttäviä tunteita. Ne eivät vaan enää silloin kontrolloi omaa käytöstä samalla tavalla ja omista tunteista tulee paljon tietoisemmaksi.

Takanen käy läpi kirjassaan seuraavia tunnelukkoja ja avaa niitä siellä enemmän. On mahdollista tehdä myös tunnelukkotesti, jossa saa selville millaisiin tunnelukkoihini itsellä on taipumusta ja kuinka vahvoja ne ovat. Se voi olla hyvä ensikosketus tunnelukkoihin tutustumisessa.

Tunnelukot ovat:

• alistuminen
• emotionaalinen estyneisyys
• epäonnistuminen
• hylkääminen
• hyväksynnän haku
• kaltoin kohtelu
• kietoutuneisuus
• oikeutus
• pessimistisyys
• rankaisevuus
• riippuvuus
• riittämätön itsekontrolli
• suojattomuus
• tunnevaje
• uhrautuminen
• ulkopuolisuus
• vaativuus
• vajavuus

Tunnelukkojen työstäminen voi viedä aikaa eikä itselleen kannata olla liian ankara siinä prosessissa. Erilaiset ihmiset ja tilanteet nostavat näitä pintaan ja monesti itseltä huomaamatta. Tähän minusta sopii hyvin sanonta siitä, kuinka me ihmiset olemme toistemme peilejä aina. Kun toinen nostattaa sinussa jonkun haastavan tuntuisen tunteen pintaan, voi pysähtyä kysymään, mitä minussa herää ja miksi? Helposti käännämme negatiiviset tunteemme toiseen, ja ajattelemme, että vika on toisessa. Itseensä päin kääntyminen on kivuliaampaa aina, mutta toisaalta, se vapauttaa myös ikuisesta uhrin asemasta. Se antaa mahdollisuuden meille vaikuttaa omaan onnellisuuteemme. Se vaan vaatii sen, että kohtaamme myös oman keskeneräisyytemme ja hyväksymme sen. Kohtaamme häpeän ja hyväksymme sen. Kohtaamme sen, että olemme haavoittuvaisia ja kaikki se, joka minussa herää on jo minussa, ei muissa. Muut vaan tuovat sen esiin.

Omista tunnelukoista tietoiseksi tuleminen on jo mielestäni iso askel. Uusia toimintamalleja voi aina opetella, eikä vanhoihin totuttuihin toimintamalleihin lipsahtaminen haittaa mitään. Tykkään itse pohtia tunne-elämän asioita joten kirjan edetessä oli helppoa tunnistaa omia sekä lähipiirin tunnelukkoja. Olen itse koittanut harjoitella sitä, että pidennän tunteen ja toiminnan välistä aikaa. Etten reagoisi heti tunteen tullessa, vaan antaisin tunteen tulla ja tuntua ja hyväksyisin sen sellaisenaan. Sen jälkeen, kun suurin tunnereaktio on mennyt ohi, niin toimisin rauhallisemmasta tilasta käsin. Ihmisen viisas mieli ei osaa toimia tunnepuuskasta käsin. Se on kärsivällinen ja toimii rauhasta. En onnistu todellakaan aina, mutta yhä useammin tunnistan jo, jos olen toiminut pelostani käsin eli joku tunnelukko on vaikuttanut käyttäytymiseeni.

Koen myös, että Proakatemia kehittää meitä tässä mielessä. Tiimeissä olemme tiiviisti yhdessä ja käymme paljon dialogia. Erilaiset ihmiset nostavat meissä erilaisia tunteita pintaan ja on pakko oppia reflektoimaan itseään. Tunnistamaan millaisia tunteita muut herättävät minussa ja miksi. Toisaalta myös asettamaan rajoja ja puhumaan suoraan. Siinäpä vasta onkin opeteltavaa. Viimevuosina olen pohtinut ja käynyt läpi paljon tällaisia asioita ja koen, että kirjasta oli apua omassa itsetutkiskelussani. Hyödyn irti saaminen toki vaatii silti rehellistä itsereflektiota sekä myös menneisyyden ja tapahtuneiden asioiden hyväksymistä.

Kirjassa puhutaan myös meidän sisäisestä lapsesta, ja siitä, kuinka voimme menneisyydestämme huolimatta kasvaa turvalliseksi ja vastuulliseksi aikuiseksi. Tämän mukaan tuo sisäinen lapsi ei koskaan katoa meistä, ja siksi on tärkeää, että opimme kuuntelemaan meidän sisäistä lastamme ja antamaan sille sen mitä se kaipaa ja tarvitsee.

Lähteet:

Takanen, K. 2011. Tunne lukkosi. Vapaudu tunteiden vallasta. Suomi: WSOY.