Työskentely tiimissä ei aina välttämättä suju suunnitelmien mukaan. Tiimityö saattaa ottaa, mutta antaa sitäkin enemmän. Olen lukenut muutaman kirjan, missä käydään läpi erilaisia ihmistyyppejä, arvoja ja käyttäytymismalleja. Kirjat ovat saaneet minut pohtimaan ihan uudella tavalla Apajaa.

Apajassa meitä on yhteensä 19 erilaista jäsentä ja sen kyllä huomaa.  Teimme tiimimme kesken persoonallisuustestit, joista selvisikin, että suurimmalla osalla ajattelutyö käydään enimmäkseen tunteiden pohjalta järjen sijaan. Vaikka emme vielä kovin kauaa olemme olleet tiimi, tunne painotuksen huomaa selkeästi. Pienimmätkin asiat ja päätökset keskustellaan läpi ja jokaisen on kerrottava tunteensa asiaa kohtaan. Myös suoraa puhuminen aiheuttaa silloin tällöin ongelmia eikä moni sitä tee, mutta kun puhutaan suoraa silloin yleensä tunteetkin purkautuvat. Olen itse enemmän järki kuin tunne ja tästä syystä välillä tuntuukin vaikealta olla koko tiimissä. Puhun suoraan, mutta tiimin keskuudessa se välillä ahdistaa, sillä pelkään että joku loukkaantuu kommenteistani. Miten sitten opetella toimimaan näin isona ja moniulotteisena tiiminä? Uskon, että ihan jokaiselle Apajalaiselle tekisi hyvää lukea kirja minkä itse luin; Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Kirjassa oli monta todella avartavaa kohtaa, kuinka Apajan tulisi toimia välttääksemme turhat ”mähmimiset” ja loukkaantumiset. Kirja antaa myös hyvät valmistautumiset siihen, miten tulisi myös itse muuttaa omaa ajattelumallia. Jotta voit ymmärtää muita ja muiden käyttäytymismalleja, tulee ensin ymmärtää itseään ja omaa tapaa reagoida.

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan -kirjassa puhutaan paljon myös arvoista ja siitä, miten arvot määräytyvät. Osa arvoista tulee kotoa ja kasvatuksesta, mutta loput arvoista määräytyvät omien ajatustesi ja sinua ympäröivien ihmisten perusteella. Arvot vaikuttavat suuresti myös tapaasi käyttäytyä ja siihen, miten reagoit eri tilanteisiin. Emme ole vielä päättäneet Apajan arvoja ainakaan kovin selkeästi, mutta uskon niidenkin vaikuttavan koko tiimiin. Ehkä sekin, ettei niitä vielä ole missään esillä kertoo tiimimme tilanteesta. Yhdessä päätetyt arvot tiimissämme auttaisivat varmasti useaa tiimimme ongelmakohtaa ja selkeyttäisi asioita. Apajassa on paljon herkkiä ihmisiä, joiden on vaikea puhua suoraan, mikä taas vaikuttaa koko tiimiin. Meidän tiimimme sisältää oikeastaan kahta eri tyyppiä; hiljaiset ja äänekkäät. Välimalleja näistä ei kauheasti ole Apajassa, mikä tekee tiimityöskentelystä todella mielenkiintoista. Pajoissa huomaa, että suurin osa keskusteluista ja dialogeista sisältää sanoja ”tunne” tai ”minusta tuntuu”, mikä kuulostaa erikoiselta. Tätä esiintyy ihan käytännön asioissakin, kun puhumme esimerkiksi aikatauluista tai pajojen vetäjistä.  Koen myös tiimimme ongelmaksi sen, että kun puhumme näistä ”hiljaisista” tai ”äänekkäistä” emme puhu kenestäkään henkilökohtaisesti vaan vältellen ja ympäripyöreästi. Tästä syystä koen, ettemme pääse juurikaan pintaa syvemmälle tiimimme kehityksessä.

Puhuimme viime pajassa paljon siitä, kuinka meidän jokaisen pitäisi opetella myös ajattelemaan ammattimaisemmin asioista ja jättää välillä tunteet väliin. Otamme tunteet mukaan miltei jokaisessa asiassa, mikä taas hidastaa tiimimme palavereita ja pajoja. Palavereista saisimme paljon tehokkaampia, jos jättäisimme turhan tunteilun sikseen. En väitä, etteikö tunteista ja niiden näyttämisestä olisi hyötyä, varmasti on, mutta mielestäni jokaiseen asiaan niitä ei tulisi liittää. Uskon, että tunteet oikeassa suhteessa edistävät Apajaa. Tunnemme toisemme paremmin, kun pääsemme siihen pisteeseen, että uskallamme puhua suoraan. Osaamme myös lukea toisiamme ja toistemme tarpeita paremmin ja näin ennakoida ja helpottaa tulevia tilanteita.

Useassa lukemassani artikkelissa, jossa käsiteltiin nimenomaan aihetta tunteet työpaikalla, todettiin ettei se ole hyväksyttävää. Tunteet ja oman henkilökohtaisen elämän ongelmat eivät kuulu työpaikalle.  Koulumme on työpaikkamme ja olen artikkeleiden kanssa täysin eri mieltä. Meidän tapauksessamme tunteiden tukahduttaminen koulupäivän ajaksi tekee vain hallaa meille itselle ja koko tiimille.  Rönnqvistin kirjoittamassa artikkelissa oli hyvä pointti ”Jos sulkee pois suurimmat negatiiviset tunteensa, ei koe myöskään positiivisia huippuja. Kaikki on tasaista ja vain okei.” Olen täysin samaa mieltä tästä, sillä jos tiimissämme ei uskalleta tuoda negatiivisia tunteita esille, varmasti positiivisetkin tunteet jäävät sivuun. Näin ollen mikään ei tunnu miltään, koska joutuu koko ajan pidättelemään itseään. On vain tärkeä muistaa, ettemme ala käyttää tunteita hyväksi ja niiden verukkeella jätä vastuualueita hoitamatta. Myös se on tiedostettava tarkkaan, miten asiat tiimilleen tuo. Omia henkilökohtaisia ongelmia on hyvä jakaa, mikäli ne heijastuvat tiimiin, jotta omaa poissaoloisuutta voitaisiin ymmärtää. Jos omia henkilökohtaisia ongelmia ei halua jakaa ja tämä peilautuu tiimiimme törkeänä ja huonona käytöksenä, silloin koen sen tiimiämme heikentävänä asiana. Ja tätä ei tulisi hyväksyä.

Olen siis täysin sitä mieltä, että on hienoa, kuinka Apajassa on paljon tunteellisia ihmisiä. Uskon oppivani itsekin omasta käyttäytymisestäni tätä kautta paljon. Tiedostamalla Apajana tunteellisen puolemme voimme kehittää ja käyttää sitä voimavarana.

LÄHTEET:

2018. TEK. Työstä tunteita. Rönnqvist, K. Luettu: 24.8.2019.

https://lehti.tek.fi/tyoelama/tyosta-tunteita

Manson, M. 2018. Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Helsinki: Atena.