Tampere
26 Jan, Sunday
2° C

Proakatemian esseepankki

Tunne älysi



Kirjoittanut: Annika Äijälä - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Tunne älysi

Ymmärrämmekö oikeasti toistemme käyttäytymistä tiimissämme? Hiljaisen hyminän ja hyväksynnän aikakausi on ohi, ja on aika hypätä uudenlaiseen avoimuuteen ja raakaan rehellisyyteen.

Avoimuus voi kuulostaa kauniilta ja helposti toteutettavalta ajatukselta, mutta todellisuus on usein isku päin kasvoja. Se, miten avoimia ja rehellisiä pystymme olemaan toisillemme, peilaa vahvasti siihen, kuinka hyvin tunnemme itsemme. Todellisen minämme.

” Tutkimuksin on selkeästi osoitettu, että perinteinen älykkyys, koulutus ja työkokemus eivät enää riitä työssä ja elämässä menestymiseen. Tänä päivänä onnistuneessa ihmissuhdetyössä tarvitaan tunneälytaitoja” (Isokorpi, s.13).

Tämä on johtava ajatus, joka sai minut kirjoittamaan tämän esseen. Nykyään vaaditaan enemmän muilta ja itseltämme, ja pärjätäksemme hektisyyden keskellä, tarvitsemme aitoutta ja ymmärrystä enemmän kuin koskaan. Ihmiselle on ominaista etsiä elämästään merkityksellisyyden tunnetta ja arvostusta. Voimmeko arvostaa tiimiläisiämme, jos emme tee sitä aidosti?

Tunneälykkyyden keskeinen oppi on kyky tunnistaa tunteiden merkitys, ja ymmärtää tekijöitä toisen käytöksen taustalla sekä ratkaista ongelmia tämän pohjalta. Empatia on vahvasti sidonnainen tunneälyyn, sillä emme voi todella ymmärtää toisiamme, ellemme osaa kuvitella miltä muista tuntuu. Itsetuntemus nousee myös keskeiseen arvoon tunneälyä miettiessä: jos et ymmärrä itseäsi ja pysty luottamaan itseesi, on todella haastavaa ymmärtää toistakaan sen syvällisemmin. Tärkeää on myös tunnistaa se, miten omat tunneilmaisut vaikuttavat muihin.

Tunneälytaidot pähkinänkuoressa ilmentävät ihmisten välisten suhteiden pysyvyyttä ja syvenemistä, kiintymystä, aitoa lämpöä ja kykyä empatiaan. Meidän tulisi päästää toistemme lähelle, jotta ymmärtäisimme toisiamme paremmin. Ilman tätä tunteiden ilmaiseminen on lähes mahdotonta.

Olemme Promisiassa välillä nostaneet ylös sen, miten osalla meistä on suuri vaikutus koko tiimin fiilikseen. Tämä on juuri omien tunneilmaisuiden tarttuvuutta. Tunneälykkäät ihmiset osaavat luoda ympärilleen innostavan ilmapiirin, joka tarttuu helposti muihin ja nostaa kaikki suosta kuivalle pellolle. Tällä ilmiöllä on tietenkin myös kolikon kääntöpuoli.

 

 

Ymmärrys

Ihmisillä on monta yhdistävää tekijää. Jokaisella on suhteellisen samanlaiset perustarpeet, joiden täyttyessä elämä on mielekästä. Psykologinen turvallisuudentunne, inhimillisyys ja identiteetti ovat kantavia teemoja läpi aikojen. Kun joku näistä järkkyy, ihmisen identiteetti kokee kolauksen, johon reagoidaan aikaisemmin opituilla tavoilla. Yksilön identiteetin kehitys voidaan nähdä myös sosiaalisena ilmiönä, sillä se on hyvin usein riippuvainen yhteisön arvoista, joihin kasvetaan tai totutaan, sekä arvostuksesta. Pystymmekö tiiminä luomaan ympäristön, jossa nämä kohdat eivät ole ketään vastaan, vaan toimintaa ja identiteettiä tukevia?

Pahimmillaan ympäristö voi olla tuhoisa. Myrkyllisestä toimintaympäristönä seurauksena on riittämättömyyden ja tyhjyyden tunteita, sekä riitelevät roolit jokaisen sisällä. Ihminen usein mukautuu tilanteisiin ketterästi, mutta jos yksilön roolit ovat ristiriidassa arvojen kanssa, seuraukset voivat olla todella pitkäkantoisia.

Tunteiden tulisi olla ymmärrettyjä ja oikeutettuja, ja toimia voimavaroina. Nykyään kuitenkin työelämässä suositaan sosiaalisuuden ajatusmaailmaa: oikeat tunteet piilotetaan, mikä aiheuttaa pinnallista sopeutumista ja lyhytjänteisyyttä, mistä seuraa ailahtelevuutta ja oman egon palvelemista, kun on syntynyt tunne siitä, ettei ketään oikeasti kiinnosta muu kuin työpanos. Tätä ilmiötä kutsutaan ”minävaurioksi” (Isokorpi, s.15).

Minävaurioinen kasvattaa suojapanssarin suojelemaan omia oikeita tunteitaan, ja asioihin aletaan reagoida pinnallisella ja ”hyväksytyllä” tavalla. Pitkällä aikavälillä tämä aiheuttaa vieraantumista omista tunteista, ja kykenemättömyyttä niiden hallintaan. Näin tunteet kääntyvätkin voimavarasta kirosanaksi.  Voitte varmasti kaikki kuvitella, mitä tästä seuraa ihmissuhteille ja omalle suorituskyvylle, kun mihinkään ei enää osata reagoida aidosti. Onneksi tunneälyä voi kehittää.

 

Itseohjatun oppimisen malli (Goleeman, Boyatzis&McKee, 2002)

Itseohjautuvuus on suuressa huudossa melkein kaikessa, mitä me teemme ja miten valintamme vaikuttavat elämäämme ja tiimin toimintaan. Itseohjatun oppimisen malli on hyvä työkalu tunneälyn kehittämiseen, ja se korostaa kehittyvää ja vahvistuvaa näkemystä itsestä, ja sen kautta myös muista ympärillämme. Mallin voi jakaa viiteen eri muutokseen ja kehitykseen johtavaan pääkohtaan.

  1. Ihanneminä (motivointi)

Ensimmäinen pääkohta keskittyy uuden oppimiseen, arvojen ja moraalisen vastuun reflektointiin yksilön ihanteiden kautta. Jos sinun pitäisi maalata itsestäsi ihannekuva, millainen se olisi? Mitä ominaisuuksia ja käytänteitä sinulla olisi, mitä ihannoit? Ihanneminä paljastaa paljon meidän jokaisen arvomaailmasta. Jos maalaat itsesi menestyvänä mesenaattina, todennäköisesti arvomaailmasi on riippuvainen toisten arvostuksesta ja hyvän tekemisestä muille. Kun tiedostat, millainen haluaisit parhaimmillasi olla, ihanneminä toimii motivaattorina kohti muutosta ja ymmärrystä.

2. Todellinen minä

Toisessa pääkohdassa keskitytään siihen, millaisia oikeasti olemme. Miten ajattelemme, miten hahmotamme maailman? Ajattelemmeko usein pahimman skenaarioajattelun kautta, vai näemmekö vain auringon taivaalla ja kuulemme linnunlaulua, vaikka rakennus olisi juuri kaatumassa päällemme? Todellinen minä on riisuttu ja täysin kaunistelematon versio itsestämme. Tärkeintä tässä on peilata, miten ihanneminä vastaa todellista minää, ja etsiä myös suuret ristiriidat näiden kahden välillä. Esimerkkinä: Jos vihaat taidetta, ja ihanneminäsi on intohimoinen taulujenkeräilijä, kannattaa pohtia motiiveja ihanneminän taustalla. Välillä motiivit yllättävät, kun ne pilkkoo pieniin, rehellisiin palasiin.

3. Kehittymissuunnitelma

Nyt kun todellinen minä, ja ihanneminä ovat selvillä, on aika alkaa miettimään omia kehityskohtia peilaten tavoitteisiin. Mitä vahvuuksia tunnistit itsessäsi, ja miten voisit kehittää niitä? Samaa kannattaa miettiä myös heikkouksien kohdalla.

4.Kokeilu

Kehittymissuunnitelman pohjalta on hyvä alkaa hahmottelemaan uusia toimintamalleja, tunteiden tunnistamista ja ajatusmalleja. Itse halusin kokeilla tätä mallia, ja itsereflektoinnin pohjalta päätin muuttaa ajatteluani aamuisin. Ensimmäinen ajatukseni ei enää ollutkaan torkkunapin painaminen, vaan ajatus siitä, mitä kaikkea hienoa saankaan tänään kokea. Ja voin sanoa, että tällainen pieni muutos vaikuttaa dominoefektillä moneen muuhunkin pinttyneeseen ajattelumalliin pidemmällä aikavälillä.

 5. Luottamuksellisten ihmissuhteiden kehittäminen (apu ja tuki prosessissa)

Viidentenä pääkohtana on tunteiden ilmaiseminen avoimesti muille ihmisille ympärillä. Mieti vaikka asia, jota olet miettinyt pitkään, mutta et ole vain saanut sitä sanottua. Miksi et ole? Luottamus kasvaa tekojen myötä, ja vain olemalla avoin voit kasvattaa luottamusta.

 

 

“Prosessiongelmat”

Luomme yhteisössämme syntyneet tapahtumat, ja ne ovat vain meidän omaa todellisuuttamme, jonka jokainen kokee omalla tavallaan. Tiimityöskentely ei ole aina ihanan suoraviivaista oppimisprosessia; kuten elämässä ylipäätään, myös meidän keskellämme syntyy sisäisiä jännityksiä toisten kanssa. Näitä voikin kutsua prosessiongelmiksi, jotka saattavat kärjistää mielikuvan toisesta. ”Vaikka prosessiongelmia ei aina haluta ottaa käsittelyyn, ne eivät pelkästään ole negatiivisia ilmentymiä, vaan ne pitävät ryhmän elävänä ja auttavat uusien ja luovien ratkaisujen löytämisessä” (Isokorpi s.107)

Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. Tämä kliseinen lause on totta, sillä luomme hyvin usein johtopäätökset toisen käytöksestä tiettyjen olettamuksien, sekä omien kokemuksiemme pohjalle. Aivomme toimivat siten, että vaikka joku tilanne edes etäisesti muistuttaisi jotain aikaisempaa vahvaa kokemusta, toimimme automaattisesti vanhalla oppimallamme tavalla, vaikka rationaalinen reaktio olisikin aivan päinvastainen. Yksinkertaisin ratkaisu olisi tietenkin kysyä toiselta tilanteeseen soveltuvalla tavalla, että onko kaikki kunnossa. Usein kuitenkin pitäydymme päämme sisällä ja elämme oletuksissamme, vaikka emme sitä ulospäin näytä.

”Jokaisen tunnejäljen kohdalle on varastoitunut myös kyseisessä tilanteessa opittu käyttäytymisreatio” (Isokorpi, s.105)

Oletko ikinä ajatellut, että ärtymyksen takana on usein joku toinen tunne? Ja varsinkin negatiivisille tunteille on hyvin ominaista etsiä oikeutusta itselleen. Jos oikeutusta, tai tarkemmin sanottuna ymmärrystä, omille tunteille ei saada, ärrytään helposti jostain toisesta asiasta, ja tämä näkyy usein vahvasti vaikka pitkissä palavereissa.

 

TUNNEKULTTUURIN KEHITTYMINEN PROMISIASSA

Turvallisen ja myönteisen ilmapiirin saavuttaminen Promisiassa ei ole ollut helpoin tie. Olemme välillä olettaneet liikaa, ja meillä on ollut monia väärinkäsityksiä. Usein ristiriitojen alta paljastuu kommunikaation häiriöitä, väärinkäsityksiä ja niistä johtuneita oletuksia, joihin sitten ylireagoidaan, kun asiat nähdään paljon pahempana kuin ne oikeasti ovat. Tämän tiedostaminen on merkityksellistä, sillä aina pitää kysyä, jos kokee että ei ymmärtänyt aivan täysin, tai sanoa, jos tuntee itsensä loukatuksi.

Itse koen, että avaintekijöinä luottamuksen rakentajina meillä ovat olleet raa’an avoimet keskustelut, ja välittäminen, sekä tavoitteellisuus. Vaikka olemme olleet todella sekavissakin vaiheissa tiimin kesken, ilman niitä vaiheita ei voisi syntyä aitoa ymmärrystä toisista ja luottamusta tiimiläisten välille. Pelko ja epäluottamus häviävät vain tiimin muutoskyvyllä ja tunneälyllä. Itse olen havainnut, että me Promisiassa uskallamme nykyään tuoda enemmän arkoja aiheita esiin, ja osaamme myös kysyä toisiltamme aidosti, miten meillä menee.

Muistetaan jatkossakin miettiä enemmän kuin kaksi sekuntia, miksi koemme asiat miten koemme. Muistetaan miettiä sitä, miten toinen henkilö voi kokea sanamme ja miettiä myös syitä reaktioiden takana. Ja mikä tärkeintä, jatketaan aitojen tunteidemme ilmaisua, jotta emme kasvattaisi ympärillemme teennäisyyden viiden sentin suojapanssaria.

 

 

Lähteet:

Isokorpi, T. 2004. Tunneoppia parempaan vuorovaikutukseen. Jyväskylä: PS-Kustannus

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close