Tampere
25 Sep, Friday
14° C

Proakatemian esseepankki

Tulevaisuuden menestyjäksi



Kirjoittanut: Anniina Tirkkonen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Tulevaisuuden lukujärjestys
Perttu Pölönen
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Luin Perttu Pölösen kirjoittaman kirjan Tulevaisuuden lukujärjestys. Kirja oli erittäin inspiroiva, sillä se on kuin työkalupakki tulevaisuuden menestyjälle. Siinä käsiteltiin sellaisia taitoja, jotka tulevat olemaan tulevaisuudessa tärkeässä roolissa.

 

Työt ja ammatit ovat aina muuttuneet, mutta tällä hetkellä muutoksen vauhti on ennennäkemätön ja teknologia kasvaa hurjaa vauhtia. Muutos aiheuttaa monissa pelkoa, mutta Pölösen mukaan pelon sijaan muutoksen voi kääntää positiiviseksi asiaksi ja nähdä siinä loputtoman määrän mahdollisuuksia. Tätä muutosta vastaan on turha taistella, sen sijaan siinä kannattaa olla aallonharjalla mukana. Mikäli teknologian kehittyessä vanhoissa toimintamalleissa pysytään tiukasti kiinni ja niitä ryhdytään viemään väkisin uusille sukupolville, on vaarana, että uusi sukupolvi ohjautuu menneisyyden menestyjiksi.

Ihminen ei tule päihittämään konetta tulevaisuudessa. Sen sijaan meidän kannattaa keskittyä sellaisiin taitoihin, joita koneilla ei ole. Koneet eivät omaa esimerkiksi persoonallisuustaitoja, tunteita ja empatiaa. Pölösen mukaan tällä hetkellä eniten on hyötyä, kun investoi oman ajattelun kehittymiseen ja omaan luonteenlaatuun.

 

Muutoksen keskellä meidän on erittäin tärkeää tutkia omia mielen rajoitteitamme ja uskomuksiamme. Meille voi olla haastavaa arvioida sitä mikä on normaalia. Pidämme itsestäänselvänä kaikkea sitä mitä meillä on aina ollut, ja suhtaudumme varauksella ja kriittisesti siihen mikä on uutta esim. teknologiassa. Emme osaa siinä hetkessä ymmärtää, että keksinnöt, jotka ovat meille nyt arkipäivää, ovat olleet joskus myös uusia ja hurjia muutoksia ja keksintöjä. Koemme rajoitteina sellaiset asiat, joihin emme ole tottuneet vielä. Meidän mielikuvituksemme rajat ei ole sama kuin maailman rajat.

 

On tärkeää ymmärtää, että ajatuksemme pohjautuu suurimmaksi osaksi uskomuksiin. Pitää osata erottaa mikä on faktaa ja mikä on fiktiota. Uskomuksemme ei ole totuus. Usein algroitmit internetissä tarjoavat meille koukuttavia ja tunteita herättäviä uutisia. Tällöin vastuu siirtyy meille ja todella tarvitsemme kriittistä ajattelua. Se ei ole hankalana olemista, vaan oikeiden kysymysten kysymistä ja hyvää kyseenalaistamista.

 

Meidän tulisi olla avoimia ja uteliaita uudelle, sekä kyseenalaistaa jo olemassa olevia asioita. Emme saisi pelätä virheitä ja väärin tekemistä. Uteliaisuus johtaa oppimiseen ja kun poikkeaa polulta, voi oppia uutta. Pölönen pohtii kirjassaan sitä, miksi uteliaisuutta pidetään joissain yhteisöissä taakkana ja ärsyttävänä. Ajatellaan, että utelias kyseenalaistaja haluaa olla hankala. Uteliaisuus ei luo ongelmia vaan ratkaisuja. Koen, että myös Proakatemialla nähdään kyseenalaistaminen tärkeänä, kokeillaan rohkeasti uusia asioita ja kannustetaan oppimisen ja kasvun kulttuuriin. On myös tärkeää, että kannustamme toisiamme uusiin asioihin, mutta kyseenalaistamme myös toisiamme ajattelemaan mahdollisimman monipuolisesti. Onnistuminen vaatii uskallusta esittää kysymyksiä, kokeilla ja tehdä paljon.

 

Olin innoissani, kun kirjassa puhuttiin paljon siitä, kuinka luovuus ja pehmeät taidot tulevat olemaan vahvaa valuuttaa tulevaisuudessa. Pölönen kehottaa pitämään inhimillisyyttä kaiken lähtökohtana. Kun koneet lisääntyvät, meidän tulisi korostaa ihmisyyttä. Kun opiskelemme yrittäjyyttä ja johtamista, bisnekseen monesti saatetaan yhdistää kovuus ja kylmä tavoitteellisuus. Tulevaisuudessa kuitenkin inhimillisyys, kommunikointi ja empatia nousevat arvoon.

 

Tiimissä tulisi olla turvallinen ilmapiiri, jotta ihmiset saadaan sitoutumaan ja toimimaan parhaimmillaan sekä yhteistyö pelaa. Meidän on tärkeää myös Proakatemialla antaa tilaa tekemiselle, jossa prosessi on keskiössä eikä pelkästään lopputulos. On myös mielestäni tärkeää kehittää meidän yhteisöä, haastaa tiimirajoja ja oppia rohkeasti toisiltamme, sillä vain niin, että ympäröi itsensä erilaisilla ihmisillä, voi avartaa omaa näkemystä. Jos ainoastaan arvostetaan tehokkuutta ja kontrollia, voi luovuuden tilaa olla vaikeaa saavuttaa. Luovuus on myös kykyä tehdä valintoja ja erottaa tuhansista mahdollisuuksista potentiaalisin vaihtoehto. Valintojen tekemisessä intuitio on paras työkalu Pölösen mukaan.

 

Kouluissa tulisi mielestäni opettaa tunne-, inhimillisyys- ja empatiataitoja sekä läsnäoloa ja rakkautta, sillä ne taidot tulevat korostumaan. Onneksi Proakatemialla kommunikointitaidot ja tiimitaidot harjaantuvat kovaa vauhtia. Tilanteet ovat aina erilaisia, joten valmiita ratkaisuja ei ole. Ainoa keino on vain harjoitella läsnäoloa. On tärkeää osata olla läsnä sekä kuulla ja nähdä myös sanattomat viestit. Kun näin tapahtuu, vuorovaikutus syvenee. Monesti saatamme olla kiireisiä ja omissa ajatuksissamme, ja silloin meiltä jää kaikista tärkein huomaamatta. Tämä hetki. Se on kuitenkin ainoa asia mikä meillä on ja ainoastaan sen avulla voimme vaikuttaa tulevaisuuteen. Tarvitsemme enemmän ymmärrystä ja vähemmän vastakkainasettelua. Kannattaa hakeutua eri alojen osaajien kanssa yhteen, jolloin ongelmat saavat ratkaisun, jota on ajateltu mahdollisimman monipuolisesti.

 

 

Itsetutkiskelun tärkeys tulee myös korostumaan tulevaisuudessa, sillä on tärkeää tietää omat vahvuudet sekä intohimot. Kun tunnistamme missä olemme hyviä ja mistä haluamme aidosti oppia lisää, olemme oikeiden asioiden äärellä. Kun ihminen työskentelee intohimonsa äärellä, hän on aina valmis tekemään töitä asian eteen enemmän sekä motivaatio tulee sisältä. Tällöin vastaantulevat haasteetkin on helpompi selättää. Kun työskentelee omien intohimojen parissa sekä kehittää omaa luonteen laatuaan, on vahvoilla. Tällaiseen ei koneet pysty. On silti tärkeää kehittää itseään monipuolisesti ja harjoittaa monenlaisia taitoja, sillä emme voi tarkalleen tietää mitä tulevaisuudessa tarvitsemme. Mielenkiintoista mielestäni oli se, kun Pölönen puhui siitä, ettei merkityksellistä ole se mitä on tehnyt ennen vaan se mihin on menossa ja mitä haluaa saavuttaa. Enää CV:n kerryttäminen ei ole prioriteettilistalla vaan aito innostus, oppimisen halu, motivaatio ja tiedonjano.

 

Pölönen kertoo kirjassaan myös yrittäjyyden lisääntymisestä tulevaisuudessa. Olen joskus nuorempana pohtinut, että pitäisikö hankkia ’’varma’’ ammatti, jossa on selkeä työtehtävä ja varmasti tulevaisuudessa töitä. Se ajatus ei kuitenkaan vienyt pitkälle ja minulla on ollut kauan sellainen tunne etten halua mennä vain ’’ helppoa’’ reittiä siksi että se olisi turvallista, vaan oikeasti löytää intohimoni ja ehkä rakentaa ja luoda jotain uutta hyvässä porukassa ja tehdä jotain mikä lisää hyvää oloa minulle ja muille. Kirjaa luettuani kuitenkin ymmärsin, ettei ’’varmoja’’ ammatteja enää tulevaisuudessa edes ole ja ainakin työnkuvat tulevat muuttumaan huimasti. Emme edes ymmärrä vielä sitä millaisia ammatteja tulevaisuudessa tulee olemaan. Robotit ainakin lisääntyvät, joten tarvitsemme rinnalle luovuutta ja ihmistaitoja, sekä läsnäoloa. Ennen menestyivät ne, joilla oli parhaat arvosanat, tulevaisuudessa ne, jotka ovat sinnikkäitä, tiedonhaluisia, kriittisiä sekä tekevät intohimojensa eteen töitä. Pölösen mukaan yrittäjyys tulee kuitenkin olemaan tulevaisuudessa jollain lailla osana kaikkien elämää. On tärkeää löytää juttu mitä haluat tehdä, myydä osaamista ja tuottaa tyytyväisiä asiakkaita. Tiimitaidot tulevat olemaan isossa roolissa ja tiimitaitoja sekä yrittäjyyttä tulisikin opettaa jo kouluissa. Olemme vastuussa tulevaisuudessa luomaan oman uramme, mutta tämä antaa myös valtavasti vapautta. On tärkeää harjoittaa itselleen kasvun mind set. Opimme vastoinkäymisistä ja näemme ongelmien sijaan ratkaisut. Vain, kun ihminen tekee kaikkensa, hän tekee virheitä. Silloin myös ihmiset ympärillä voivat saada oppia. Tässä kohtaa tunnen isoa kiitollisuutta siitä, millaisessa porukassa saan Proakatemialla kasvaa ja siitä missä olen nyt, sillä kirja vahvisti tunnettani siitä, että olen oikealla tiellä. Menestyäkseen ei tarvitse olla paras, ainoastaan sinnikäs.

Kommentit
  • Essi Keränen

    Mulla on sama kirja kesken juuri nyt, ja oon tykännyt! Muhun on kans kolahtanut just toi, että läsnäoloa, luovuutta, uteliaisuutta, kannustavaa kyseenalaistamista ja inhimillisyyttä haluan todellakin tietoisesti treenata. Oon pohtinut ihan samaa, että ois tärkeää jo peruskoulussa opettaa näitä taitoja ja kannustaa lapsia luovuuteen. Kirjan alussa oli kohta, jossa Pölönen heitti herättelevän kysymyksen: miksi ohjaamme lasta värittämään värityskuvia vain reunojen sisältä, vaikka lapsi haluaisi värittää oman mielensä mukaan paperia juuri haluamastaan kohdasta? Miksi ajattelemme, että se olisi jotenkin väärin, vaikka se on vain oman vision toteuttamista vapautuneesti ilman rajoitteita ja ulkopuolelta tulevia ohjauksia? Lasten tunnetaitojen, itsetunnon ja tiimityötaitojen parissa haluaisin tehdä töitä tulevaisuudessa. Mulle itelleni on ollut valtava voimavara, kun jo pienenä on kannustettu tunteiden käsittelyyn ja unelmointiin ja partiossa on opetettu toimimaan yhteistyössä muiden kanssa ryhmänä.

    26.2.2020
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close