Tulevaisuuden lukujärjestys

Tulevaisuus. Tuo kaikille hämyinen ja edessä oleva tuntematon, jota niin monet yrittävät ennakoida. Mitä tapahtuu huomenna tai miltä maailma näyttää kymmenen vuoden päästä? Kukaan ei voi täysin varmaksi sanoa, mutta varmaa on, että maailma kehittyy ja muuttuu yhä kiihtyvällä tahdilla ja meidän on muututtava sen mukana. Luin Perttu Pölösen kirjan: Tulevaisuuden lukujärjestys, jossa hän kyseenalaistaa nykyisin opiskeltavia taitoja ja tapoja oppia asioita sekä pohtii erilaisia näkökulmia siitä, mitkä olisivat niitä taitoja, joita tulevaisuudessa oikeasti tarvitaan. Onko enää aiheellista päntätä koulussa kaikkea sitä tietomäärää ulkoa, mitä itse jouduimme aikoinaan opiskelemaan, kun nykyään internetistä saat tarvittaessa saman tiedon sekunnin murto-osassa?

Voittaako luovuus tehokkuuden tulevaisuudessa

Tehokkuusajattelu on tämän ajan vitsaus. Se leimaa meitä ja lähes jokaisen meistä tavoitteena on saada enemmän aikaan vähemmällä. Tavallaan siinä ei ole mitään vikaa, niin kauan kuin olemme varmoja mitä haluamme ja maapallon reunaehtojen ollessa puolellamme. Kaikkea voidaan priorisoida ja optimoida. Tulevaisuudessa, kun ollaan epävarmoja emmekä tiedä, mitä haluamme tai mitä meiltä odotetaan, tehokkuus ajattelu ei enää toimikkaan. (Pölönen, P. 2020, 14.) Pölönen (2020, 19) heittää ajatuksen, että mitä jos tulevaisuudessa käyttäisimme viikoittain aikaa koulussa, työpaikoilla tai ystävien kesken puhuaksemme teknologiaan ja tulevaisuuteen liittyvistä ajankohtaisista uutisista tai ilmiöistä? Meidän olisi järkevää puhua tulevaisuudesta ja pitää se osana arkea, jotta pysyttäisiin kärryillä teknologian kehittymisessä. Tällä tavalla tulevaisuus ei ahdista tai pelota, vaan jännittää hyvällä tavalla. (Pölönen, P. 2020, 19.) Kirjan luettua sitä pohtii omaa kiirettä ja sitä aikaa, mitä tulevaisuuden pohtimiselle jää suorittamisen jälkeen. Saa huomata sen olevan lähes olematonta. Pitäisikö välillä nostaa jalkaa kaasulta? Olisiko meillä tiiminä järkevää käyttää viikoittain hetki luovaa aikaa viikkopalaverien yhteydessä tai vaikka päiväkahvien lomassa ja puhua tulevaisuudesta tämänhetkiseen keskittymisen sijaan? Kuka tietää vaikka näin toimimalla onnistuttaisiin luomaan jotain täysin uutta, pala tulevaisuutta. Pölönen (2020, 29) muistuttaa,” että mielikuvituksesi rajat eivät ole maailman rajat”

Maailma tarvitsee heitä, jotka kokeilevat ja esittävät kysymyksiä

Voiko ihminen olla sivistynyt, jos hän ei ole utelias? Joka tapauksessa uteliaisuudesta on hyötyä. Tulvaisuus on uteliaiden aikaa ja heidän, joita muutos kiehtoo. Uteliaisuuden ydin on siinä, että on vahva halu oppia ja ymmärtää. (Pölönen, P. 2020, 31.) Jos nyt pohdin esimerkiksi Einsteinia tai Whrightin veljeksiä. Heitä yhdistävä tekijä oli uteliaisuus ja halu kokeilla kaikkea. Kuljettaisiinko maailmassa mannerten välejä edelleen laivoilla, jos Wrightin veljekset eivät olisi olleet tarpeeksi uteliaita ja uskoneet, että ihminenkin voi lentää tai olisiko meillä nykyisenlaista käsitystä fysiikasta, jos Einstein ei olisi ollut niin utelias? Meillä nuorina yrittäjinä on mahdollisuus tulevaisuudessa olla niitä, jotka ovat tarpeeksi uteliaita kokeilemaan kaikkea uutta ja onnistua ehkä sattumankin kautta keksimään jotain, joka muuttaisi merkittävästi maailmaa. Vain kokeilemalla voit onnistua. Pölönen (2020, 41) antamassaan kotiläksyssään muistuttaakin: ”Uskalla kokeilla. Muista, että kaikesta selviää häpeällä.”

Mitä se tulevaisuus meiltä tiimiyrittäjiltä sitten vaatii? Tulee uskaltaa olla ennakkoluuloton ja esittää paljon kysymyksiä. Eikä ole kyse sellaisista kysymyksistä, joihin on jo vastaus. Normaalisti kysymme kysymyksiä, joihin yleensä on olemassa joko oikea tai väärä vastaus. Tämä johtuu pitkälti siitä, että koulussa kysyttyihin kysymyksiin on aina ollut olemassa vastaus. On tärkeää kysyä ”entä jos” ja ”mitä jos ” -kysymyksiä. (Pölönen, P. 2020, 31) Näihin kysymyksiin ei ole olemassa valmiiksi oikeita vastauksia, vaan asioista on otettava selvää ja hypättävä uteliaisuuden virtaan. Kysymykset asettavat kysyjän pohtijan roolin ja näin on mahdollista synnyttää jotakin uutta. On hyvä muistaa, että uteliaita ovat he, jotka kysyvät enemmän kuin vastaavat. Kysymysten vallankumouksen keskellä pitää muistaa myös kriittinen ajattelu. Se on kykyä esittää mahdollisimman hyviä kysymyksiä. (Pölönen, P. 2020, 97.) Tänä päivänä meidän tulisi kysyä enemmän kysymyksiä, joihin ei voi vastata yhdellä sanalla tai lyhyesti. Tämä on noussut kevään kursseilla esiin sekä palvelumuotoilun- ja markkinoinnin kursseilla. Jo yhdellä hyvin kysytyllä kysymyksellä voit saada paljon irti. Kysymysten tuleekin muodostua sanojen, miten, miksi ja mitä varten ympärille. (Pölönen, P. 2020, 97) Nämä kysymykset tuottavat paljon erilaista tulkintaa ja syntyy näkökulmia. Ne ovat juuri ne avaintekijät, mitä tulevaisuudessa tarvitsemme.

Ongelman ratkaisua ja tiimityötä

Tulevaisuudessa tarvitsemme sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat ajatella eri tavalla kuin muut. Tämä on yksi Proakatemian parhaista piirteistä, että tänne kerääntyy ne ihmiset, jotka uskaltavat ajatella eri tavalla. Ongelmien ratkaisuun tarvitaan sekä itsenäistä- että ryhmäajattelua. Tiimeissä ja pajojen dialogeissa käytetäänkin hyväksi kollektiivista älykkyyttä ja parhaillaan niissä syntyy ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Proakatemialla tavallaan siis ollaan jo osittain tulevaisuuden lukujärjestyksen maailmassa. Tulevaisuudessa tarvitsemme henkilöitä, joiden kanssa on helppo kehittää ideoita ja ratkaista ongelmia. Intohimoisia tiimikavereita, jotka osaavat palautteen antamisen jalon taidon ja ovat mukavaa seuraa (Pölönen, P. 2020, 117.)

Yrittäjille usein hoetaankin, että tulee rakastaa ongelmaa, ei ratkaisua, vaikka usein asia on päin vastoin. On hyvä muistaa, että ongelma voi tuntua mahdottomalta siihen asti, kunnes se on ratkaistu ja usein ongelmanratkaisu saattaa turhauttaa. Ongelmanratkaisun keskeisin dilemma on yleensä se, että ymmärrämme ongelmat todella hyvin omalta näkökantilta, mutta tulemme sokeiksi muiden näkökulmille ja asiantuntejuutemme jyrää ulkopuolisen mielipiteen yli. (Pölönen, P. 2020, 60.) Akatemialla tiimeissämme olemme etulyöntiasemassa tässäkin mielessä, kun tiimeissämme on todella laaja-alaista osaamista. Tärkein huomio tuleekin kiinnittää siihen, että kuuntelemme toistemme näkökulmia avoimesti ja myönnämme, ettei oma näkökulma välttämättä ole paras.

Pitkäjänteisyyttä sekä kärsivällisyyttä

Jos tulevaisuudessa haluaa saavuttaa jotain merkittävää, tulee oppia olemaan pitkäjänteinen ja kärsivällinen. (Pölönen, P. 2020, 121) Kaikkialla kuulee, että pitkäjänteisyys ja sitoutuminen tuo menestystä. Tämä on pakko allekirjoittaa, kun katsoo useita erilaisia menestystarinoita. Kuten esimerkiksi Teemu Selänteen matkaa kohti Stanley Cupia. Maailmassa harvemmin pärjää pitkälle pelkillä nopeilla ratkaisuilla tai, jos tavoittelee vain helppoja voittoja. Historiankirjoja selaillessa voi huomata, että pitkäjänteiset ihmiset ovat jääneet muistiin kuten Nelson Mandela, Martin Luther King tai Gandhi. Heistä jokainen aloitti ja teki pieniä asioita, joista lopulta kehkeytyi paljon hyvää. Taas tullaan tuttuun aiheeseen eli hyvään itsensä johtamiseen. Nuo pienet asiat omalla kohdallani voivat olla heräämistä hieman aiemmin, ahkeraa opiskelua, oman kunnon ylläpitämistä tai uskallusta kokeilla jatkuvasti jotain uutta, jota muut eivät.

Tulevaisuudessa tulee siis varata aikaa luovuudelle, tulee kokeilla rohkeasti asioita ja uskaltaa kysyä paljon. Tulevaisuudessa tulee uskaltaa ajatella eri tavalla kuin muut ja löytää ratkaisut ongelmiin tiimin kanssa yhdessä. Ole pitkäjänteinen ja kärsivällinen. Usko unelmiisi ja luo omanlainen polkusi. Aloita pienistä asioista. Loppuun on lainattava Pölöseltä (2020, 169) suoraan, että ”maailman muuttamiseen ei tarvita valtaa, rahaa tai auktoriteettia, vaan rohkeutta. Se ei tule ansioiden tai oppineisuuden kautta. Kuka tahansa meistä voi pienellä teolla, perhosensiiven räpäytyksellä, aloittaa jotain suurta ja peruuttamatonta. Rohkea teko synnyttää dominoefektin. Niin muutos on aina lähtenyt liikkeelle. ”

Lähteet:

Pölönen, P. 2020. Tulevaisuuden lukujärjestys. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava