TUHAT LAHJAA

”Haaste elää tyhjempää, täydempää elämää”, on teema jonka kirjailija Ann Voskamp haltuun ottaa teoksellaan Tuhat lahjaa. Ilmestyttyään kirja nousi New York Timesin Bestseller -listalle ja on puhutellut lukijoita ympäri maailman.

Kärsimys on yksi kiistellyimmistä aiheista ihmisenä olemisen ytimessä. Sen ristiriitaisuutta korostaa teoria maailmasta, joka on lähtöisin Jumalasta. Miten alkujaan ihmisen omaksi kuvakseen luonut Luoja voi sallia maailmassa tapahtuvan raakuuden ja kuoleman? Syvään masennukseen johtanut lapsuuden trauma on saanut Ann Voskampin kieltämään hyvän Jumalan olemassaolon lähes kokonaan. Sitä kautta myös jokapäiväinen elämä on menettänyt merkityksensä. Miksi siivota kuusi henkisen perheen sotkuja ja sovitella perheen sisäisiä ongelmia, jos elämä on vain ohikiitävä hetki ennen kuolemaa?

Aihe, jota kirjassa käsitellään, on yksi elämän tarkoituksen kulmakivistä. Kirjaa suositeltiinkin luettavakseni, koska olen prosessoinut kirjan teeman kaltaisia aiheita jo pitkään. Kirja antoi joihinkin kysymyksiin varteenotettavan vastauksen. Sen mukaan kiitollisuus on avain kärsimyksen filosofian ratkaisemiseen. Sen löytää, kun ymmärtää kaiken olevan juuri ihmistä varten suunniteltua. Vain silloin voi kokea olonsa riittävän pieneksi, kun ”käsittää ettei voi käsittää”. Nöyryys sallii tuntea tietämättömyydestä kiitollisuutta. Maailma on valtava kokonaisuus, jonka keskiössä olemmekin me.

Lukeminen vaatii syventymistä toisinaan vaikeiden vertauskuvien sekä raamatusta lainattujen tekstien ymmärtämiseen. Parhaimmillaan kirjan prosessointi voi kuitenkin saada aikaan maailmankuvan jopa radikaalia muovautumista. Itse halusin ensimmäisellä lukukerralla lähestyä ideologian siirtämistä käytäntöön hieman varovaisemmin. Kirjan myötä olen kuitenkin lisännyt kiitollisuutta päivittäiseen ajatteluuni ja se tuonut lisää mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä asioille, joihin ryhdyn. Se on myös antanut rohkeuden luottaa siihen, että elämälläni on tarkoitus, eikä minun tarvitse yrittää kontrolloida sitä, minne se johtaa.

Kirja on kirjoitettu minä-muodossa, jossa kertojan sisäinen myllerrys tuodaan julki. Omasta kärsimyksestä kertominen kanssaihmisille on väylä kokea myötätuntoa ja tekee kärsimyksestä sitä kautta kaikkien yhteisen aiheen ”universaalin hädän”. Mielestäni kirjan avoimuus on juuri yksi sen vaikuttavimmista piirteistä. Avoimuus on elintärkeää niin tiimityöskentelyssä kuin kaikissa ihmissuhteissakin. Pelkästään todellisuuden pohtiminen voi saada aikaan kärsimystä, jonka kanssa ei kuitenkaan tarvitsisi olla yksin. Kellään ei ole vastausta siihen, miksi olemme täällä. Onko asiasta vaikeneminen seurausta häpeästä tulla tietämättömyytensä kanssa julki? Kärsimyksen jakaminen yhdessä voisi muodostua valtavaksi voimavaraksi yhteisön sisällä, kun kaikki tunnistavat toisissaan saman heikkouden, josta ei lopulta voidakaan tuomita ketään.

Kiitollinen asenne on taito, jota tule harjoittaa. Parhaiten siinä kehittyy, kun pyrkii löytämään hyvää etenkin tilanteista, jotka ovat epäkiitollisia. Näin jokaiselle asialle on nähtävissä tarkoitus eivätkä helposti kiitollisuutta herättävät tilanteetkaan ole enää itsestään selviä. Inhimillisesti katsottuna kiitollisuutta on helppo kokea onnistumisen seurauksena. Sisältä kumpuava kiitollisuus voi sen sijaan nähdä ”rumankaunista” sielläkin, missä onnistumista ei tapahdu. Mikä oikeastaan on onnistumisen määritelmä? Pääseminen tavoitteeseen vai se, että tilanteesta on mahdollisuus oppia jotain? Itselleni kiitollisuuden kokeminen on helpointa esimerkiksi silloin, kun luen päiväkirjaani jälkikäteen. Olen saattanut kirjoittaa useampana päivänä ahdistavista; epäkiitollisista hetkistä. Kun sitten myöhemmin luen tekstejä, vaikkei tilanne olisi juurikaan muuttunut, voin lähes aina huomata tuntevani kiitollisuutta siitä, että siitäkin päivästä olen selvinnyt tähän hetkeen ja tuolloin vallalla olleen tunteen tarkoituksena ei ollut olla pysyvää. Olen siis päässyt eteenpäin, ehkä oppinut jotain uutta.

Tiimioppimisessa uskon kiitollisuuden avaavan uusia näkökulmia suhteessa muihin tiimin jäseniin. Kuten kirjassakin sanotaan: ”Ei se mitä näet, vaan se miten katsot”, voi auttaa löytämään kaikille tilanteille oman tarkoituksen. Sen kautta syntyy kyky kunnioittaa eriäviä mielipiteitä ja persoonallisuustyyppejä ja kokea jopa kiitollisuutta siitä, ettei kaikki mene aina niin kuin itse näkisi parhaaksi. Vain omien näkemysten kyseenalaistaminen voi saada aikaan henkilökohtaista kasvua.

Kirja on sisällöltään sielua ravitsevaa. Sen lukeminen ei ole pelkästään lukemista vaan myös prosessointia. Kirja haastaa vuorovaikutukseen itsensä kanssa ja voi siksi saada aikaan erilasia lukukokemuksia elämäntilanteesta riippuen. Suosittelen kirjaa henkilöille, jotka ovat valmiita vastaanottamaan, jotain joka haastaa valtavirran maailmankuvan väkevästi ja ravistelee asioiden tärkeysjärjestyksiä.

LÄHTEET

Ann Voskamp 2014. Tuhat lahjaa.