Tampere
20 Oct, Sunday
6° C

Proakatemian esseepankki

Törkeän Tärkeät Tavoitteet (Wildly Important Goals)



Kirjoittanut: Samuel Kautto - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Kuva 1: Applen ja NASAn logot.

 

Parisen vuotta sitten istuin tuolloisen työpaikkani tuiki tavallisessa jokaviikkoisessa palaverissa jouluhulinoiden aikaan. Tavanomaisen palaveri-slideshown päätteeksi valkokankaalle jäi näkyviin dia, jossa oli vain Applen ja Nasan logot. En odottanut dialla olevan varsinaista sisällöllistä pointtia, ja tauon jälkeen jatkettiinkin suoraan seuraavaan asiaan.

 

Yleisten asioiden jälkeen aiheena oli tavoitteellisuus: tarkemmin ottaen WIGit, eli kaikista tärkeimmät tavoitteet (WIG = Wildly Important Goal). Kävimme palaverissa läpi WIGin teorian ja kuinka se toteutetaan organisaatiossamme käytännössä: tärkeää on valita 1-3 tärkeintä tavoitetta, ja niiden avulla välttää keskittymisansat.

Ennen palaveria yksikään meistä ei ollut kuullut WIG-termistä aiemmin, mutta altistuimme WIG-teorialle, -käytännölle ja ennenkaikkea WIG-tavoitteiden tehokkuudelle niin merkittävästi, että sanoisin kaikkien meistä muistavan nuo teoriat vielä vuosienkin jälkeen – tänään ja aina. WIG-tavoitemalli pohjautuu kirjaan The Four Disciplines of Execution, jota olen lukenut useasti uudelleen ajan saatossa tuon vuosien takaisen palaverimme jälkeen. Pidin aiheesta jo pajan ja kirjoitan esseetä nyt, sillä olen todennut kirjan pointit poikkeuksetta toimiviksi – olipa tavoite sitten henkilökohtainen tai yrityksen tavoite.

 

Mikä onkaan tavoite? Haluat olla maailman paras siivoja – olisiko siis ”ole maailman paras siivooja” tavoitteesi? Jos haluat eroon pian tulevista joulukiloista, onko ”kesäkuntoon 2018” the tavoitteesi, jonka kirjoitat jääkaapin oven to-do listalle? Tai jos olisit johtamassa vaikkapa NASAn organisaatiota, olisiko ”ihmisten tuntemuksen lisääminen avaruuden ja ilmakehän ilmiöistä” – tai jotain vastaavaa – hyvä tavoite?

Kuva 2: Minä ja kesäkunto kakstuhattajoskus. Kuva: iconicbestiary / Freepik

 

Niin, olisihan tosi jees, jos olisin ensi kesänä biitsikunnossa. Tai jos kaikki tuntisivat paremmin avaruuden ihmeellisiä ilmiöitä – joo, olisihan se ihan cool! Kuitenkin tavoitteen saavuttamisen kannalta, onko nämä hyvin muotoiltuja tavoitteita? Ei, jos ja kun WIG-ajatteluun pohjataan. Ovat ehkä kivoja tai loistaviakin ideoita, ja ihan OK aihioita tai raameja kunnollisille tavoitteille. Kuitenkin clichéinen ilmaus ”sananhelinää” kuvaa niitä aika hyvin. Ovathan nuo ihan kivoja sanoja silloin, jos et aivan oikeasti halua keskittyä ja sitoutua tavoitteeseen.

 

 

”The enemy of the great is the good” – Jim Collins, Good to Great

 

 

WIG-tavoite noudattaa kaavaa ”(X:stä) Y:hyn Z:n mennessä” (The Four Disciplines of Execution, 37). Suomeksi: jotain minkä saavuttamisen voi mitata on saavutettava määrätyn ajan sisällä. Reseptin ydin ei ole sen kummoisempi – mutta silti usein tavoitteemme ovat em. kaavan rinnalla vajaita. Luonnostamme valitsemme usein tavoitteeksemme jotain helpompaa, mikä ei sitouta meitä kiinteästi tekemään töitä jonkun aikaikkunan sisällä. Helppous on meille mukavuudenhaluisille elikoille – ihmisille – se mitä ensiksi valitsemme.

 

Deadline (Z) ja varsinainen tavoiteltava suorite tai tulos (Y) ovat tavoitteessa tärkeitä, koska ne vetävät viivan onnistumisen ja epäonnistumisen välille. Pisteytyksestä tulee helppoa kuin urheilussa jossa se on hyvin yksinkertaista: jokaisen urheiluottelun päätteeksi voidaan nimetä voittaja ja häviäjä (okei, tasapelit on joku typerä juttu jossain, mutta silloinhan molemmat kokevat hävinneensä). Kaavan mukaisella tavoitteella rakennetaankin ”Jos emme pääse tavoitteeseen aikamääreeseen mennessä, me epäonnistumme” -mentaliteettiä. Jotta epäonnistuminen olisi kauhuskenaario, voi tavoitteeseen sisältyä myös jonkinmoinen törkeähkö lupaus.

 

”To the moon and back” – John F. Kennedy

 

Palataanpa hetkeksi ajatuksissa taaksepäin kappaleeseen, jossa kirjoitin NASAn tavoitteista. Jo lainaamani ”ihmisten tuntemuksen lisääminen avaruuden ja ilmakehän ilmiöistä”  (taiteilijan vapaudella suomennettu) todellakin oli NASAn tavoite numero yksi vuonna 1958. Haiskahtaa ”Olla maailmanluokan…” tai ”Olla alan johtava…” –tyyliseltä ”tavoitteelta”. Ja mikä pahinta se ei suinkaan ollut ainoa NASAn tavoite, vaan vasta ensimmäinen kahdeksasta clichéltä lemuavista tavoitteista. Lukaise loput taulukon (Kuva 3) vasemmasta sarakkeesta.

 

Kuva 3: The Four Disciplines of Execution, sivu 39

 

Kunnes koitti tuo autuuden päivä vuonna 1961, jolloin Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy avasi suunsa ja totesi: ”tämän kansan olisi saavutettava ja sitouduttava päämäärään laskeakseen miehen kuuhun ja palauttamaan hänet turvallisesti maahan ennen tämän vuosikymmenen loppua” (taiteilija-translator vol 2). Samalla unohtuivat kaikki vasemman sarakken (Kuva 3) toivotaantoivotaan-tavoitteet, kun oli oikeasti jotain, minkä eteen haluttiin ja pitikin tehdä töitä, ja minkä epäonnistuminen olisi ollut katastrofi. Siinäpä NASAlle tekemistä seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

 

Kuva 4: The Four Disciplines of Execution, sivu 49

 

Jo vilkaisu vasemmalla silmällä Kuvan 2 taulukkoon näyttää eron kunnollisen WIGin ja höpöhöpö-tavoitteiden välillä. Vasemmalla puolella on varmasti kaikkea siistiä ja hyödyllistäkin. Oikealla puolella yksi vaivainen tavoite. Mutta kaikki oleellinenhan tulee saavutettua, kun pääsemme JFK:n asettamaan WIG-tavoitteeseen? Väitänpä, että jokaiseen vasemman sarakkeen kahdeksaan kohtaan voi vetää ison vihreän checkmarkin, kun oikean sarakkeen WIGi viedään maaliin. Yksi, selkeä, mitattava ja deadlinen omaava tavoite. Ja kaikkien keskittyminen oli tuossa yhdessä mahtavassa tavoitteessa, eikä kahdeksassa erillisessä puuduttavaan tyyliin kuvatussa tavoitteessa. Kahdeksaan erilliseen ei tarvinut enää keskittyä, niitä ei tarvinnut erikseen enää listata tai edes muistaa, sillä oleellisin juttu oli tämä uusi ja mahtava, epätodelliseltakin kuulostava tavoite: WIGi, joka kääntää koko porukan ”Game On”-nappulan päälle. (The Four Disciplines of Execution, 41)

 

Kuva 5: NASA

 

Ai miten NASAn uuden tavoitteen kävi? Noh, vuoden 1969 heinäkuussa Astronautti Neil Armstrong otti ”pienen askeleen miehelle, mutta suuren harppauksen ihmiskunnalle” laskeutuessaan kuun pinnalle ensimmäisenä ihmisenä. WIG tuli täyttymykseensä Armstrongin läsähtäessä (turvallisesti, toki) takaisin maan pinnalle Hawaijille yli viikon kestäneen matkan jälkeen. Mielestäni ensimmäinen kuukävely on erinomainen malliesimerkki WIG-tavoitteesta, eikä suotta ole nostettu olennaiseksi esimerkiksi myös kirjaan.

 

Sano ei hyville ideoille!

 

  • “We are the most focused company that I know of or have read of or have any knowledge of. We say no to good ideas every day. We say no to great ideas in order to keep the amount of things we focus on very small in number so that we can put enormous energy behind the ones we do choose. The table each of you are sitting at today, you could probably put every product on it that Apple makes, yet Apple’s revenue last year was $40 billion.” – Tim Cook, CEO of Apple

 

Toinen hyvänä esimerkkinä pitämäni tapaus on Apple. ”We say no to good ideas every day” – Applen päättäväisyys sanoa ei hyville ideoille on tuottanut tuhoisia seurauksia Applen kilpailijoille (The Four Disciplines of Execution, 29). Kirjoittajat Sean Covey, Chris McChesney ja Jim Huling työskentelivät aikanaan valmistajan kanssa, joka kilpaili suoraan Applen iPhonen kanssa.

 

”Kun tapasimme johtajan, joka on vastuussa uuden käyttöliittymän luomisesta kilpailemaan iPhonen kanssa (kuinka pitäisit tehtävästä?), oli hän enemmän kuin hieman lannistunut. “Se ei todellakaan ole reilua,” hän sanoi pudistaen päätänsä. “Kotimaisten ja kansainvälisten toimintojen kesken teemme yli neljääkymmentä puhelinta. He tekevät vain yhtä. ” Emme olisi voineet sanoa sitä itsekään paremmin. ” (The Four Disciplines of Execution, 29)

 

WIG-ajattelulla on Applella erilaisia seurauksia, joita monet ovat kohdanneet. Tarkoitan esimerkkinä laitteiden hintaa ja paljon ”vihollisleirissä” puhuttua ominaisuuksien puutetta – nimetään nyt vaikkapa iPhonesta poistettu kuulokeliitäntä ja ”vasta myöhään adoptoitu” langaton lataus. Väitän, että valinnat koskien em. ominaisuuksia ovat osa Applen WIG-strategiaa. Aikaa, tilaa (laitteen rakenteessa aivan fyysisestikin) ja keskittymiskykyä jää rutkasti enemmän käytettäväksi olennaisempiin toimintoihin, kun karsitaan kaikki mahdollinen ylimäärä pois.

 

Kun ylimäärä on karsittu ja valituista kivistä hiottu timantti, voidaan saavuttaa sellainen lopputulos jota kutsuisin ylimaterialismiksi. Loppukäyttäjät ihastuivat tai suorastaan rakastuivat iPhoneen niin, että puutteet alkoivat näyttää pieniltä hauskoilta ”ominaisuuksilta”. Jos olet joskus ihastunut ja/tai parisuhteessa, olet joskus myös nauranut hänen typerille vitseille ja ajatellut että kaikki huonotkin puolet hänessä ovat ihanuutta.

iPhonen kuulokeliitännän poistoa koskien yksi ei-sanan sanomisen myötä saavutettu kulmakivi on Applen valmistamat langattomat kuulokkeet. En aio sohaista ampiaispesään väittämällä kuulokkeiden äänenlaatua parhaaksi, mutta Bluetooth-teknisesti Applen kuulokkeet ovat everyday-Jounille ehdottomasti maailman parhaita. Ja taas juostaan kilpailijoita edellä. ”The first never follows”.

 

Kuva 6: The Four Disciplines of Execution, sivu 29

 

Johtajien, ja oikeastaan kaikkien tulisi muistaa, että aina on ja tulee olemaan rutkasti enemmän hyviä ideoita kuin kapasiteettiä toteuttaa niitä (s.29). Ja jotta liika-ideoiden kanssa ei olisi liian helppoa, tipahtelee niitä ajan mittaan sieltä täältä, eikä yhdessä paketissa niin että voisit suoraan vain valikoida parhaat päältä. Kun ei ole kontrastia ja vertailukohtaa, vaikuttavat esiin pulppuavat ideat joskus äärimmäisen hyviltä ja niin järjellisiltä että tuntuisi idioottimaiselta olla tarttumatta ideaan. Tuolloin voi olla mahdoton sanoa ei, mutta samalla saattaa astua keskittymisansaan. Millään ei tapa keskittymistä niin tehokkaasti, kuin sanomalla aina ”kyllä”.  (The Four Disciplines of Execution, 28)

 

 

Entä maailman paras siivooja ja minun kesäkunto? Noh, toivon rippeitä on vielä jäljellä. Jotta ”Ensi kesänä kesäkunnossa” muuttuisi WIGiksi edesauttaen tavoitteen toteutumisen todennäköisyyttä, tulisi minun määritellä tavoitteeni kutakinkin seuraavasti.

 

Kuva 7: The Four Disciplines of Execution, sivu 35

 

”Kesäkuntoon 2018” sijasta määrittäisin mitattavat speksit, joilla haluan ”kesäkuntoutta” mitata. Tähän voi hyvinkin sopia esimerkiksi yksinkertaisesti paino, lihaksen ympärysmitta tai kehonkoostumusmittauksen tulokset. Ajatellaan, että koen painon parhaaksi mittariksi omalle kesäkunnolleni, ja olen joulukiloineni satakiloinen. Tavoitteeni olisi olla 78 –kiloinen, eli laihduttaa 22 kiloa. Tämä on tärkein tavoitteeni, ja asettuu kaavioon yllä (Kuva 7) WAR –kohtaan (sota).

 

Jotta voi voittaa sodan, on voitettava taistelut. Taistelut ovat ala-WIGejä, eli sellaisia tärkeitä ja merkittäviä ala-tavoitteita, joiden mittaaminen ja asettaminen edesauttavat sodan voittamista. Laihdu 78 –kiloiseksi –tavoitteessa taisteluita olisi esimerkiksi kalorit ja liikunnan määrä. On asetettava erilliset tavoitteet, yläraja kaloreille ja minimimäärä liikunnalle esimerkiksi päivää tai viikkoa kohden. Seuraamalla ja kirjaamalla alatavoitteiden päivittäisen toteuman joka päivä ylös olen tietoinen siitä, mihin kiinnitän huomioni, mikäli suoriutumiseni laahaa WIGin perässä.

 

Enää puuttuu aikaikkuna. ”Kesäksi”, ”kesällä” tai ”kesään mennessä” ei ole sellainen: WIGeissä on kyse selkeydestä. Jos kesäni alkaa kesäkuussa, on minun oltava tavoitteessani – eli 22 kiloa kevyempi – viimeistään toukokuun 31. päivänä. Helppoa! Nähdään biitsillä!

 

Lue tästä huikea jatko-osa aiheesta: WIG ja Eventa Myyntipäivillä!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close