Toisinajattelun edelläkävijä

1990 luvulla Merja etsi uutta suuntaa mehuja ja hapattamista tekevälle yritykselleen. Hän oli luonnonmukaisen ja luonnollisen ruuan puolesta puhuja jo ennen kuin luomua ei ollut terminä edes keksitty. Hän oli 1970-luvulta jo toisinajattelija, joka kannatti ekologista viljelyä, kun näki mihin tehomaatalous oli jo tuolloin menossa. Ja hänellä olikin vahva halu nuoresta asti vaikuttaa ja edistää näitä asioita. Merjaa onkin kuvailtu vahvaksi uranuurtajaksi ja tahtonaiseksi, jolla on vahvan oman kutsumuksensa tuntevan ihmisen päättäväisyys.

Scharlin onkin nuoresta asti joutunut ja saanut ottaa vastuuta kodista ja oppinut, että työtä tekemällä voi saavuttaa mitä vain. 1950-luvulla ei ollut naisille ollenkaan tavallista, että lähdettiin kansakoulun jälkeen vielä oppikouluun tai lukioon. Mutta Merja kotoaan oppimalla tarmokkuudella halusi lähteä haastamaan itseään. Myöhemmin yliopistoon hän haki agronomin opiskeluihin, kun sinne pääsi helposti ja matalalla kynnyksellä. Ja heti vaihtomahdollisuuksien auettua elintarviketiede pääaineeksi ja erikoistuminen kasviperäisiin eineksiin. Tämä oli Merja Scharlinille kutsumus. Hän päätyikin tekemään tämän alan opetustöistä ja vuonna 1976 kokemusta sen verran kartuttaneena, että uskalsi perustaa oman yrityksen. Alkuun oli ajatus, että omassa autotallissa mahtuisi puristamaan mehua ja siitä se sitten lähti 1977.

Yrittäjyyttä ei vielä 1980-luvulla oikein arvostettu, kun tarvitsin esimerkiksi raaka-aineita niin melkein tarvitsi anteeksi pyytää, kun en ostanutkaan rekkalastillista. Hyvät yhteistyökumppanit auttoivat kuitenkin aina ja olivat elinehto tuon ajan maailmassa, tosin näiden merkitys on kyllä nykypäivänäkin monesti avainasemassa. Terveellisyys ja vastuullisuus alkoivat noihin aikoihin vaikuttaa jatkuvassa määrin isompaan asiakaskuntaan ja toisinajattelijoiden kanssa luotu verkosto ekologisen viljelyn ja luomun suhteen oli myöhemmin elämässä Scharlinille menestyksen edellytys.

1980-luvulla ja 1990-luvun alkuun tultaessa Bioferme oli opittu tuntemaan luomu harrastajien keskuudessa laadukkaista, terveellisistä tuotteistaan. Yritystä pyörittävä Scharlin tunsi kuitenkin polkevan paikallaan. 1990-luvun lamassa hän näki, että yritys ei kasva, hän halusi kasvua ja jotakin uutta kipinää. Tuli siinä kokeiltua tilaviinin laittoakin, mutta virhe askelhan se oli. Joulukuussa 1994 Merja kuitenkin lähti yrittäjyyskurssille. Jo 3 kuukautta aiemmin hän oli jutellut seppo salmisen kanssa vasan terveyttä edistävien probioottisista maitohappobakteereista. Yhdysvalloissa oli selvitetty kauranleseen alaosan käytöllä olevia kolesterolia alentavia vaikutuksia ja tästä idea oli alkanut kyteä myös Merjan mielessä. Kurssin vetäjä rohkaisi panostamaan siihen missä on asiantutija. Merja sai salovaaran, joka oli tämmöistä kaurasta hapatettua maitohappobakteerituotetta tutkinut vakuutettua yhteistyöstä ja sitä lähdettiinkin kehittämään Turun-, Helsingin- ja Kuopion yliopistoissa Biofermen kanssa yhteistyössä.

Yosa kokeilujen aikaan alkoi ihmiset ympärillä jo kehottamaan, että lopeta jo. Tein satoja ja taas satoja kokeiluja bakteerikantojen kanssa. Viimeistä erää tehdessäni olin jo aivan väsynyt ja päättämässä lopettaa. Sieltä löytyikin neljästä satsista elävää bakteerikantaa. Ja syksyllä 1995 lanseerattiinkin kaksi ensimmäistä Yosa tuotetta, metsämarja ja luumu. Media näkyvyys oli tuohon aikaan valtava. Olihan kyseessä ensimmäinen maailmassa, joka sai luomu ja kasviperäisen vastaavan tuotteen kehitettyä. Asiakkaat alkoivat kaupoista etsiä ja kysellä Yosaa ja sitä kautta taas kaupat soitella Scharlineille, että mikä juttu tämä Yosa on. Yosan tarina on siis sinälläänkin ainutlaatuinen, että suurmarketit yrittivät saada tuotetta hyllyilleen eikä päinvastoin. Kiirehän siinä tuli laittaa tehdas pystyyn Scharlin muistelee.

Liikevaihto ennen Yosaa oli 1,5 miljoonaa markkaa ja tehtaan pystyttäminen maksaisi 3,5 miljoonaa, ei siinä auttanut kuin laittaa maat ja talot pantiksi ja alkaa rakentamaan. Oli se hurja päätös, mutta pakko se oli uskaltaa tehdä, koska kysyntää oli. Jo vuonna 2002 saattoi Scharlin kuitenkin huokaista, kun liikevaihto ja tuotto alkoi näyttää niin hyvältä. Sekä myös yrityksen ensimmäisiä ostotiedusteluja tulla, mutta tuolloin perheyritys ei ollut vielä halukas myymään toimintaansa.

2010-luvulla alkoi ostajaehdokkaita tulemaan enemmänkin ja teollisen luomutuotteiden suosion kasvaessa. Neuvottelupöytiin päädyttiin 2017, kun yrityksen liikevaihto oli 7 miljoonaa euroa. Ensimmäiset Fazerin tiedustelut olivat olleet jo kuitenkin 2005.  Merja Scharlin sanookin, että yritys pitää ymmärtää myydä oikeaan aikaan. Fazerin arvostus oli oikealla tasolla ja jo maaliskuussa 2017 löimme nimet paperiin. Pienen perheyrityksen koko organisaation tekemisen meininkiä on ollut haastava toteuttaa isoissa organisaatioissa. Johdon läsnäolo yrityksen arjessa onkin Scharlinin mukaan todella tärkeää. On siinä saanut myynnin jälkeenkin kokea miten perheyritykseen ja suuryrityksen ajatukset ja toiminta eroavat toisistaan. Ei ole niin ketterää enää tekeminen. Biofermen vahvuus, kun oli aina edelläkävijyys ja joustavuus.

Scharlin on nykyään alalla arvostettu ja tunnettu henkilö, joka käy jakamassa ajatuksia ja ideoita niin Fazerilla kuin yliopistojenkin kanssa. Sekä pyörii alan kaikissa tapahtumissa ja seminaareissa mukana jakamassa omaa osaamistaan sekä seuraamassa alan kehitystä ja oppimassa uutta.