Aloitin Tiimimestarit-koulutusohjelmassa maaliskuussa TM132-ryhmässä. Maaliskuussa oli orientaatiopäivä ja tutustuminen uusiin ihmisiin. Ryhmääni mahtuu opettajia, lehtoreita, koulutuspäälliköitä, tiimin vetäjiä, yrittäjiä sekä sote-puolen hankepäälliköitä. Moni ryhmästä on käynyt tiimioppimisen kickstart-koulutuksissa, kun taas useimmille tiimioppiminen on täysin vierasta. Heti orientaatiopäivän alusta lähdin rikkomaan mielenmallejani siinä muodossa, että pyrin tyrmäämään kaikki omat vahingolliset ajatteluvinoumat siitä, että olisin tiimioppimisessa jotenkin edellä. Varmasti Proakatemialaisilla on erittäin hyvä ja keskimäärin paljon parempi käsitys tiimioppimisesta, mutta koin rikkomalla mielenmallejani asettumalla uteliaaksi oppia janoavaksi noviisiksi. Näin voisin luoda itselleni lisää mahdollisuuksia oppia, sillä oppisin ajattelemaan jo tutummista asioista uusilta näkökulmilta ja eri perspektiiveistä. Kokeilu oli siinä mielessä onnistunut, että löysin valtavan määrän uudenlaista näkökulmaa valmentavaan asenteeseen johtajuudessa. Loppujen lopuksi mistään ympäristöstä et voi tietää kaikkea, joten tasapaino jo opitun ja uuden opittavan välillä on hyvä pitää kunnossa. Nykyinen tietosi voi päivittyä tai saada uusia perspektiivejä, jos uskallat avata mielenmallejasi. Sanoisin oikeastaan niin, että niissä asioissa, jossa olet hyvä ja jotka sinua inspiroivat voisit kokeilla hetkeksi ajattelevan uteliaan nuoren silmin. Olemalla tietyllä uudella tavalla yliutelias voi löytää oppimisen kannalta mielenkiintoisia mahdollisuuksia.

Itse päivistä jäi monia kolahduksia mieleen. Puhuimme paljon sydämen sivistyksestä ja merkityshetkien ketjujen muodostumisesta. Nämä aiheet olivat mielenkiintoisia keskustelukulmia oppimisen näkökulmasta, sillä oppivassa organisaatiossa keskiöön kuuluu oppimisen tunteet. Oppimissopimuksista sai aivan eri tavalla tiimimestarit-koulutuksessamme kiinni, sillä emme pitäneet juuri minkäänlaisia aikarajoja esitysten suhteen, vaan annoimme virran viedä eteenpäin. Tilanne oli hyvin rauhoittunut ja esitystäkin oli mukavampi kuunnella, sillä niistä paistoi tietty paineen tunteen puuttuminen ja seesteisyys. Aion viedä tätä tiimilleni eteenpäin käytäntöön, sillä toteutustavasta oli selkeästi täällä hyötyä, jota voi ainakin kokeilla omassa tiimissä. Muutenkin hyvin vapaa rakenne ja toteutus oman pienryhmän kanssa tuntui mielekkäältä, sillä improvisoidut taukotekemiset loivat erilaista yhteyden tunnelmaa keskiöön. Oppimisen toteutuskerran päivät selkeästi muistuttivat siitä, että liika suunnittelu ja aikataulun kyttääminen vie innovatiivisuudelta mahdollisuuksien syntyhetkiä pois.

Harjoittelin myös tietoisesti systeemin ymmärtämisen, havainnoinnin, kuuntelemisen ja tilan antamisen taitoja. Sain positiivista palautetta hyvistä kiteytyksistä ja keskustelun syventymispisteisiin tarttumisesta, jonka koen tapahtuneen juuri aiempien taitojen harjoittamisen halun kautta. Jos olisin lähtenyt tuomaan kaikkea opittuani yhtä innokkaasti kuin oman tiimin pajoissa, olisi kehkeytymisen mahdollisuus voinut estyä hyvinkin nopeasti. Ylärekisterin ajattelun teemoilta opettelin myös läsnäolon taitoja kuuntelemalla ja löytämällä positiivisia kiinnityskohtia dialogissa, joista pystyin antamaan tiivistyneitä elämänoppeja tuputtamatta ja antamalla toisten löytää keskustelusta mahdollisuudet kehkeytyä. Oikeastaan on hyvin jännää, miten toiseen ympäristöön hyppääminen tutussa muodostelmassa ja aiheessa voi synnyttää aivan uusia havaintoja itsestään, kun avaa mielenmallejaan tarkoituksella hyppäämällä keskustelussa erilaiseen rooliin. Mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka paljon oikeasti akatemialla luetaan kirjoja ja miten paljon niistä jää käteen. Odotan innolla kesäkuussa alkavaa johtamisen toteutuskertaa, jossa pääsen  tiimioppimismaailmassa kertynttä johtamiskokemustani reflektoimaan uuden ympäristön parissa.