Tampere
18 Jan, Monday
-4° C

Proakatemian esseepankki

Titteleitä ja taitoja



Kirjoittanut: Emilia Kovanen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Tulevaisuuden identiteetit
Perttu Pölönen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Halusin tehdä vielä toisen esseen mikä pohjautuu Perttu Pölösen uusimpaan kirjaan Tulevaisuuden identiteetit (2020). Käsittelen esseessä tulevaisuuden työelämään liittyviä titteleitä ja taitoja.Perttu puhui kirjassaan myös päätöksentekeosta ja sitoutumisesta, mitkä ovat nykynuorison haasteista. Pohdin niitä, peilaten aiheita Apajaan ja itseeni. 

 

Voit lukea täältä ensimmäisen esseen minkä tein kirjan pohjalta: https://esseepankki.proakatemia.fi/keskeneraista-aitoutta-vai-aitoa-keskeneraisyytta/

 

Yrittäjyyden titteli

 

Meillä on monia titteleitä ja ne antavat aina jonkinlaisen käsityksen meille ihmisestä. Ammattinimike, kuten sairaanhoitaja, yrittäjä, insinööri, joogaohjaaja tai vaikkapa opiskelija. Mitä sinä ajattelet kustakin?

Yrittäjyyttä opiskellessamme meidän tulisi kiinnittää huomiota siihen, millainen kuva meillä on yrittäjästä tai yrittäjyydestä. Proakatemian visioon kuuluu “uuden yrittäjyyden esikuva”, mitä se tarkoittaa sinulle?

Huomasin pajassa keskustellessamme aiheesta, että minulla on edelleen hieman nihkeä kuva yrittäjästä. On paljon töitä, kiireitä, väsymystä ja suorittamista. Ehkä jopa muun elämän osa-alueiden laiminlyöntiä. Koen että sillä mitä ajattelemme yrittäjyydestä, on paljon merkitystä siihen nähden, miten koemme itsemme ja tulevaisuuden. Onko minusta yrittäjäksi ja haluanko sitä?

Uuden yrittäjyyden esikuva voisi sisältää hyvinvointia, inhimillisyyttä, itsensä toteuttamista, ihmisten yhdistämistä ja hyviä sosiaalisia taitoja. Näihin minä ajattelin pyrkiä.

 

Pölösen mukaan tittelillä ei tarkoita yhtään mitään jos muut eivät hyväksy sitä. Pohdin, että sama pätee jos itsellään on hankaluuksia hyväksyä tiettyä titteliä itselleen. Ei se silloin tarkoita mitään. Titteli on jotain mistä olemme ylpeitä ja osoittaa sekä kertoo taitoja joita osaamme.

Minun on ollut vaikea hyväksyä joitakin titteleitä, koska olen pelännyt että ne rajaavat olemustani tai taitoja liikaa. Minua on monesti sanottu taiteilijaksi, ja kyllä, tykkään maalata, mutta jotain outoa siinä edelleen on. En ole pelkästään taiteilija, tai yrittäjä, enkä halua että minua nähdään vain niiden taitojen tai tekemisten kautta. On mielenkiintoista saada uusia titteleitä! Olen kovasti koittanut opiskella muiden ihmisten kohtaamista ihmisinä, en titteleiden tai jonkin yhden tekemisen kautta. Se on ollut antoisaa. Pölönen sanoo että asioiden pitäisi käydä keskustelua keskenään, ei titteleiden. Hauska esimerkki:

 

 “Monelta tulet takaisin?” – “Hei, olen säveltäjä, en mikään ennustaja.” (Pölönen, 2020)

 

Pölönen mainitsee titteleiden luomasta paineesta ja että paineista voisi mahdollisesti päästä eroon, jos sanoittaisimme työn luonteen paremmin. Mitä kauemmaksi tittelistä päästään, sitä merkityksellisemmäksi työ muuttuu. (Pölönen, 2020.) Apajan Business Leader rooli ja titteli on aina ollut tiimissämme sekava. BL:n työnkuvaa ja varsinkin sen läpinäkyvyyttä on ollut erittäin haastavaa toteuttaa tai sanoittaa. Suurin haaste on kuitenkin BL:n roolin luomat paineet Apajassa. 

 

Pölönen suosii käyttämään ja kehittelemään Taitotitteleitä. Taitotittelit kuvaavat laajemmin taitoja ja tekemisen laatua. Parhaimmillaan ne kuvaavat ihmistä. Taitotittelin voi rakentaa itselleen keräämällä verbejä yhteen, mitkä kuvastavat luojaansa ja olemisen sekä tekemisen laatua. Taitotittelit kuvaavat enemmän ihmistä ja antavat paremman mahdollisuuden työpaikan, alan tai työnkuvan vaihtamiseen ja erilaisten mahdollisuuksien näkemiseen. Ongelmat eivät hevillä maailmasta lopu ja töitä tulee olemaan. Ja kun taidot nousevat keskiöön, niin inhimillisyys astuu esille. (Pölönen, 2020.) Tässä muutama Pölösen esimerkkiä taitotitteleistä:

 

YHTEYTTÄJÄ näkee pintaa syvemmälle, korjaa yhteyksiä. Välittävät, hoitava, parantava, sekä ongelmien ratkaisija. Sukulaisia ovat: helpottajat, vahvistajat, läsnäolijat ja jälleenrakentajat. Yhteyttäjä luo yhteyden kokemusta, näkee syy seuraussuhteita ja laajempia kokonaisuuksia.

 

VÄRITTÄJÄ taistelee mustavalkoisuutta vastaan. Hän voisi olla myös rikastuttaja, ristipölyttäjä, avustaja, tunnelmannostattaja. Värittäjä osaa saada muut haukkomaan henkeä, viihtymään ja tuntemaan. Joku tekee sitä huomion etee, värittäjä siksi koska se tuottaa iloa. Hänellä on taito yhdistellä yllätyksiä ja jännityksiä, sekä hulluutella ja auttaa ymmärtämään.

 

JOUSTAVOITTAJA hoitaa, selvittää, varaa, järjestää, sopii, neuvottelee, ratkaisee ongelmia, rakentaa rauhaa ja tekee parhaita mahdollisia päätöksiä. Hän on hyvä tasapainossa, koska hän tiedostaa ettei ole täydellinen. Joustavoittaja näkee mikä on tärkeää juuri nyt, muttei koskaan jousta arvoistaan tai hyvistä kommunikointi taidoistaan. 

 

Millainen taitotitteli sinulla tai tiimisi BL:llä on?

 

Kuinka päättää mitä olla?

 

Pölönen sanoo että ihmisten tulisi vahvistaa itseänsä töissä, eikä rakentaa erilaisia persoonia. Mutta kaiken takana on itse ihminen ja se millaisena hän itsensä näkee. Sovinko tähän työhön? Jos vastaus on kyllä, niin se vahvistaa sitoutumista kyseiseen työhön.

 

Proakatemian alkutaival oli minulle haastava, on täytynyt vain luottaa prosessiin. Koin etten istunutkaan yhtään Proakatemialle, mutta nyt moni asia on kirkastunut, kun yhä enemmän sallin itselleni luvan olla ja toteuttaa. Mielen avulla voi  rikkoa asioita, ja luoda paljon uutta. Olen pohtinut paljon, mitä tarvitsen ja mikä minua kutsuu.  Ja pääsääntöisesti se on ollut ihanaa, kun on niin paljon asioita mihin tarttua. Olen pitkälti elänyt myös niin, että voin tehdä mitä tahansa, se on aika hienoa. Pölönen kuitenkin kiteyttää, että meidän on annettu ymmärtää että voimme olla mitä vain. Tämä johtaa siihen että valintojen tekeminen ja itse sitoutuminen voi olla todella raskasta. 

 

Ja niinhän se on ollutkin, niin raskasta. On ollut todella vaikeaa tapella sen kanssa, mitä minä haluan. Elämä on tuntunut junnaavalta, mutta se on opettanut todella paljon. Elämä tuntuu ja siitä oppii ja nauttii enemmän, jos osaa tehdä päätöksiä ja ei ehkä ottaa niitä aina niin vakavasti. Väärien valintojen pelkääminen on kamalaa, eikä niihin kannnata jäädä jumiin.

Se mihin kiinnitämme huomiomme, siellä on myös elämämme. Ja teemme valintoja sen eteen mihin kiinnitämme huomiota, ne ovat asioita joita haluamme.

Pölönen kysyykin: “Onko identiteetin rakentamisesta tullut työtä?” Mitä sinä luulet?

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close