Tampere
28 Mar, Thursday
9° C

Proakatemian esseepankki

Titaanin elämää vaaleanpunaisin lasein



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olen aina pitänyt niin kutsuttuja ”self-help” kirjoja aivan täytenä huuhaana. Eräs siivouskirja sai ilmestyessään suuren osan suomalaisista tyhjentämään kaappinsa turhasta roinasta, toinen kirja sai taas näkemään kanssaihmiset eri väreinä ja psykopaatteina. ”Titaanien työkalut” on 600-sivuinen self-help kirjojen isä, joka saa lukijansa saavuttamaan tavoitteensa. Tämä on kirjailijan suuri lupaus joka ei kuitenkaan ole täysin katteeton. Kirja ammentaa useita työkaluja, jotka jokapäiväisessä käytössä varmasti ajavat asiansa tavoitteiden asettamisen ja saavuttamisen suhteen.

Kaikki kirjassa esitetyt työkalut eivät ole suuria tai maata mullistavia. Kirjassa esiteltiin muutamia aamurituaaleja, joista varsinkin kolme olivat sellaisia, jotka aion ottaa käyttöön entistä tiukemmin. Ferris kertoo, että sängyn petaaminen aamulla, meditointi ja/tai kuntoilu heräämisen jälkeen ovat asioita joilla päivä tulisi aloittaa. Kun sängyn saa pedattua, voi sanoa, että on jo saavuttanut tai tehnyt jotain. Jos koko päivän aikana ei tee mitään muuta, voi ainakin sanoa, että sängyn petaaminen onnistui. Meditointi taas auttaa rentoutumaan ja sitä kautta pitämään mieltä virkeänä. Kirjassa kerrottiin, että kirjaan haastatelluista henkilöistä 80% käytti päivittäin työkaluja jonkinlaista läsnäoloharjoitusta. Kuntoilu auttaa heräämään ja antaa virtaa koko loppupäiväksi. Vain jokainen itse tietää omat tuntemuksensa ja tietää mikä esimerkiksi edellä mainituista kolmesta voisi toimia parhaiten itselle. Jos et ole näistä mitään kokeillut, nyt on hyvä aika aloittaa. Mielestäni kirjan harjoitukset eivät olleet kummoisia, mutta ne vaativat kuitenkin itsensä haastamisen ja sen, että ne tapahtuvat päivittäin. Tavoitteellisuus näkyy siis tässä. Näiden lisäksi ajattelin, että tavoitteeksi voisi asettaa annettujen mallien lisäksi vaikkapa ensimmäiseen herätykseen heräämisen ja jättää ”torkuttamisen” sikseen. On sanottu, että uuden toimintatavan omaksuminen vie aikaa noin kolme viikkoa, jotta siitä muodostuu rutiini.

Elämässä onkin hyvä olla rutiineja. Rutiinit helpottavat arkea, tuovat niihin raameja ja organisoivat arkea. Nämä uudet rutiinit auttavat kirjan mukaan myös kohtaamaan päivän edetessä suurempia haasteita ja ottamaan ne avoimemmin vastaan, kun kotona arjen tavoitteet on jo aamulla saavutettu. Onnistumiset lisäävät itsevarmuutta ja tuotteliaisuutta. Kuitenkin näihin kaavoihin ja rutiineihin ei tulisi kangistua ja jäädä oman epämukavuusalueen sisäpuolelle koska se ei kehitä ketään. Opiskeluideni ohella olen huomannut, että esimerkiksi osuuskunnassamme on ihmisiä, jotka pysyvät mielellään omalla mukavuusalueellaan. Uusiin projekteihin ei heittäydytä, vapaaehtoiseksi ei ruveta eikä itseään haasteta. Näitä henkilöitä on vaikea saada innostumaan mistään ja sen vuoksi koen kommunikoinnin heidän kanssaan välillä edelleen hieman epämukavaksi. En koe saavani keskusteluista heiltä mitään koska kommunikointi ei vie mihinkään. Aikaisempi voi kuulostaa hieman tylyltä, mutta tämä ei ole tarkoitukseni. Ikäväkseni olen vain todennut tämän faktaksi. Tilannetta tulee katsoa ulkopuolelta.

Kirjasta voi tulkita, että suurelta ja haastaviltakin tuntuvat asiat tulisi ottaa vastaan objektiivisesti ja ajatella asioiden riitelevän esimerkiksi ihmisten sijaan. Isot ja hankalatkin projektit ja muut urakat koettelevat jokaista aika ajoin. Stressitasot ovat korkealla, kiireen tunne kasvaa sisällä ja alkaa näkyä ulospäin, toimintakyky laskee ja lopulta nämä kaikki yhdessä ajavat kierteeseen josta on hankala päästä pois. Tulisikin siis pohtia olemme kiireen sijaan sittenkin vain erittäin väsyneitä. Jos toteamme syyn jonkin asian tekemättä jättämiseen olevan kiire, on se suurin itsepetos mitä voi tehdä. Tätä mieltä on kirjassa Tim Kreider. ”Kiireiset” ihmiset ovat niitä, jotka tarkastelevat omaa toimintaansa nimenomaan kiireen kautta kysyen ovatko he oikeasti kiireisiä. Kirjaa lukiessa tajusin itsekin pohtivani, olenko oikeasti ollut kiireinen vai onko kiire ollut suojamuuri väsymykselle. Sille väsymykselle, jota en ole halunnut myöntää itselleni, saati sanoa sitä ääneen. Kiireen taakse on helppo piiloutua ja kiire onkin erittäin hyvä tekosyy, jolla pystyy välttämään tiettyjen asioiden tekemistä. Onko kiireestä tullut trendi ja onko väsymyksestä tullut uusi musta?

Kirjassa esitellään myös muita työkaluja, jotka kolahtivat itseeni. Ferris kehottaa kirjoittamaan kaikki mieleen tulleet ideat johonkin ylös. Vihko, kännykkä, tietokone, muistio – sillä ei ole väliä, kunhan hulluimmatkin ideat vain kirjoitetaan. Kuukauden päästä idea voikin olla toteutuskelpoinen ja vuoden päästä se voi olla jo suuri menestys. Huonoja ideoita ei ole, on vain huonoja hetkiä. Lisäksi kirjassa kehotetaan olla panostamatta lyhyen ajan tavoitteisiin. Sen sijaan tulisi keskittyä pidemmän aikavälin tavoitteen saavuttamiseen. Kun suuren tavoitteen eteen tekee järjestelmällisesti töitä, pienet tavoitteet saavuttaa ikään kuin itsestään. Suuren tavoitteen voi asettaa viiden vuoden päähän mutta tähän pääsemiseksi tulee asettaa myös välietappeja jotka mahdollistavat menestymisen. Suurta kuvaa ei voi piirtää ilman yksityiskohtia. Yhtenä työkaluna kirjassa on myös esitelty kiitollisuus. Jokainen päivä olisi hyvä käyttää edes viisi minuuttia siihen, että kirjoittaa ylös asioita, joista tällä hetkellä on kiitollinen. Itse en aio tätä ainakaan heti päivittäin alkaa harjoittamaan mutta varmasti viikkotasolla kylläkin. Arjessa helposti unohdamme kuinka hienosti asiat oikeasti ovat ja kuinka helposti kiitollisuus ja ”kiitos”-sanana unohtuvat.

Kanssaihmisten luoma paine tulee siirtää sivuun ja ottaa riskejä. Paras ase ryhmän asettamaan painetta vastaan on hyvä itseluottamus. Petaa sänky ja tunne ylpeyttä. Tee omaa juttua äläkä kuuntele muiden vähättelyjä. Ota ikävät asiat vastaan asioina äläkä henkilökohtaisena hyökkäyksenä omaa persoonaa vastaan. Elämä on liian lyhyt, jotta sen voisi tuhlata välinpitämättömiin tai ikäviin asioihin. Meillä on vain yksi elämä aikaa tehdä juuri sitä mitä rakastaa. Mikäli haluat elämänohjeita, uutta suuntaa, neuvoja tai ajantappamista on tämä kirja, joka kannattaa lukea.

 

Kommentit
  • Annamari Aalto

    Olen monta kertaa katsonut kirjaa, siihen vielä kuitenkaan tarttumatta. Tämän esseen jälkeen käyn kyllä nappaamassa sen!
    Esseessäsi oli monia lauseita ja kohtia, jotka kolahtivat minuun kovaakin. Kiireen ja väsymyksen trendi on aihe, joka on mietityttänyt minua kovastikin viime aikoina. Muistan jostain kirjasta lukeneeni juuri tästä ja se jäi mieleen pyörimään. Tuntuu, että tämä trendi on vahvasti läsnä yhteiskunnassamme. Ihan kuin henkilön kiireellisyys ja sen tuoma mahdollinen väsymys määrittelisi sitä, kuinka menestynyt ja aikaansaava ihminen on. Vaikka todellisuudessa näillä ei ole mitään tekemistä keskenään.
    Sängyn petaamisesta on minullekin tullut tapa, jonka tahdon aina suorittaa ennenkuin lähden kotoa ellei aikaisina aamuina poikaystävä ole jäänyt vielä nukkumaan. Se saa minulla aikaan tietynlaisen “skarpin päivänaloituksen” tunteen. Ja kotiin tullessa asiat tuntuvat olevan järjestyksessä sen sijaan että yksiössä olisi levällään petaamaton sänky.
    Myös puheesi rutiineista oli osuva. Kaavoihin ei kannata kangistua ja kannatan “kävele eri tietä kotiin”-ajattelutapaa, jossa tehdän pieniä arkisia asioita eri tavoin. Kannatan siis mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä mutta toisaalta, jos joitain arjen juttuja tekee rutiinilla, niin ehkä sillon jää enemmän henkisen jaksamien pääomaa sellaisiin asioihin joihin haluaa panostaa enemmän luovuutta ja soveltamista? Tällöin nämä pienet arkiset rutiinit voisivat toimia pieninä arkea tukevina tekoina.

    24.8.2018
  • Minttu

    Oma esteeni hyvien kirjojen lukemisessa on usein tuo sivumäärä, 600 sivua kauhistuttaa ja valitsen jotain lyhyempää. Suositusten kautta kuitenkin voisin lukeakin pidemmän teoksen. Tää vaikuttaa hyvältä!
    Rutiinit ovat ehdottomasti jos ei tärkein, niin ainakin yksi tärkeimmistä, millä saan itseni menemään eteenpäin kohti tavoitteita. Ihan totta, että jopa sängyn petaaminen vaikuttaa siihen, kuinka paljon, tai oikeastaan kuinka nopeasti saan asioita aikaan. Itse en ole ikinä torkuttanut, mutta saatan muuten vaan olla hidas aamulla. Ne aamut, jolloin toimin saman kaavan mukaan (ehdin kuunnella musiikkia heti aamusta) lähtevät paljon nopeammin käyntiin ja energiatasot ovat ylempänä.
    Hyvää pohdintaa kiireestä. Olen täysin samaa mieltä, siinä että suurin osa kiireestä on väsymystä tai tekosyy, sille kun ei vain kiinnosta. Meidän pitäisi kaikkien pystyä olemaan rehellisempiä itsellemme ja myöntää mistä kiire oikeasti johtuu.
    Kiitos viimeisen kappaleen kiteytyksestä taas itselle muistutuksena: “Paras ase ryhmän asettamaan painetta vastaan on hyvä itseluottamus. Petaa sänky ja tunne ylpeyttä. Tee omaa juttua äläkä kuuntele muiden vähättelyjä. Ota ikävät asiat vastaan asioina äläkä henkilökohtaisena hyökkäyksenä omaa persoonaa vastaan. Elämä on liian lyhyt, jotta sen voisi tuhlata välinpitämättömiin tai ikäviin asioihin. Meillä on vain yksi elämä aikaa tehdä juuri sitä mitä rakastaa.”

    28.8.2018
Post a Reply to Annamari Aalto cancel reply

Add Comment
Loading...

Vastaa käyttäjälle Annamari Aalto Peruuta vastaus

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close