Perjantaina 14.4. klo 7.30 starttasi auto kohti Jyväskylää. Lähdimme pienellä poppoolla käymään tiimiakatemialaisten järjestämässä Time Traveler- tapahtumassa. Tapahtuma oli kaikkien viiden Suomen akatemian yhteinen verkostoitumistapahtuma. Kaikki alumnit, nykyiset opiskelijat ja valmentajat olivat tervetulleita löytämään ja oppimaan jotain uutta. Tapahtuman idea oli lähtenyt siitä, kuinka ulottuvilla on suuri ja uniikki verkosto, jonka maksimaalista potentiaalia ei ole vielä kunnolla hyödynnetty. Vuosien varrella syntyneitä tarinoita ja yhteisön avulla mahdollistettuja projekteja haluttiin muistella yhdessä. Tapahtuma vaikutti todella mielenkiintoiselta, joten päätin lähteä katsomaan, millainen meininki Jyväskylän tiimiakatemiassa on. 

Tapahtuma alkoi klo 10, aivan Jyväskylän ytimessä Grazytownissa. Puitteet olivat mitä loistavimmat tapahtuman pitämiseen. Odotukset tapahtumaa kohden olivat suuret ja innolla odotin mitä päivä tuo tullessaan. Ensimmäisenä ihmettelyn aiheena kuitenkin oli vähäinen osallistumismäärä. Olisin kuvitellut, että tapahtumassa olisi paljon porukkaa ja useasta eri akatemiasta. Kuitenkaan harmikseen näin ei ollut. Päivä alkoi Tiimiakatemian alumnin Vilma Mutkan pitämällä puheenvuorolla, jossa käytiin mm. Läpi mitä jokainen odottaa tapahtumalta. Vilma toi myös hyviä näkökulmia oman oppimispolun löytämiseen. Vilman jälkeen lavalle pääsi oppimisen asiantuntija ja psykologi Hanna Siefen. Hanna piti kahden tunnin workshopin, jossa perehdyttiin mm. Siihen mitä oman oppimisen tunnistaminen itselle tarkoittaa. Workshop pisti oikeasti pohtimaan omaa oppimispolkua ja sitä, kuinka omaa osaamista pitää muistaa arvostaa. Workshopin aikana pääsimme verkostoitumaan muiden tapahtumassa olleiden kanssa. Tehtävää pohdittiin pikkutiimeissä, joka oli oikein loistava tapa saada perspektiiviä asioihin. Workshopin tehtävä oli oikein hyvä ja se avasi myös omaa ajattelua. Workshopissa ei juurikaan taukoja pidetty, joten heti sen jälkeen oli ruuan aika.  

Syömisen jälkeen lavalle pääsi puhumaan Hanne-Mari Miskala. Aiheena oli, mitenkä johdetaan parempaa työntekijäkokemusta. Hyvinä oppeina nousi esille muun muassa se, että mikä tahansa kokemus on aina henkilökohtainen, kokonaisvaltainen sekä dynaaminen. Myös se kuinka työntekijäkokemuksen kehittäminen ei ole vaikeaa, se on vain hidasta. Hanne-Mari kävi myös tarkasti läpi minkä varaa työntekijäkokemuksen ydin rakentuu. Se rakentuu vision, mission, arvojen ja tarinan varaan. Myös kokemuksen eri tasoja pohdittiin ja avattiin workshopissa. Miten strateginen -, kulttuurinen- ja työntekemisen taso vaikuttavat. Workshop oli rakennettu ja se antoi paljon näkökulmia tulevaisuuteen, etenkin johtamisen näkökulmasta. Viimeisenä oli tapahtuman järjestämiseen liittyvä workshop. Workshopin piti Linda Nilsson-Aro, joka on lähes ammattilainen tapahtumien järjestämisessä. Workshopin tehtävä oli pohjustuksen jälkeen, tehdä oma “Event canvas” pienessä ryhmässä valitsemastansa tapahtumasta. Even canvas oli minulle täysin uusi asia, mutta tykästyin heti sen ideaan. Se on pohja, jota on helppo hyödyntää lähes missä vaan tapahtumassa. Uskon, että tulen käyttämään sitä monta kertaa Proakatemian aikana.  

Päivän aikana pääsin myös käymään pakohuoneessa, joka oli rakennettu akatemiamaailman pohjalta. Päivä oli kaiken kaikkiaan todella antoisa, ja täynnä hyviä oppeja. Enemmän aikaa verkostoitumiselle olisin toivonut, mutta eiköhän sille vielä tule uusia mahdollisuuksia. Tapahtumassa oli paljon potentiaalia ja runko oli hyvä, uskon että yhdessä kaikkien akatemioiden kanssa tuollaisesta tapahtumasta saisi vielä onnistuneemmankin.