Lassi Seppä, Promisia Osk

Tämä ensimmäinen Proakatemialla kirjoittamani kirjaessee oli omalla tavallaan erittäin miellyttvä prosessi, kunhan pääsin sen makuun. Aloituksessa kesti liikaa ylimääräisiä päiviä, jopa viikkoja. Valitsin kirjani aiheeksi stressin, sillä halusin oppia tunnistamaan itsessäni erilaisia stressin ilmenemismuotoja ja oireita. Halusin myös oppia ymmärtämään, miten stressitilat syntyvät ja miten niistä pääsee eroon.

Yksi stressin aihe meinasi pukata päälle jo kirjaa etsiessä, sillä kotiseudullani Lempäälän Sääksjärvellä kirjastonhoitaja vei minut ”bisneskirjallisuutta” etsiessäni varhaiskasvatus- ja opetuskirjojen hyllylle. Tämä valitsemani kirja oli lähestulkoon ainut oikeasti esseekirjaksi soveltuva opus – sitäkin parempi toki. Halusin nimenomaan oppia tuntemaan stressi ennen kuin se löytää minut tiimiyrittäjän arjessa.

Koin kirjaa lukiessani monia valaistumisia ja kolahduksia, jotka tulevat vaikuttamaan enenevissä määrin koko loppuelämääni. En aio enää ottaa stressiä sellaisista asioista, joihin voin itse vaikuttaa.

Mankan teoksen ilmestymisvuoden tienoilla yleisimpiä stressin syitä olivat työtehtävien epävarmuus ja työn kuormittavuus tunneissa. Vasta sen jälkeen listalla olivat kiusaaminen ja työyhteisön tuen puute. Fyysisistä oireista Manka mainitsee yhtenä suurena uniongelmat. Uniongelmat taas vaikuttavat kaikkeen muuhun ihmisen terveydentilassa.

En pidä itseäni kovinkaan ahkerana stressaajana, mutta kun ahdistus ja pelkotilat tulevat läsnäoleviksi, ne saavat minut valtaansa täysin, ja menetän toimintakykyni pitkäksi aikaa, kunnes saan taas jotain muuta ajateltavaa tai tilanne laukeaa itsestään. Olen joutunut opettelemaan stressaamista esimerkiksi puheita ja pitchauksia varten, sillä pienen jännityksen vallassa esiintymistä varten opetellut asiat pysyvät paremmin mielessä.

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun muun muassa lukioikäisenä pidin puheita tai esiinnyin näytelmissä, kun koko homma meni plörinäksi stressaamattomuuteni takia. Höpöttelin niitä näitä, ja lopulta unohdin sanottavani täysin. Minulla on ongelmani esiintyjänä – en nimittäin osaa olla vakavasti otettava. Vakava tarvitsee hyvin harvoin olla, mutta viestini vastaanottaja saattaa hieman närkästyä, jos esimerkiksi kesken tärkeän yritysvierailun tai pitchauksen yhteydessä homma menee täysin stand upin puolelle.

Marja-Liisa Mankan kirjoittaman Stressikirja – mistä viiraa? -teoksen ansiosta opin ymmärtämään stressin tieteellisiä syntyperiä ja niiden olomuotoja. Esimerkiksi opin sen, miten erilaiset painetilat vaikuttavat ihmisen stressitilaan. Positiivisia suorituspaineita asettavat muun muassa tiukat aika- ja tulosvaatimukset. Myös monipuoliset työtehtävät kehittävät positiivista stressiä – tilaa, johon haluan pyrkiä opettelun kautta. Olen tiimiyrityksemme markkinointitiimissä, ja meillä on tietynlaiset tavoitteet tietyssä aikaikkunassa. Muu tiimimme myös odottaa meiltä tehokasta suorittamista, mutta toisaalta luottaa markkinointiporukkamme osaamiseen.

Yhteinen päämäärä ja luottamus aiheuttavat hyvälaatuista stressiä

Kun joku luottaa sinuun – uskoo, että olet oikea henkilö hoitamaan annetun tehtävän, se asettaa jokaisen tarvitsemia positiivisia paineita. Toisaalta taas epäselvät aikarajat ja työn päämäärättömyys aiheuttavat sekavaa olotilaa ja näin myös stressiä. On myös itsestään selvää, että epämiellyttävä työympäristö stressaa työntekijää vallan mahdottomasti. Pidänkin erityisen hyvänä, että olemme tiimissämme keskittyneet alkutaipaleellamme tiimiytymiseen ja toisiimme tutustumiseen. Kun toimintaympäristö ja siinä kanssasi toimivat ihmiset ovat tuttuja, heidän kanssaan syntyy vähemmän stressiä aiheuttavia tilanteita.

Manka toteaa kirjassaan, että viisi elementtiä muodostavat onnen ohjeet – eli toisin sanoen avaimet stressittömämpään elämään: yhteydenpito, aktiivisuus, havainnointikyky, oppimishalu ja anteliaisuus antavat ihmisille hyvää mieltä, ja tällöin ihmisen on helpompi pitää mielensä kirkkaana ja positiivisena.

Manka listaa teoksessaan pitkän rimpsun onnen alueita. Niistä yksi on itseluottamus. Minulla on vahva tausta koulukiusattuna, ja muutenkin hieman erilaisena lapsena ja nuorena. Vasta näin aikuisiällä olen oppinut löytämään paikkani kaveripiireissä ja oppimisympäristöissä. Minulle on henkilökohtaisesti erittäin tärkeää, että ihmiset eivät jätä toisiaan yksin, vaan ottava toiset huomioon päivittäisessä arjessa.

Yksinäisyys ja tunne huomaamattomuudestaan ovat omiaan aiheuttamaan heikosta itsetunnosta kärsivälle stressiä. Painin itse lähes päivittäin sen asian kanssa, ettei ilmaisemiani asioita huomioida – ainakaan ääneen tai muuten näkyvästi. Ihminen, jolla on ympärillään turvallisia ja näkyvästi välittäviä ihmisiä, ajautuu harvemmin stressiin kuin sellainen ihminen, joka joutuu painimaan arkea vastaan yksin.

Olen päättänyt ottaa tavoitteekseni sellaisen elämäntyylin, etten ota itselleni stressiä asioista, joihin voin itse vaikuttaa. Esimerkkinä kulkemiseni Proakatemialta kotiin tai kotoa Proakatemialle. Asun vielä jonkin aikaa Lempäälän Sääksjärvellä, ja yhden suunnan bussimatkani kestään puolisen tuntia – bussit myös lähtevät reittini kummastakin päästä puolen tunnin välein. Mikäli olen sopinut olevani jommassa kummassa osoitteessa tiettyyn kellonaikaan, pidän huolen, että olen paikalla ajoissa. Tämä edellyttää tietysti sitä, että siirryn bussipysäkille jo hyvissä ajoin.

Omat valinnat ovat avain stressittömyyteen

Mikäli minulla ei kuitenkaan ole mitään sen suurempaa suunnitelmaa, eikä esimerkiksi Proakatemialta kotiin siirtymiseni ole niinkään kellonaikasidonnainen, etenen rauhassa Keskustorille, ja sinne päästyäni tarkistan, milloin seuraava bussi lähtee. Mikäli sen lähtöön on viisi minuuttia, jään pysäkille odottamaan, ja olen tyytyväinen, että aikatauluni osuin näppärästi. Mikäli olen juuri jäänyt edellisen bussin kyydistä, otan tilanteen rauhallisesti, ja siirryn esimerkiksi läheiseen kahvilaan kaakaolle. Toimimalla näin vältän turhaa, negatiivista stressiä, joka bussista myöhästymisestä aiheutuisi.

Tiimiyrittämisessä on tärkeää, että jokainen tiimin jäsen tulee jollain tavalla kuulluksi. Kaikkia päätöksiä ei voi hyväksyttää täysin jokaisella jäsenellä, mutta jokaisella on oikeus kertoa asiansa ilman pitkiä katseita tai tuhahtelua. Mikäli tuollaista toimintaa esiintyisi, olisi se myrkkyä tiimin toiminnalle. Yksikin pahasti stressaantunut yksilö saattaa vaikuttaa koko tiimin toimintakykyyn. Jokainen ihminen tarvitsee silloin tällöin myös palautumisjaksoja, jolloin stressiä aiheuttanut asia tai tilanne nollataan kunkin hyväksi havaitsemalla tavalla. Näitä keinoja Mankan mukaan ovat ainakin työasioiden ajattelun lopettaminen työajan ulkopuolella, rentoutuminen itselle rakkaan asian parissa, oman vapaa-aikansa totaalinen hallinta ja työpäivän aikana hankittujen kokemusten ja taitojen vieminen pidemmälle elämässä.

Nämä keinot ovat erittäin erilaisia, eikä niistä kaikki sovi kaikille. Itse olen aiemmin työskennellessäni lastenohjaajana ollut sellainen, etten ajatellut työasioita (kerholapset tai tapahtumien järjestäminen) virka-aikani ulkopuolella. Nyt kuitenkin koen, että minun on aika muuttaa hieman ajattelutapaani – onhan tiimiyrittäminen ja oman firman pyörittäminen minulle intohimo, jonka haluan olevan isossa roolissa elämässäni. Toisaalta, jos päätän tehdä jotain aivan muuta, eikä minulla ole velvoittavia tehtäviä, en halua, että minulle keksitään työtä keksimisen vuoksi. Minulla on myös rakas harrastus; Jatkoaika.comiin jääkiekkoaiheisten juttujen kirjoittaminen. Elämässäni on, ja tulee jatkossakin olemaan oma aikansa ja paikkansa journalistiminälleni. Esimerkiksi koko tämän vuoden toukokuuni vietän Tanskassa MM-turnauksen parissa, enkä tule siellä ajattelemaan tai toisin sanoen stressaamaan yrityksemme asioita. Suoritan siellä vain pakolliset tehtävät, kuten kirjaesseiden kirjoittamista. Pidän myös ennen reissuani huolta, että tiimi jää sellaiseen tilaan, että voin lähteä muille maille melkein kolmeksi viikoksi tuntematta stressiä siitä, että minun palatessani sorvin ääreen onkin jätetty syrjään.

Jos itse hyödyn siitä, että tiimiyrityksemme henkilöstä on mahdollisimman stressitön, voi tiimiyrityksemme hyötyä myös siitä, että minä olen vastaavanlaisessa mielentilassa. Kun ihmisille ei ole ahdistusta tai negatiivista painetta, suoriutuu hän työtehtävistään paremmin. Tämä koskee niin minua kuin kaikkia muitakin proakatemialaisia. Mikäli jokainen yksilö onnistuu noudattamaan kuvioita, joilla vähäisen stressin saavuttaminen on mahdollista, ei yksikään tiimi koe ylimääräistä stressiä. Työympäristön stressittömyyttä edesauttavat mutkaton tiedonkulku sekä hyvä johtaminen. Hyvää johtamista on myös se, että Proakatemian tapauksessa business leader osaa paitsi pitää tiimin kaikki langat käsissään jämerästi, myös delegoida mielekkäitä ja sopivan haastavia tehtäviä myös muille tiimin jäsenille. Näin kaikille syntyy yhteenkuuluvuuden, hyväksytyksi tulemisen ja onnistumisen mahdollisuuden tunne.

Olen erittäin tyytyväinen, että valitsin ensimmäisen kirjaesseeni aiheeksi juuri stressin. Minusta on todella tärkeää, että jokainen tiimiyrittäjänä toimiva tai sellaiseksi pyrkivä tiedostaa stressin aiheuttajat, sekä ymmärtää niiden käsittelyä ja purkua. Suurin kolahdukseni kirjaa lukiessani oli, että ymmärsin itse asiassa hyvän tiimin olevan kaikkein tärkein väline ylitsepääsemättömän stressin estoon. Tiimi voi olla niin työporukka, kaveripiiri kuin perhekin. Kun ryhmä ihmisiä toimii välittömästi ja vilpittömästi keskenään, puhaltaen yhteen hiileen, syntyy positiivinen tekemisen meininki, jossa kaikilla on mahdollisuus kokea onnistumisen tunteita – mahdollisuus haastaa itseään turvallisessa ympäristössä.

Lähde: Stressikirja – Mistä viiraa? (2015, Manka, Marja-Liisa, Alma Talent)