Niin se vaan taas kerran tapahtui, että kesä tuli, oli ja meni. Tätä kirjoittaessa on syyskuun 4. päivä ja ikkunasta ulos katsoessa voi aistia jo syksyn olevan ilmassa. Millainen oli sitten ensimmäinen kesä tiimiyrittäjänä? Rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että toukokuun 14. päivän jälkeen, jolloin kesäloma alkoi en merkittävästi miettinyt tiimin ja tiimiyrityksemme asioita tai ylipäätään koulua kuin hetkittäin. Kuulostaa melkoisen karulta erityisesti näin ääneen sanottuna. Kuitenkaan todellisuus ei ole ehkä näin karu.

Teimme kevään aikana asiat siihen malliin, että tiimiyrityksemme – Kipinä kiihdyttämö osuuskunta – pystyy kesän ajan pyörimään, vaikka kaikki eivät aktiivisesti tee projekteja. Olen kiitollinen omalle tiimilleni siitä, että jokaiselle annettiin käytännössä vapaus valita, miten haluaa oman kesänsä viettää. Rakentaa Kipinän projekteja, olla muualla töissä tai ihan vain lomailla. Todellisuus varmasti monella oli se, että teki näitä kaikkia enemmän tai vähemmän sekaisin.

Omalta kohdaltani tie vei heti lomien alettua kotikonnuille Kotka-Haminan seudulle, jossa toimin yhtenä osakkaana ja tuottajana East Coast Events oy nimisessä tapahtumantuotantoyrityksessä. Voisi näin jälkikäteen todeta, että kulunut kesä oli ehkä stressaavin ikinä. Yrityksemme on toiminut koko operatiivisen toimintansa ajan enemmän tai vähemmän poikkeuksellisissa oloissa. Kuitenkin tähänastisista haasteista yrityksemme matkalla kulunut kesä oli kaikista haastavin, kun useampaan kertaan jouduttiin olemaan selkä seinää vasten vallitsevan tilanteen takia ja ylipäätään elettiin jatkuvassa epävarmuudessa.

Kurjuus kuitenkin kasvattaa sisua, luonnetta ja ongelmanratkaisukykyä. Ennen kaikkea se vahvistaa tiimiä. Mitä syvemmällä yhdessä käydään sitä vahvempana sieltä myös noustaan. Lähtökohtaisesti kaikkiin ongelmiin ja haasteisiin on joku ratkaisu löydettävissä ja se ratkaisu löytyy keskustelemalle. Käymällä dialogia. Pikkuhiljaa siis oma toinen tiiminikin alkaa hitsautua yhä vahvemmin yhteen ja jokainen alkaa löytää oman paikkansa ja roolinsa. On hienoa nähdä, että ne samat toimintamallit ja menetelmät joita Aksulla käytetään pystyy mukautettuna tuomaan myös toiseen bisnekseen. Yhtälailla paljon voi tuoda asioita, kokemusta ja osaamista myös Aksulle.

Henkilökohtaisella tasolla huomaa tuotantojen kasvaessa, että tulee yhä enemmän keskittyä johtamiseen ja tiimien vetämiseen. Olen lähtökohtaisesti ollut aina edestä johtaja ja itse tekemässä. Koen painetta osoittaa oma arvoni tekemällä ja teoilla. Tämä varmasti johtuu siitä, että itse eniten arvostamani johtajat ovat toimineet näin. Kuitenkin huomaan, että on löydettävä balanssi johtamisen ja itse tekemisen väliltä. Yhtä lailla on opittava enemmän arvostamaan vielä sitä mitä itse tekee, mutta silti osata seurata itseään lintuperspektiivistä.

Kaikesta kuitenkin taas selvittiin erittäin kunnialla ja asiakkaat olivat tyytyväisiä. Yrityksemme toimitusjohtaja sanoi jotenkin mieleen jääneen lausahduksen ”Näissä hommissa mennään aina kohti absoluuttista deadlineä, kun show alkaa niin sen on alettava”. Huomaan, että itsekin tapahtuma-alalla pitkään työskennelleenä jollakin tapaa tuo mindset on myös itsellä. Haluan kuitenkin yhä enemmän jatkossa kehittää erityisesti em. lausahdukseen vahvasti liittyen priorisointia ylipäätään elämässä. Kun on rajattu aika käytössä, on tärkeää miettiä mihin vitaaleihin asioihin sen todella käyttää. Mikä todella vie sinua ja teitä kohti senhetkistä tavoitetta.

Nyt kun kuun vaihteessa palasin kesän jälkeen Aksulle ja takaisin kouluarkeen oli todella hyvä fiilis tulla takaisin. Kun olet antanut kouluasioille lähinnä ajatuksen puolikkaita, niin on ihan mahtavaa pitkästä aikaa nähdä tiimi livenä ja alkaa yhdessä suunnittelemaan syksyä. Tavallaan siis levänneenä, vaikkakin vielä hieman kesästä röytyneenä. Olen innoissani ja odotan mielenkiinnolla alkavaa Tiimimestarit koulutusta, josta odotan saavani hyviä eväitä niin Akatemialle kuin kaikkeen muuhunkin tekemiseen.

Melkein jo unohtui, että luin kesän aikana jopa yhden kirjankin. Se sopii kuitenkin tämän esseen aiheeseen. Exit (Mäenpää & Kiviranta 2019) kertoo yrityskaupan tehneistä suomalaisista yrittäjistä. Ehkä pääkoppi ja oppi oli se, miksi itseäkin yrittäminen ja yrittäjyys kiinnostaa. Vapaus ja vastuu. Ja ennen kaikkea se, että tuhkimotarinat inspiroivat ja antavat uskoa omaan juttuun. Koskaan, et toki voi tietää lähteekö se oma juttusi, mutta muut onnistujat inspiroivat sinua itse tekemään yhä enemmän töitä sen eteen. Tarinoista paistaa asioita, joita tunnistan myös itsessäni, olipa kyseessä näyttämisen halua ja toisaalta taas nöyryys. Seuraava lainaus tiivistää asian hyvin ”Ei tätä voinut mitenkään nähdä siellä kellarissa vuonna 1995. Edelleen on kova palo saavuttaa seuraavat stepit, tulla Remedyn kanssa vielä paremmaksi.” (Mäenpää & Kiviranta 2019, 156).

Ei muuta kuin avoimin mielin ja innostuneena kohti uutta vuotta ja parempaa tiimiyrittäjyyttä. Tästä tulee mielenkiintoinen vuosi.